perjantai 27. huhtikuuta 2012

Amanda 10.10.2002 - 26.4.2012.



Miten niin pieni voi jättää jälkeensä niin suuren tyhjän tilan.

 

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Blogipalkintoja ja haaste.


 Mayo blogista "Pieni ihminen, suuri elämä" jakoi minulle ylläolevat kaksi kaunista blogipalkintoa. Niistä oikein iso halaus! Niihin sisätyy haaste, jossa pitäisi taas kerran kertoa jotakin itsestään. Koska minusta tuntuu siltä, että olen jo kaiken itsestäni paljastanut, annan Amandan taas avata sanaisen arkkunsa aiheesta.

Parempi onkin antaa tehtävä minulle. Minä taidan sentään katsella maailmaa ja famun touhuja useista eri näkökulmista. Silloin tällöin tarkastelen molempia jopa ylösalaisin.

Kohta 1: Viime aikoina famu on häirinnyt yöuniani. Hän on lähdössä Dubliniin. Syystä moisesta hän lukee öisin Neil Jordanin kirjaa "Ilmetty". Kirjan tapahtumat sijoittuvat Dubliniin. Tästä syystä famulla on sängyssä myös kaksi Dublin-opasta, kynä ja keltaisia tarralappuja. Vähän väliä hän selaa oppaita, tarttuu kynään, kirjoittaa jotakin tarralapulle ja laittaa lapun oppaan sivulle. Yritä siinä sitten nukkua kunnon kissan yöunia!!!!!!!

Kohta 2: Valokuvaus. Ymmärrän kyllä luontokuvauksen ja puutarhakuvauksen ja patsasvillityksen, muuta sitä että ihminen kuvaa jäälauta reunalla itseään peilaavaa ROSKAA, en oikei jaksa enää ymmärtää. Tuo lienee taas laitettava ns. "taidekuvien" kategoriaan. On hän ottanut enemmänkin omituisia kuvia, mutta menkööt ne Herra Kiven kontolle.

Kohta 3: Uusien vaatteiden osto. Hän käyttää tulevaa matkaa tekosyynä hankkiakseen uusia vaatteita. Nyt on jo ostettu uusi takki, uudet housut, uudet kengät ja uusi neule. Jollei tästä pian tule loppua alan huolestua rahojen riittämisestä kissanruokaan!

Kohta 4: Koska tänä aamuna satoi kuin saavista kaataen, tuli taas sanomista oven avaamisesta. Enhän minä voi tietää viiden minuutin kuluttua edellisestä oven avaamisesta, onko sade jo mahdollisesti tauonnut. Kyllä ulos on kurkistettava pienin välein siihen asti, kunnes sade lakkaa. Sitäpaitsi liikunta tekee famulle hyvää ainaisen tietokoneen äärellä istumisen lomassa, sanon minä.


Koska Herra Kivi lähetti kukkia ystävilleen, lähetän  minäkin kaikille blogiystävilleni ja heidän kissoilleen tässä pari keväistä hortensiaa!
Haasta kaikki blogikissat kertomaan emännistään! Saavat antaa heille nuo kauniit blogipalkinnot.



perjantai 13. huhtikuuta 2012

Vuosikampa 008

 Kevät etenee, on päästy vuosikamman numero 8 kohdalle. Klikkaamalla ylläolevaa logoa löytää monenmoisia kevään etenemiskuvia.

 - Herra Kivi! Miten menee?
- Ihan hyvin. Pääsiäisenä kylläkin hämmästyin jonkin verran nähdessäni tuon oudon eläimen. Sen nimi näkyy olevan Merikarhu. Olen kuullut jääkarhuista, mutta merikarhu on minulle outo olio.
- Voi ihminenkin olla merikarhu, jos on oikein kauan seilannut merellä. Tuon sisässä saattaa olla selaisia merikarhuja. Hyvin näkyy kulkevan. Taitaa olla sulaa vettä. Vähän on sumuinen näkyvyys.

 - Olihan se sulaa, mutta toisen pääsiäispäivän aamuna oli taas riitteessä.

