keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kuten lupasin 3

Koska tänään on tämän syksyn tähän asti sateisin, kylmin ja pimein päivä, muistelen taas Madeiran kesäisiä olosuhteita.
27.12.14 lähdettiin kaupungille. Ensin käytiin kalahallissa, jossa seinät oli koristettu kaakelitauluilla.



Kalaa oli tarjolla. Aika isoja, sanoisin.


Tässä lähikaupan runsasta tarjontaa.


Siirryttiin hämmästelemään Sao Tiago-linnoitusta

Siellä oli salaperäisiä käytäviä


Päivän taidekuva.


Jatkettiin kävelyä ja tavattiin joulupukki.


Kuunneltiin nuoriso-orkesterin soitantaa.


Ihailtiin joulutähtiä


Hämmästeltiin kukkivaa puuta.


28.12.14 tehtiin retki Jardim Botanico da Madeira - nimiseen kasvitieteelliseen puutarhaan.


Sinne päästäkseen piti roikkua maan ja taivaan välissä.


Hienot oli istutukset.


Tässä vähän mallia kotipihaan.


Ja tässä.


Tätä en suosittele. Saattavat naapurit säikähtää.


En suosittele tätäkään. Ei onnistu meidän ilmastossa.


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kuten lupasin 2.

 Kuten siis lupasin, kerron mitä minulle tapahtui blogikatkon aikana.
Vuodenvaihteessa 2014-2015 olin pari viikkoa Madeiralla. Siellähän oli kesä, vaikka siellä olikin talvi.
 Nyt poikkean pahasti periaatteistani ja laitan tähän kuvan itsestäni saniaispuun alla. Puu kasvaa Funchalin näköalapuutarhassa. Siellä käytiin joulupäivänä 2014.


Siellä kasvaa monenmoisia hämmästyttäviä kasveja.




Aikamoinen tupsu tämäkin.


Ihan kuivasta vaan työntyy hieno kukkavana.


Tämä tökkäsi sääreeni haavan, kun tungin liian lähelle kamerani kanssa.


 Tapaninpäivän aamu valkeni hurmaavasti.


Kun nyt kerran lipesin periaatteistani. Tässä olen lähdössä retkelle Madeiran saaren kolmanneksi korkeimmalle huipulle reppu selässä ja lämpimästi pukeutuneena, sillä siellä ylhäällä oli kylmä. Huomatkaa hotellin joulukoristelut!



Noin korkealla oltiin.

Mahtavat maisemat!




Paluumatkalla ihailtiin näitä sieviä vanhoja taloja.
Madeiran matkasta kuvia riittää. Palaan asiaan.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kuten lupasin 1.

Kuva on otettu eräänä aamuna varhain viime vuonna syyskuun lopussa.
Kuten lupasin, kerron mitä minulle viime vuonna tapahtui.
Vuosi alkoi vallan mainiosti, mutta siitä kerron myöhemmin.
Toukokuussa kävin lääkärissä poistattamassa erikoisen näköisen luomen. Se osoittautui vaarattomaksi.
Tulin kysäisseeksi tohtorilta, pitäisiköhän lonkkani, jossa minulla oli jo 11 vuotta ollut proteesi kuvata, koska se kipeytyi pidemmillä lenkkeilyillä.
Kävin röntgenkuvassa kesäkuun alussa. Pian tuli lääkäriltä pikainen puhelinsoitto, kuvista oli ilmennyt, että lonkkaproteesini oli irtoamassa.
Heinäkuussa kävin tietokonetomografiassa, jossa lonkka taas kuvattiin. Melko pikaisesti tuli kutsu ortopedille, jonka kanssa ihmettelimme yhdessä niitä kuvia. Lonkan kuppi oli 11 vuotta sitten kiinnitetty lonkkaluuhun sementillä. Nyt sementti näytti ainakin osittain irronneen luusta.
Ortopedi oli kesäsijainen, eikä pystynyt antamaan leikkausaikaa, joten leikaavan ortopedin vastaanotolle pääsin lokakuun alussa. Hän totesi, jotta leikattavahan se on.
Ei se lonkka kovin kipeä ollut, mutta joogaan en enää uskaltanut mennä.
Nopeaan tahtiin kävin hammaslääkärissä, hammaskiven poistossa, kaiken maailman laboratoriokokeissa ja leikkausvalmennuksessa.
Lokakuun lopussa lonkka leikattiin ja proteesin kuppi korvattiin uudella, nykyaikaisemmalla. Ei enää sementtiä. Leikkausta seuraavana päivänä ortopedi kävi kertomassa proteesin kupin kyllä olleen kokonaan irti lonkkaluusta. Sairaalassa kohdeltiin ystävällisesti, sain pitää kipupumppua tarvittavan ajan, yhtään ei tarvinnut kivusta kärsiä.
Sairaalasta minut siirrettiin kuntoutuspuolelle viikoksi, koska asun yksin. Sielläkin kaikki sujui hienosti ja henkilökunta oli erittäin ystävällistä.
Kohta on vuosi leikkauksesta kulunut. Jalka toimii kuten ennenkin. Ortopedi lupasi proteesin nyt kestävän lopun ikääni. Uskon sen. En aio elää satavuotiaaksi.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Luotettavan kukkijan ylistys.



