keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Voihan kolmetoista!

Eilen illalla kuu kurkisteli kainosti pilven takaa. Käytiin Amandan kanssa yöunille ja nukuttiin oikein ihanasti kello kuuteen asti. Silloin Amanda hyppäsi neljälle jalalle ja ilmoitti minulle, että hänen vatsansa kurnii. Ei auttanut muu, kuin mennä laittamaan ruokaa kuppiin. Älkää kertoko Amandalle, että piilotin ruoan sekaan yhden madotuspillerin.
Kömmimme takaisin sänkyyn. Siinä puoliunessa makaillessani aivoni alkoivat minulle tuntemattomasta syystä yht'äkkiä toimia. Harvinaista kyllä.
Olen järjestänyt maanantaikerholle teatteriretken naapurikaupunkiin. Retkelle on ilmoittautunut 13 lähtijää. Liput näytökseen maksavat 13 euroa. Maanantaina ilmoitin kerhossa, että lähtö teatteriin ensi sunnuntaina on kello 13. Aivotoiminnan seurauksena ymmärsin tämän olevan mahdoton yhtälö. Lähtö ei voi olla kello 13. Nousin ylös, avasin tämän koneen, ja tarkistin liikennöitsijän minulle ilmoittaman lähtöajan. Sehän oli kello 13.30.
Soitin tänään 13 puhelua ja kerroin oikean lähtöajan. Tunnustin 13 henkilölle 13 eri kertaa aivojeni toimivan satunnaisesti.
Luku 13 kyllästyttää minua. En tunnusta olevani taikauskoinen.

Aamuaurinko iski minulle silmää.

Puolen tunnin kuluttua se oli kiivennyt kurkistamaan pilvien yli. Lupasi kaunista päivää.

Meninkin käymään lähikeskustassa torilla missä kaupungin kukka-asetelmat vielä kukkivat näin komeasti.

Nämäkin olivat vielä aivan hyvännäköisiä.

Kotiin tultuani ehdotin Amandalle, että tämä 13-juttu kenties johtui näistä hattivateista, jotka tanssivat pihallamme.

Amanda Beata Cecilia Dorothea sanoi kaiken johtuvan siitä, etten osaa rentoutua syksyn lehtien parissa kuten hän.

"Sitäpaitsi olisi hyvä, jos harrastaisit välillä rauhoittavaa kissa-joogaa", sanoi Amanda.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Myrskyssä mennään.

Eilinen myrsky tuli hieman yllättäen. Tässä mennään vielä leppoisasti varmaankin mökille päin. Tämän jälkeen siihen suuntaan menikin vain merivartiolaitoksen vene.

Tuuli oli länsilounainen. Keskinopeus täällä 15 m/s, puuskissa 22 m/s. Kello 13.30 jälkeen veneitä alkoi tulla toiseen suuntaan kuin edellinen. Mökiltä kotiin. Tämä esitti ensimmäiset kunnon loikat.

Parhaimmillaan liikenne oli tiivistä. Alettiin nähdä eri tyylisiä hörskähdyksiä.

Niillehän voisi antaa tyylipisteitä. Hämmennystä huushollissani aiheutti emäntä, joka kesken kahvinjuonnin ryntäsi vähän väliä takaterassille kuvaamaan.

Onneksi kahvivieraat tuntevat minut ja tietävät, että "Se nyt vaan on sellainen". Ylläolevat eivät uponneet.

Tämä on vakaa malli. Tyylikäs pärskähdys.

Tuuli yltyy.

Vesi lentää.

Havaitaan veneiden pohjamalleja paremmin.

Hieno hyppy. Miltähän veneen sisällä olevista tuntuu.

Tämä ei ole kantosiipialus, vaikka niin kuvittelee olevansa.

Erittäin hieno esitys.

Tämä saa täydet pisteet.

Tälle ei uskallettu antaa edes pisteitä. Tuuli on kovimmillaan, ja vene on pieni. Seurataan sen menoa, kunnes se katoaa näkyvistä. Onneksi ei kuitenkaan meren pohjaan. Otin vahingossa 91 kuvaa. Kamerasta tyhjeni akku. Veneiden tarkkaa määrää en laskenut, kolmisenkymmentä niitä varmaankin meni. Olen kiltti, enkä laita niitä kaikkia tänne. Mitään pahempaa ei näillä vesillä sattunut.
PS Vieraille tarjosin uuniomenoita voitaikinanyytissä.

lauantai 26. syyskuuta 2009

DigiHeinola.

