tiistai 27. joulukuuta 2011

Luontoäidin tapaninrieha.

Edellisiin puuhiinsa tyytyväinen Luontoäiti vietti jouluaaton ja joulupäivän melko rauhallista joulueloa, mutta seuraavana yönä se keksi ruveta suunnittelemaan Tapaninpäivän yllätystä kaikelle kansalle. Vietimme Amandan kanssa sangen rauhattoman yön kuunnellen myrskyn ulvontaa. Joka toinen tunti Amanda aikoi lähteä ulos tarkastelemaan tilannetta ja joka toinen tunti minä kurkistelin pimeään yöhön, jossa näin vaahtopääaaltojen lyövän valkoisenaan rantahiekalle. Aamun tullen saatoimme todeta Luontoäidin vieneen rannastamme tonnin verran rantahiekkaa, joskin tuuli oli kääntynyt niin paljon länteen, että oma rantamme oli jo rauhoittunut pienehköön yliloiskintaan.

Vesi oli noussut. Naapurin laituri sinnitteli juuri ja juuri veden pinnan yläpuolella.

Rannassa kasvava tervaleppä on kaiken kokenut ja suhtautui tilanteeseen tyynen rauhallisesti.

Kävelyretki saarikylän rantakujia pitkin osottautui kokemisen arvoiseksi. Pitkänpohjanpolulta oli pakko kääntyä takaisin. Pitkävartiset saappaat olivat jääneet eteisen nurkkaan.

Venevajoihin olisi päässyt vain veneellä. Otin pari kuvaa myös myrskyn puoleiselta rannalta. Ne menivät poistettujen joukkoon, koska en pysynyt kunnolla pystyssä siinä tuiverruksessa. Sitäpaitsi meteli oli senkaltainen etten kuullut mitä kuvasin.

Mattolaituri suunnitteli matkaa etelään. Luontoäiti tietää, että tämänkaltainen veden nousu aiheuttaa aina turismin nousun saarikylään noin 120 kertaiseksi normaaliin säähän verrattuna. Suoritinkin hänen ilokseen pienen turismilaskennan yhdessä saarikylän tienristeyksessä. Liikennetiheys siinä oli 120 autoa tunnissa. Normaali tiheys lienee korkeintaan 10 autoa tunnissa. Pienehkökin tietulli tuottaisi melkoisen summan saarikylän asukkaiden iloksi.

Toinen lähisaari vaikutti vajoavan Suomenlahteen.

 Toisessa nousi vesi ovesta sisään. Lohdutukseksi Luontoäiti järjesti iltapäivällä auringonpaistetta

Lämmintä oli Luontoäiti järjestänyt peräti 7 astetta, joten oikea jouluruusu pääsi terassille kuuntelemaan loisketta. Tänään Luontoäiti yritti uudelleen, mutta vaikutti hieman väsähtäneen, vesi tosin nousi vielä parikymmentä senttiä edellistä korkeammalle. Jäämme odottelemaan Luontoäidin seuraavaa toimenpidettä. Toivottelemme Amanda ja minä iloista uuden vuoden odotusta kaikille blogiystävillemme!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Luontoäidin joulupuuhat.


Luontoäiti on heittäytynyt leikkisäksi. Jo aikaa sitten olin innoissani, koska naapuri kaatoi suuren kuusen, ja sain siitä pari kuuppakärrillistä havuja ruusujen peitteeksi. Luontoäiti katseli minua huvittuneena. Hän on huolehtinut havujen kastelemisesta päivittäisillä ja öillisillä sadekuuroilla. Olen tyhjentänyt nuo kärrit vedestä jo niin monta kertaa, että olen mennyt laskuissa sekaisin. Vieläkään niitä en ole voinut ruusujen peitoksi laittaa, koska maan pinta ei ole jäätynyt.

 Sitäpaitsi Luontoäiti on pitänyt tämän ruusun kukassa. Hän väittää  tätä jouluruusuksi. Olkoon sitten niin. Mikä minä olen Luontoäidille vastaan väittämään.