 - Päivän mittaan riite suli. Kummallisen muotoisia jäälauttoja ajelehti kuten tuokin, joka tökkäsi minua kylkeen.

 - Minun tekisi niin mieleni mennä vähän tökkimään noita jäälauttoja rannasta kauemmas.
- Älä vaan mene vanha ihminen sinne jäälautoille pomppimaan. Saat kylmän kylvyn.
Muuten, voisitko lähettää lukijaystävilleni kukkia näin kevään kunniaksi kiitokseksi siitä, että he jaksavat olla kiinnostuneita jutuistani?

- Tottakai. Kävisivätkö mielestäsi punaiset tulppaanit?
- Käyväthän ne. Olkaa hyvät! Hyvää viikonloppua kaikille!

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Keväinen sää ajaa seitsemällä hevosella.

Herra Kivi! Taidat olla tänään, Pitkänäperjantaina, pahasti ahtojäiden puristuksessa.
Niinhän minä olen, mutta annahan, kun kerron koko tarinan edellisestä kerrasta lähtien.
Silloinhan moottorikelkkamiehet veivät kiireesti kelkkansa ja veneensä pois väylän varrelta.

Viimeisenä päivänä maaliskuuta pari ihmistä ylitti väylän hydrokopterilla.


 Ensimmäisenä huhtikuuta väylä jo leveni.

Saman päivän iltana minut ohitti punainen laiva, jonka nimeä en ehtinyt lukea, koska olin jo yöpuulle menossa.

4.4. havahduin aamulla jo klo 6.40 mitä kauneimpaan aamuruskoon.

Tuolla Ruotsinsalmen suunnassa rusotti silmiähivelevästi

Kello yhdeksään mennessä pilvet olivat jo peittäneet taivaan, joskin aurinko pilkisteli niiden lomasta saaden veden somasti kimaltamaan.

Klo 18 illalla kuu oli jo noussut ja varjot pitenivät.

Tunnin kuluttua edellisestä saatoin illan hämyssä havaita kuun melkein täydeksi. Hieman puuttui vasemmasta laidasta.

Yöllä tuuli kääntyi pohjoiseen ja jäät ajautuivat sen mukana etelään. Minulle ehti eilen tulla jo oikein vapaunut olo.


Se olotila jäi kylläkin lyhytaikaiseksi. Tuuli kääntyi taas, ja jäät ajautuivat takaisin. Illalla kuu heijastui vielä ihanasti avoveteen juuri tuossa kohdallani.


Mutta tänään olen tosiaan pahasti puristuksissa, kuten sanoit. No, vanha sanonta kuuluu, jotta kevät ajaa seitsemällä hevosella. Se näytää totta tosiaan pitävän paikkansa. Mutta eiköhän tilanne taas jo parin päivän kuluttua ole vallan toisenlainen.

Toivottelen kaikille tarinoitani lukeneille vallan leppoisia ja mukavia pääsiäispyhiä!
Nähdään taas!


tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kylätapahtuma.

 Järjestettiin perinteinen kylätapahtuma. Lapset hiihtivät kilpaa ja ajelivat paloautolla. Kaikki halukkaat saivat osallistua pilkkikilpailuun. Pidettiin kirpputoria. Esiteltiin kutomoa. Keitettiin hernekeittoa niin paljon, että vain yksi jäi ilman. Kahvia keitettiin ainakin 90 litraa. Kahvin kera myytiin moninaisia leivonnaisia. Eri yhdistysten toimintaa esiteltiin näyttelyssä. Pidettiin arpajaiset. Arpajaispalkintoja oli tolkuton määrä. Myöhemmin illalla pidettiin tanssit. Tanssin väliajalla ihailtiin nuoria, jotka osasivat todella tanssia. Sekä lattareita

että vakiotansseja.
Taputettiin tanssijoille ja huudahdeltiin ihastuksesta. Lopuksi kaaduttiin kotona sänkyyn lopen uupuneina jalat tunnottomina.
Ei se mitään! Ensi vuonna järjestetään taas kylätapahtuma.