Puutarhani luotettavin kukkija lienee tämä isomaksaruoho.
Sen lehdet ilmestyvät esiin keväällä heti, kun lumi on sulanut. Lehdistö on kaunis koko kesän ja nyt nuppuvaiheessa se on hurmaavan vihreän-vaaleanpunainen.

Tämä yksilö on hieman pidemmällä avautumisessaan. Isomaksaruohon voi jättää talventörröttäjäksi. Se ei ole hassumman näköinen silloinkaan.



Minulla on myös valkoinen isomaksaruoho. Se on kasvanut melko hitaasti ja joutunut vaihtamaan paikkaa useamman kerran, mutta nyt se viihtyy. Toivottavasti jatkossakin.

Nämä maksaruohot ovat myös siitä mukavia kasveja, että niitä voi jakaa ja ne alkavat kasvaa jakamisen jälkeen reippaasti. Hanki yksi, niin omistat muutaman vuoden kuluttua viisikymmentä. Viihtyvät myös sisällä maljakossa ja saattavat ruveta puskemaan juuria siinä toivossa että pääsisivät kukkapenkkiin.
Sitä paitsi maksaruohot pysyvät siinä paikassa mihin ne laitat kasvamaan.
Ne eivät puske esiin jostakin muualta maan alta joka puolelta kukkamaata. Sellaisia perennoja minulla on liikaa. Niitä saa olla aina nyhtämässä sieltä sun täältä, koska ne suunnittelevat tappavansa muut kukkapenkin kasvit ja täyttävänsä myös nurmikon.
Sitten on sellaisia joilla on aina joko liian märkää tai liian kuivaa.
Maksaruohot tyytyvät vähään. Ne eivät pahastu pidemmästäkään kuivuudesta ja ottavat vastaan kaikki sateet nurkumatta.
Kertakaikkisen luotettava kukkija.
Toivottelen oikein mainiota alkavaa viikkoa mahdollisille lukijoilleni!






torstai 15. syyskuuta 2016

Taivasnäkymiä

 Iltanäkymät ovat viimepäivinä olleet vallan viehättäviä. Kuten näkyy Herra Kivikin on aivan hurmaantunut.
.
Päivisin sen sijaan ylläoleva metelöivä kapistus on lennellyt tästä yli monta kertaa päivässä. Jos ihmettelette mitä se raahaa mukanaan, voin kertoa, että sillä roikkuu aika tukevan näköinen saha tuon varren päässä. Se lentää lähisaariin karsimaan sähkölinjojen alla olevien puiden oksia.
Oletan se piakkoin siirtyvän muualle, jotta Herra Kivi ja minä saamme taas nauttia luonnon äänistä.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Pari vuotta vierähti

Tässä pääsi käymään niin. Siis sillä tavalla, että päätin pitää luovan tauon blogikirjoittelussa.
Vuodet nimittäin vierivät minun iässäni sellaisella vauhdilla, jotta ihminen tulee vauhtisokeaksi.
Eilen yksi monista tuttavistani ihmetteli minulle, miksi en enää lainkaan kirjoittele. Koska minulle on tätä ennen huomautettu asiasta noin sataviisikymmentä kertaa ( liioittelua !!), päätin yllättää ainakin itseni ja laittaa tänne niin sanotun päivityksen. Taidan tässä vähän kerrallaan kertoa mitä minulle on tauon aikana tapahtunut. Ei kuitenkaan tänään, vaan pikkuhiljaa!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Hurmaava värikylpy.

 
Viime lauantaina pääsin hurmaavaan värikylpyyn Kotkassa sijaitsevaan Fuksin puutarhaan.
Aluksi kylvin keltaisessa.

 Eteenpäin mennessä värit vaihtuivat. Atsaleat kukkivat näin alkukesästä.

Ihanaa!

 Vaaleita punasävyjä.

 Oranssia.

 Vielä oranssimpaa.

 Vaaleanpunaista.
 Taas oranssia.

 Mielestäni tämä oli hurmaavin.

Keltaisen eri sävyjä. Ripaus keväänvihreää joukossa.

Viime yönä kello kolme kylvimme sekä herra Kivi että minä ruusunpunaisessa.
Toivotamme kaikille teille ruusunpunaista juhannuksen odotusta!