 Eilen hän sitten kietoi kompostikehikoiden ympärille jouluvalot. Eipä olisi minun päähäni pälkähtänyt.

Sitten hän repäisi! Teki auringosta joulutähden ja koristeli nuokin puut ja pensaat omilla jouluvaloillaan.

Iltasella hän päätti kuitenkin laitaa hieman joululunta laitureille ja katoille. Tänäaamuna näytti tältä. Kyllä Luontoäiti osaa!
Toivotamme, Amanda ja minä, kaikille blogiystävillemme OIKEIN IHANAA JA LEPPOISAA JOULUNAIKAA!



keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Joulumaassa.


Kävin Tampereella. Matkalla sinne pääsin sopivasti joulun odotus-kampaan liittyvään paikkaan. Ylläolevaa klikkaamalla löytyy moninaista joulun odotusta.

Valtaisan suuri piparkakkumaa ei millään mahtunut yhteen kuvaan.

Tonttujen rock-orkesteri.

 
 Joulukartano.

Muumien piparkakkutalo.

Kotoisa näkymä, kuin saarikylästä.

Tampereella tapasin nämä satumaiset henkilöt. Tapasin myös erittäin pirteän 90-vuotiaan päivänsankarin ja sukua hienoilla päivällisillä. Kyllä oli mukavaa!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Moision kartanossa.

Mentiin eläkeläiskerhon kanssa Elimäelle Moision kartanoon puurojuhlaa viettämään. Eteisaulassa istui pari originaalia tonttua.

Aulan katossa komeili tämä lamppu. Kartanon historia ulottuu 1600-luvulle. Nykyisen empiretyylisen rakennuksen on suunnitellut Carl Engel ja se on valmistunut vuonna 1820.

Täytyy sanoa, että hurmaannuin täysin. Ylläoleva maalaus on yhden yläkerran huoneen entisöidyssä katossa.

Taidetta on esillä runsaasti, sekä patsaita että maalauksia. Unohdin painaa mieleeni tämän salskean nuoren miehen nimen. Lisäksi siellä on vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Tämä on Ville Vallgrenin "Tanssijatar".

Tämä taas Väinö Aaltosen "Kahlaaja".

Näytteillä oli myös ihana juhlapuku.

 
Huonekalut siellä ovat upeita.

Tätä mallia oli vihreässä huoneessa kokonainen kalusto.

Sohvakalusto sinisessä huoneessa.

 Ja tuoli. Oi, oi!

En ole koskaan aiemmin kuvannut itseäni näin upeasta peilistä näkyen.

Gramofooni! Olisi hauska kuulla sen ääntä.

Tästä taulusta tunnistaa kuninkaallisen. Kartano on upea. Ulkokuvaa ei tullut otettua. Oli pimeää ja satoi räntää. Kuvia löytää googlaamalla Moison kartano.
Tänään meillä on ollut Amandan kanssa erimielisyyttä siitä päästääkö kunnon ihminen pikku kissansa ulos, kun tuulenpuuskat yltävät 20 metriin sekunnissa. Amandan mielestä päästää. Minun mielestäni EI! Lunta ei täälläpäin vielä ole nähty, jokunen rännän ripale tänään. Ruoho on vielä vihreää niin omassa pihassa kuin aidankin takana. Amanda murjottaa nyt olohuoneen sohvalla. Siitä huolimatta toivotamme molemmat oikein rattoisaa viikonloppua kaikille ystävillemme!


tiistai 22. marraskuuta 2011

Valehteleva potilas.

 Tuttavat ja kylänmiehet ovat jo ehtineet ihmetellä, miksei blogi päivity. Kaikenlaisia syitähän tässä voisin esittää, kuten syyskokoukset ja pöytäkirjat ja talousarviot. Ettei vaan tosiasiassa syynä olisi useammatkin hauskat illalliset. Kuvaa tarkasteleva ymmärtää ylläolevan liittyvän ilman muuta veneilyyn.

