torstai 29. syyskuuta 2011

Hauska tunnustus ystäville.

 Tämän herttaisen blogipalkinnon sain Nenuselta Matalalentoa sanojen voimin-blogista.
Sen alla oli lause "Ystävyys on akku elämän arjessa". Sehän pitää paikkansa. Etsin kiivaasti blogiystävieni joukosta niitä, jotka tätä eivät vielä ole saaneet. Löysin:
Pian Pian kuvablogista.
Mayon Pieni ihminen, suuri elämä-blogista.
Inan Inan ikkuna-blogista.
Amanda puolestaan haluaa ilahduttaa Kolloa Kollo kertoilee kuulumisiaan- blogissa.


Kaikille muille blogiystävillemme lähetämme sydämelliset terveiset tämä pihalla kasvavan villiviini-sydämen mukana. Voikaatten hyvin!

torstai 22. syyskuuta 2011

Ruusuinen tunnustus.

Sain Ritvalta tämän ruusuisen blogipalkinnon.
Se velvoittaa minut taas kertomaan tosiasioita itsestäni. Kysymykset ovat helppoja, mutta niihin vastaaminen osoittautuu yllättävän vaikeaksi.

1. Lempiruoka? Jos lempiruoka on se mitä useimmin syön, se on KAURAPUURO!!! Nyt hävettää!! Koska kuitenkin yritän olla totuudenmukainen, on myönnettävä näin olevan. Syön kaurapuuroa maantaiaamuna, tiistaiaamuna, keskiviikkoaamuna, torstaiaamuna ja perjantaiaamuna. Teoreettinen laskutoimitus antoi tulokseksi minun syöneen elämäni aikana kaurapuuroa enintään 18720 kertaa. Lauantaiaamuisin ja sunnuntaiaamuisin juhlin juomalla kahvia ja syömällä keitetyn munan voilla voidellun ruisleivän kera.


2. Lempimakeiset? Niitä on vain yksi. VAAHTOKARKIT!! Taas hävettää!! Niiden on mieluummin oltava aitoja englantilaisia. Niitä voi myös grillata. Jos kysytään mitä makeisia syön eniten, se on  tumma suklaa. Mahdollisimman kaakaopitoinen, mahdollisimman tumma, mahdollisimman pahanmakuinen, Pistelen pari palaa joka päivä. Terveellistä mukamas.

3. Lempiluettava? Se vaihtelee. Yleensä menen iltaisin vuoteeseen kirjan kera. Viimeksi rakastuin Leif GW Perssonin DEKKAREIHIN!!! Enkä edes häpeä!! Luin kaikki hänen kirjoittamansa dekkarit peräkkäin uusinta lukuunottamatta. Rakastuin myös Leif GW Perssoniin. Onneksi hän ei tiedä. Kunhan saan käsiini sen vastikään ilmestyneen, aion taas käpertyä peittoni alle hänen seurassaan.

4. Mieluisin paikka tehdä käsitöitä? SITÄ EI OLE!!! Nyt vasta hävettääkin!! On minulla meneillään sukankudin. Se lojuu korissa keittiön nurkassa. Yleensä tartun siihen jos joudun muutaman minuutin odottamaan jonnekin lähtöä. Mieluisin paikkani tehdä käsitöitä on siis seisaallaan, ulkovaatteet yllä keittiön nurkassa. Ihme kyllä jokunen sukkapari tulee valmiiksi vuoden mittaan.

5. Lempielokuva. WOODY ALLENIA katson aina kun kohdalle sattuu. Eikä hävetä yhtään!!

Huh, huh! Selvisinpä tästäkin. Onneksi en päästänyt Amandaa vastaamaan. Ties mitä totuuksia se olisi minusta taas paljastanut.
Vaikuttaa siltä, että kaikki blogituttavani ovat jo tämän palkinnon saaneet, joten menen läpi siitä mistä aita on matalin ja annan niille, jotka haluavat kertoa itsestään, luvan ottaa tämä mukaansa.
KAIKKIHAN TE OLETTE TÄMÄN RUUSUISEN PALKINNON ANSAINNEET!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Syyskampa # 5

 Ylläolevaa napauttamalla löytyy hienoja syysnäkymiä.