Miten satuinkaan äskettäin löytämään tieni Heinolan kansalaisopiston DigiHeinola-sivulle.
Siellähän haastetaan "Kuvaleikkiä itse tehty DigiHeinola hengessä" tekemään muokattu kuva aiheena "Kotikaupunkini".
Osallistunpa siihen ylläolevalla kuvalla. Kuvan nimi on "Kotikaupunkini on sininen". Kotikaupunkini on Kotka. Merikaupunki. Kuvaa olen muokannut ja kollaasin tehnyt Picasa 3:lla.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Blogi-iloa.

Sain tänään tämän hienon kissakortin Amalialta Mummon kammarista.
Siinähän on ilmiselvästi kissojen kihlajaiset. Ympärilläolevat kukat ovat Amalialle. Luettuaan blogistani, että haluaisin monen nimisiä pelakuita, hän lähetti minulle pistokkaita omistaan.
Nyt minulla on tulppaanipelargoni ja tähtipelargoni sekä nimestä päätellen myös ruusunnuppupelargoni. Yhden nimi on toistaiseksi Amalia. Luettelematta tässä sen enempää bloggaamisen hyviä puolia, sanopa vaan, että olen saanut kokea paljon blogi-iloa. Amalia, lisäsit sitä tänään roimasti!

Rita muisti taas minua blogipalkinnolla. Kilokaupalla kiitoksia Rita!
Lähetänkin tämän eteenpäin Amalialle sinne Mummon kammariin. Luen blogiasi mielenkiinnolla..

torstai 24. syyskuuta 2009

Hailuodossa.

Kesäretkikertomuksessani jätin itseni pienenä ja kaikki lukijani Haaparannan asemalle. Se ei ollut hyvä ratkaisu, koska Haaparannan asemalta ei ole enää henkilöjunaliikennettä.
Mennään seuraavaan kohteeseen Hailuotoon.

Jos Hailuotoon menevällä lautalla joutuu autoineen eturiviin, on varottava mäkilähtöä. En kylläkään havainnut Hailuodossa yhtään mäkeä. Tässä siis ollan merellä. Matka kestää parikymmentä minuuttia. Merimaisemat ovat komeita. Haita ei näkynyt.

Tästä rakennuksesta löytyy opastusta matkailijalle. Hailuodossa kuvaaja hämmästeli sitä, miten suuri tämä luoto on. Sehän on 200 neliökilometriä. Hailuodossa on hieman yli tuhat vakioasukasta ja vapaa-ajan asuntoja noin 600.

Marjaniemen majakka on tyylipuhdas. Majakka on majakan näköinen. Kuvaajalta on näköjään into lopahtanut Hailuodossa ollessa, koska enempää kuvia sieltä ei kamerasta löytynyt.

Tämä herttainen kahvila, jossa saa myös vastasavustettua kalaa, sijaitsee Hailuodon lauttasatamassa. Hämmästyttävin huomio tehtiin lautalla Hailuodosta palatessa. Vieressä seisovan rekan kuski osoitti lautan ylärakenteessa sijaitsevaa pääskysenpesää. Pesässä oli poikaset. Siinä ne matkustivat lautalla edestakaisin, kai emo myös, koska olivat hengissä. Emon täytyy olla nimeltään Doris. Se reissunainen. Lapsista tietysti tulee samanlaisia. En nyt rupea tässä enempää arvostelemaan Doriksen lastenkasvatusmenetelmiä, vaan jätän lukijani odottamaan seuraavaa kohdetta, jonne toivottavasti ennen talven tuloa vielä ehditään.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Syyshäät.

Viikon kollaasin väri on ruska.

Niinpä päätinkin laittaa tähän kuvan viikonloppuna saarikylässä pidetyistä syyshäistä.
Inkiväärin blogista löytyy lisää ruskanvärisiä kollaaseja.

Amanda Beata Cecilia Dorothea juhli taas niin hulvattomasti, että makasi koko seuraavan päivän. Päänsärystä huolimatta ruskanvärisellä. Kuvitteli pääsevänsä mukaan kollaasiin. Kollaasissa näkyvän kissakortin on taiteillut Carolyn Proctor.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Pelargonit aiheuttavat riippuvuutta!

