lauantai 25. tammikuuta 2014

Kävin kesässä 3.

Aamupala nautittiin hotellin ulkotiloissa.

 Tuommoinenkin minulla kasvoi kotona sisällä monta vuotta. En enää muista mitä sille lopuksi kävi.

 Tämän päiväinen kävely suuntautui edellisiin nähden vastakkaiseen suuntaan rannikolla. Määränpää on tuo kaukana näkyvä niemi.

 Nyt on jo päästy huomattavasti lähemmäs.
 
 
Ruukkupuutarha ravintolan pihalla.
 
 
 Portailla seisovan hanhi lähetti terveisensä minun puutarhani hanhelle.

Oi, miten kauniita.
 Tämä yritti pistää.

Tyylikkäästi maalattu asunto. Joulukoriste riippuu ovenpielessä.

 Sainpa viimeinkin kuvan kunnon tyrskähdyksestä!

 Minua reippaammat retkeilijät kävelivät tuonne ylös.

Tämän asunnon omistaja on kerta kaikkiaan ihastunut Lumikkiin ja seitsemään kääpiöön.

Pikku hauva ei suostunut tekemään lähempää tuttavuutta.

 Noilta parvekkeilta on mahtava merinäköala.

Tämän talon seinään on maalattu hauska taulu.

Kukkaloistoa vielä kerran, olkaa hyvät.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Kävin kesässä 2.

 Seuraavana päivänä ajaa hurautettiin taksilla kauempana olevaan keskustaan. Siellä huomasin kirkon portailla kauniin rauta-aidan takana joulu-asetelman. Varsinaista jouluahan viettiin siellä loppiaisena. Rauta-aidan portti oli lukossa.

Sieppasin kuvasta osasuurennoksen, jotta tekin näette siellä olevat Marian ja lapsen sekä itämaan tietäjät.

 Kirkon edessä olevan aukion yllä oli jouluvalojen verkko. Se mahtoi näyttää upealta pimeässä.

Kun oltiin tarpeeksi kävelty tässä keskustassa ja minä olin riehaantunut ostamaan liikaa kesävaatteita, tarvittiin energiaa. Olkaa hyvät! Saa maistaa!

Ylläkuvatun voimalla aloitettiin kävely takaisin hotellille. Matkalla ohitettiin ruukkuistutuksia. Laittaisinkohan ensi kesänä tuollaiset kotipihalle.....

 tai olisikohan tällainen korkea asetelma hienompi. Voi kyllä olla, ettei onnistu näillä leveysasteilla.

 Toivoton yritys taitaa olla näidenkään istuttaminen kotirannalle.

Ohitettiin rantabulevardin vieressä auringonpalvontaa.

Semmoista katsellessa alkoi janottaa.

Taisin juoda tällaisen. Myös vasemmalla näkyvä cappuccino maistui.
 Siispä jatkettiin matkaa. Yritin taas saada oikein hienon kuvan mainingista. Ei oikein onnistunut, varjoliitäjä kuitenkin tallentui kuvaan.

Perille päästiin. Hieno suoritus! Oltiin ansaittu pikkuruinen päivälepo.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Kävin kesässä 1

 Sain matkustaa kesään. Tässä näkymä hotellin parvekkeelta.

 Hotellin pihalla kukki sinikukkainen pensas.

 ja aika isot kiinanruusut.

 Tämän kukan sisään melkein työnsin nenäni.

 Kaktukset komeilivat.

Mainingit löivät rantaan taukoamatta kohisten. Rakastan maininkien ääntä. Rannalla kävijät olivat pinonneet rantakivistä somia patsaita.

 Kävelytie johti näköalakukkulalle.

 Kukkulalta näki kauas.

 Päivän toisella kävelyretkellä riehaannuin kuvaamaan meren kohinaa.

Tarpeeksi käveltyäni sain palkinnoksi kahvia ja omenapiirakkaa.