Enkö minä juuri edellisessä postauksessa puhunut syömisestä. Eräällä illallisella maistoin ensi kerran persimonia. Aika hyvää. Kaunis kattaus on vähintäänkin puolet nautinnosta,

Amanda oli päässyt mukaan, ja halusi osoittaa olevansa hyvin dekoratiivinen kissa.

Useamman mainion ja hauskan illallisen jälkeen saattaa maailma näyttää sumuiselta.

 

Kenties vielä sumuisemmalta.

Silloin on parasta lähteä reippaalle lenkille kumarruspuun alitse.

Ihailla ohimennessään esi-isien kätten töitä.


Hämmästellä sammaleen ja syksyn lehtien väri-iloa.

Miten tämä kaikki liittyy otsikkoon? No siten, että aivotoimintakin on välillä lievästi sanoen sumeata. Huomasin apteekin ohi mennessäni sen mainostavan ilmaista keuhkojen puhallustestiä. Kiinnostuin, koskapa keuhkojeni kapasiteettia on viimeksi mitattu työssä ollessani. Proviisori kiinnitti suukappaleeseen laitteen ja sanoi syöttävänsä siihen ikäni. Ilmoitin sen. Hän kysyi seuraavaksi pituuttani. Ilmoitin sen. Siinä vaiheessa minusta alkoi tuntua siltä että tässä on jotakin pielessä. Ymmärsin valehdelleeni ikäni KYMMENEN VUOTTA LIIAN PIENEKSI. Korjasin asian. Hämmästyttävää kyllä onnistuin hihitykseltäni puhaltamaan oikein hyvän tuloksen. Hauskaa ja nuorekasta marraskuun loppua teille kaikille!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Syyskampa # 012

Marraskuun aurinko valaisee parsan. Tänä aamuna oli ensimmäisen kerran hieman huurretta pihanurmikolla, vaikkei lämpötila ollutkaan yöllä painunut alle nollan. Vielä eilen oli päivällä 9 astetta lämmintä. Onko tässä ryhdyttävä kaivamaan esiin talvivaatteita. Hui!

Ylläolevaa napauttamalla löytyy hienoja syyskuvia.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

RuusuRouvan Ravintolassa.

 Päätettiin menä naapurikaupunkiin lounaalle. Naapurikaupungissa, Haminassa, silmä kiintyy heti vanhoihin silmäähivelevän kauniisiin rakennuksiin. Tässä tyylikäs sisäänkäynti.

Pitihän se taidevalokuvakin ottaa katukäytävällä kasvavasta puusta.


Käynnin kohde sijaitsee tässä aivan äskettäin remontoidussa jugendtyylisessä työväentalossa.

Se ei kuitenkaan ollut tämä pihalla seisova kenttäkeittiö, vaikka siitä olisi kenties jonakin toisena päivänä saanut mainiota hernekeittoa.

Oltiin menossa RuusuRouvan Ravintolaan. RuusuRouva itse oli pukeutunut ruusukuvioiseen esiliinaan.

Rakennuksen entisöintiin oli saatu EU-rahaa.

Kurkistin juhlasaliinkin, koskapa ovi sinne oli auki.

Ravintolasalissa kiintyi huomio tähän oveen

ja tähän hienonhienoon kaminaan. Se kelpaisi minulle mieluusti vaikka olohuoneeseen, on se niin  kaunis.
Lounaaksi nautittiin possupaistia ja täytettyjä paprikoita. Jälkiruoaksi sai samaan hintaan täytekakkukahvit.

Tämäkin mahdollisuus houkuttelee. Taidan ehdottaa käyntiä vaikka Ädzeitin Gummille.

Kellariin johtavien portaiden seinään oli jätetty näkyviin alkuperäistä hirsiseinää. Hienoa!
Oikein mukavaa Ruotsalaisuuden päivää kaikille!