Kirjastossa käydessäni silmiini osui ylläoleva kirja. Tartuin siihen innokkaasti, ovathan pelargonit aikamoisen kauniita ruukkukasveja. Tietenkin nimitän niitä pelakuiksi, niinhän äitikin teki.

Onhan minulla joitakin pelakuita. Tässä ruukussa kasvavia kirkkaanpunaisia on kolme kappaletta. Sen nimi on Työväentalon punainen. Olen varastanut sen oksan työväentalolta.

Tässä lähikuva sen kukasta. Kirjaa lukiessani innostuin katsomaan pelakuiden kukkia tarkemmin.

Tässä edellisen yksittäinen kukka.

Samassa ruukussa Työventalonpunaisen kanssa kasvaa sulassa sovussa tämä Ylätalon pelakuu.
Sen kukat ovat yksinkertaiset ja lehdet erikoisen malliset.

Näitä vaaleanpunaisia on kaksi. Sen nimi on Perunakauppiaan vaaleanpunainen, olenhan ostanut sen perunakauppiaalta.

Kirjasta luin, että on mahdollista kasvattaa pelakuu kiipeäväksi. Tässä tämänkesäinen yritys. Kuva ei tee oikeutta sen korkeudelle. Se hävisi kuitenkin tuolle hajuherneelle. Yrittäköön ensi kesänä uudelleen.

Olohuoneen ikkunan ulkopuolella olevassa laatikossa kukkii kolme tälläistä riippuvaa pelakuuta.
No sen nimi on vain Riippapelakuu.
Sitten on vielä yksi, joka ei enää kuki, joten en viitsinyt kuvata sitä. Sen nimi on Puutarhapöydän Koriste.

Kirjaa lukiessa innostuin yhä enemmän ja enemmän. Rupesi pyytelemään pistokkaita tuttaviltani.
Marjatalta sain tämän hienon yksinkertaiskukkaisen. Sen nimi on Marjatan hurmaavanpunainen.

Sain häneltä myös tämän. Se on Marjatan vaaleanpunainen. Olen saanut myös Englantilaisen pelakuun. Sen kukan näen, jos onnistun saamaan pistokkaan selviämään yli talven.
Nyt on käynyt niin, että minulla on olohuoneen ikkunan edessä olevalla pöydällä 16 kukkaruukkua, joissa on pelakuiden pistokkaita. Voihan olla, että osa niistä menehtyy talven aikana. Sitäpaitsi kirja aiheutti sen, että haluaisin Kaktuspelagornin, Tulppaanipelagornin, Neilikkapelargornin, Linnunmunapelargornin, Munankuoripelargornin ja ehdottomasti Primäärihybridin. Kirjan lopussa on nettiosoitteita, joista voi tilata pelakuita. Kävin niissä. Kyllä niissä oli kaikkia noita tilattavissa. Onneksi sijaitsevat Ruotsissa. Voitin kiusauksen toistaiseksi.

Ja vasta teoksen takakannessa oli tämä varoitus. Jos en onnistu talvettamaan kaikkia pelakuitani, saatan saada vieroitusoireita. Ehkä tämä into talven mittaan lauhtuu. Kyllä Primäärihybridi olisi kuitenkin saatava!

perjantai 18. syyskuuta 2009

Loiskuttelu.

- Hei! Leikitäänkö loiskuttelua!
- En minä jaksa. Siinähän kastuu!

- Eihän se haittaa. Voihan sitä sitten kuivatella kiven päällä.

- Meistä on kivempaa leikkiä piilosta.

- Katso nyt! Kivoja temppuja!
- Älä viitsi! Minulla menee vettä henkeen.

- No mene kauemmas nössö!

- Eikö olekin hieno sivuloiskahdus!

- Katso nyt! Näin kun pyörii, veteen tulee kuoppa.

- Voihan jysäys! Nyt se katosi siihen kuoppaan!

- Katsokaa kaikki! Tuo punainen osaa loiskuttaa hienosti.

- Menään tuonne kiville. Se iso lähettää loiskahduksia sinne asti. Voidaan keikkua!

- Hyvät loiskahdukset!

Kuvaaja pyytää anteeksi huonoa näkyvyyttä, kuvien epätarkkuutta ja makuuhuoneen ikkunan likaisuutta.
Kuvat oli pakko ottaa makuuhuoneen ikkunan läpi. Minulle ei oltu taaskaan ilmoitettu etukäteen, milloin näytös alkaa.