Siirtyminen talvesta ja pimeydestä kesään ja mahtavaan auringonpaisteeseen sujui vaivattomasti.
Ilmeisesti liiankin vaivattomasti minun kohdallani. Matkaseura luki aamupalalla ääneen kännykästään Yhdysvalloissa ja Kanadassa olleen melkein neljänkymmenen asteen pakkasia. Sain juuri ja juuri kiinni suustani ulos pyrkivän lauseen :"Mitä ihmettä, keskellä kesää???".

tiistai 17. joulukuuta 2013

Erinimisiä myrskyjä.

Tässä on nyt koettu erilaisia henkilönimillä nimettyjä myrskyjä ja niiden lisäksi muita myrskyjä. Niille muille olemme Herra Kiven kanssa antaneet ihan omat nimet. Tässä niistä ensimmäinen, jolloin Herra Kivi yritti hellästi suojella selässään yhtä lintuparkaa pahimmilta pärskeiltä.

Silloin pärskähteli tässä rannassakin mukavasti. Tuppasi tuo meri pihalle asti.

 Välillä on ollut rauhallisempaa. Tämä iloinen vene ilahduttaa meitä lähes päivittäin.


Tämän kuun alussa Herra Kivi sai jo valkoisen talvitakin, mutta tänään siitä ei ole enää mitään jäljellä.


 
 Se nimeltä mainittu Seija-myrsky oli hukuttaa Herra Kiven. Meri näyttää tässä kuvassa viattoman vaalealta. Se johtuu siitä, että se on yhtenä vaahtopäänä. Olen tässä aina myrskyvaroituksen tullessa kantanut pikku puutarhapöydän ja pari puutarhatuolia sisään takaterassilta, sillä olen
-uskomatonta  kyllä- nähnyt puutarhatuolien lentelevän myrskyn voimasta. Se Seija lennätti sitten roskapönttöä pitkin pihaa, kun ei muuta keksinyt. Onneksi pöntön kansi pysyi kiinni. Eipä olisi ollut hauska käydä keräilemässä roskapussejaan naapuripihoista.

Aamulla Seijan luontoäiti lupasi myrskyn pian laantuvan näin kauniilla ilmiöllä.

Viime yönä myrskysi taas. Heräsin yöllä kummaan kolinaan. Selvisi, että tuuli oli vaihteeksi lennättänyt terassille kuivumaan viemääni lattiamoppia. Sellaista, jossa on metallivarsi, tiedättehän. Onneksi se ei ollut lentänyt ikkunaan vaan alas rannalle. Nimitimme Herra Kiven kanssa tämän myrskyn Mopinlennätysmyrskyksi.
Mutta, mutta! Taas ovat puutarhakalusteet takaterassilla, joten saatoin nauttia siellä aamupäiväkahvit - olihan ulkona peräti 6 astetta lämmintä.

 

Myrskyjen tarkkailun, tavaroiden edestakaisin kantamisen ja siivouksen lomassa olen ehtinyt käydä joululounailla. Yhdessä puurojuhlassa esiinnyin joulunäytelmässä, missä ei ollut lainkaan käsikirjoitusta, vedettiin vaan vuorosanat hatusta. Kehuja tuli:). Eilen nautimme maanantaikerhon kanssa joulutorttukahvit, torstaina taas menemme Kalastuskievariin joululounaalle. Sielläkin tarjotaan näin joulunaikaan sikapossua ja laatikoita. Yritän pysyä kohtuudessa sikapossun suhteen!

Ihan varmuuden vuoksi toivotamme jo nyt, Herra Kivi ja minä,  Oikein Ihanaa Joulunaikaa teille kaikille!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Unikko innostui vallan.

 Unikko on nyt vallan innostunut näistä lämpimistä säistä. Eipä ihme, kun yölämpötilatkin ovat pysytelleet viiden asteen yläpuolella. Unikko yrittää pontevasti avat kukkaansa. Nuo verholehdet vaikuttavat hieman kärsineiltä. Tuon lisäksi kolme komeaa nuppua yrittää seurata tämän esimerkkiä. Minä seuraan tilannetta.
Sitäpaitsi innostuin tästä niin että menin ostamaan uuden uimapuvun. Löysin mallin, jossa on melko pitkä hame. Sopii loistavasti ikäreisien peittämiseen!