Lyhtykoiso kehittelee parasta syysväriään.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Tuuli riepotteli sateenkaarta.

Eilen alettiin uhkailla hirmumyrskyn hännällä. Otin uhkailusta vaarin ja kannoin takaterassilta kasvit eteiseen suojaan, riippuvat petuniat maahan talon viereen suojaisaan nurkkaan, sekä puutarhapöydät ja tuolit rannalta ylemmäs pihalle. Vetäydyttyäni sisälle, huomasin illan hämyssä taivaalle ilmestyneen sateenkaaren. Oletin sen merkitsevän koko myrskyn peruuntumista.
Ei suinkaan. Tuuli tarttui sateenkaareen ja repi sen palasiksi. Yksi pala jäi taivaalle hämmästelemään.
Sateenkaaren pää yritti edelleen osoittaa missä aarre vastapäisessä saaressa sijaitsee.

Vietimme Amandan kanssa rauhattoman yön tuulen ulvontaa ja sateen ropinaa kuunnellen. Amanda ei saanut unta enää kello neljän jälkeen ja yritti vaatia minuakin valvomaan kanssaan varmuuden vuoksi. Nyt on vesi noussut 80 senttimetriä yli normaalin ja edelleen varoitetaan 20 sekuntimetrin tuulesta. Suhtaudumme tilanteeseen rauhallisesti ja ihailemme rannan kuohuja. Vielä ei vesi ole noussut yli rantapenkereen.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

# syyskampa 004

 Syyskammassa tarkastellaan syksyn merkkejä ja sen etenemistä. Ylläolevaa klikkaamalla löydät runsaasti syksyn merkkejä.

 Syksyn merkkejä ovat hitaat, sumuiset aamut.

 Sumusta lipuu esiin joutsenperhe. Poikaset ovat varttuneet melkein aikuisen kokoisiksi. Ne eivät ole mitään rumia ankanpoikasia. Niiden syysväri on kauniin ruskea.

 Kiven vieressä on hyvä ruokapaikka. Kannattaa syödä hyvin, että jaksaa lähteä muuttomatkalle. Toivon niiden lähtevän tänä vuonna ajoissa, ettei minun tarvitse meren jo jäätyessä seisoa laiturin päässä etelään viittoillen ja huudellen: " Lähtekää jo! Menkää vaikka Ahvenanmaalle!"

Saman kiven viereen kokoontuvat tukkasotkat pitämään syyskokoustaan. Muutto vaatii huolellista suunnittelua. Puheenjohtaja pörhistelee kuvan oikeassa laidassa. Hyviä syysaamuja teille rakkaat lukijani!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Ihastuksia.

Kannoin tämän Mona Lisa-nimisen pelargonin sisään. Se pitää ulkona olemisesta - joskaan ei sateesta. Toivon sen viihtyvän olohuoneessani talven ajan.

Tässä sen kauniit kasvot lähikuvassa.

Toin sisää myös Noel Gordon-nimisen ruusunnuppupelakuun. Ei moittimista senkään ulkonäössä. En millään haluaisi siirtää pelakuita sisään, koska se merkitsee kesän loppumista. Toin nämä kaunistukset kuitenkin jo nyt, jotta ne ehtivät totutella sisäilmaan ennen lämmityksen päälle kytkemistä.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Sieniretki.

Tein sieniretken naapurin pihaan. Naapurin rouvalla oli siellä pihakirppis. Siellä sain nauttia hyvää kahvia mainion itse leivotun korvapuustin kera ja seurustella saarikylän asukkaiden kanssa. Naapurin rouva oli tehnyt betonista komeita kärpässieniä. Ostin kolme. Istutin ne heti omalle pihalleni. Hyviä syksyisiä sieniretkiä teille mukavat lukijani! Varokaa myrkkysieniä!