Lisäksi olen päässyt selville siitä, että aivoni toimivat joka kolmas kuukausi.
- Elokuussa ilmestyi täälläpäin uusi paikallisbussien aikataulukirjanen. Koska mainittu teos on 96-sivuinen ja vie tilaa olkalukussa, hoksasin ottaa lähikeskustaan vievän bussilinjan aikataulusivusta kopioita ja laittaa yhden joka laukkuuni. Miten kätevää, ei paina ja kirjasta voi säilyttää eteisen lipastossa.  Onnittelin itseäni aivotoiminnasta.
Uimapukua jouduin kuitenkin menemään ostamaan kaupungin varsinaisesta keskustasta. Unohdin jo toisen kerran sinne mennessäni ottaa mukaan sen kirjasen sieltä eteisen lipastosta. Harmittelin asiaa ihmetellessäni milloinkahan bussi sieltä takaisin lähtisi. Siinä yhteydessä aivoni toimivat jo toisen kerran. Heti kotiin päästyäni otin kopioita siitä sivusta, mistä näkee varsinaisesta keskustasta lähtevät bussit.
Nyt kiinnostaa kovasti, millä aivoni minut helmikuussa tulevat yllättämään.

Eivät nämä begoniatkaan mitenkään kyllästyneiltä kukkimiseen vielä näytä.
Toivottelen reipasta marraskuuta kaikille teille! Herra Kivi lähettää terveisiä!

Tämä näkymä ilahdutti meitä molempia tänään iltapäivällä. Nyt tiedämme missä aarre sijaitsee. Ei muuta kuin kaivamaan!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Oikea toivesyksy.

 Täälläpäin on tänä vuonna saatu viettää toivesyksyä. Ruska oli täydellisen kaunista.

 Auringonlaskut taivaallisen ihania.

 Herra Kiven kanssa olemme seuranneet joutsenenpoikien varttumista.

 Sää on pysytellyt vallan lämpimänä. Tänäänkin oli 10 astetta lämmintä. Villanukkajäkkärä kukkii.

Ruusut yrittävät vielä parhaansa mukaan avata nuppujaan. Tämä ei tiedä kumpi on koreamman puinaista kukka vai lehdet.

Maanpeittoruusu komeilee.

Malvikki innostui kehittelemään aivan uuden kukinnan.

 Kesän viimeinen valkoinen.

Tämä maanpeittoruusu pitää pintansa, vaikkei siinä ole enää lehtiä lainkaan.

Ilman ja veden lämpötilojen vaihtelu on kehitellyt monta sumuihmettä.

 Toissapäivänä peloiteltiin vallan hurjalla syysmyrskyllä. Herra Kivi ilmoitti minulle aikovansa pitää pintansa myrskyn kourissa. Hän on nimittäin kasvattanut pinnalleen kauniin vihreän sammalkerroksen.
Minä kantelin sisään kaiken pihalla olevan irtaimen ja suojaiseen nurkkaukseen vielä täydessä kukassa olevan keijumekon sekä kukkiaan vielä availevat ruukussa olevat kärhöt ja varustauduin viettämään unettoman yön tuulen voimakkuutta ja meriveden korkeutta tarkkaillen. Tuulilukemat jäivät ennustettua pienemmiksi ja merivesi nousi vain metrin normaalia korkeammalle.

 
 Eilen näytti jo näin leppoisalta, sillä tuuli kääntyi niin että tämä ranta jäi vallan suojaiseksi.

 Meri toi naapurin rantaan komean muovipöntön ja hienon punaisen poijun. Minä toivoin laatikollista vanhaa viskiä, mutta ilman jäin.

Rannassa kasvava vanha leppä sai kunnon merivesikastelun, mutta se on siihen tottunut.
Nyt vesi on jo laskenut normaaleihin lukemiin ja edelleenkin on lämmintä säätä luvassa.
Siitä onnellisena toivottelen oikein mainiota marraskuuta teille kaikille hyvät lukijani!