Lähden kuvaamaan.

Tähän blogiin tulee nyt pieni tauko. Lähden kuvamaan kansallismaisemia pitkin ja poikin.



Suloista suvea kaikille mehitähden ja Lyydian maksaruohon kukkien kera!

Kauhuköynnös.

Takaterassilleni kiipeää villiviini.

Mikäpä siinä. Mutta, kun se on luonteeltaan kauhua herättävä. Kun silmä välttää, se ojentelee kärhöjään ovea kohti.

Se ryömii pitkin terassin lattiaa. Joudun leikkaamaan sitä kerran viikossa kasvun hillitsemiseksi.

Se suunnittelee valloittavansa koko terassin. On olemassa vaara, että se onnistuu jonakin kuumana yönä tunkeutumaan ovesta sisään. Se kiemurtelee pitkin lattiaa makuukamariin. Se kiipeää sänkyyni. Se KURISTAA minut.

Tässä Amanda Beata Cecilia Dorothea yrittää ottaa aurinkoa saadakseen tyylikkäät vaaleat raidat. Köynnös on jo melkein saamassa otteen sekä etu- että takatassuista. Olemme molemmat VAARASSA!!

Virtahevonmunia meripuistossa.

Mikä onni! Pääsin yllättäen mukaan retkelle kaupungin meripuistoon.

Meripuisto on perustettu entisen öljysataman alueelle. Öljysäiliöiden poisto ja puistoalueen perustaminen ovat vaatineet mittavia toimenpiteitä. Puiston rakentaminen aloitettiin vuonna 2006. Se jatkuu, mutta nyt jo aikaansaannokset ovat mahtavia. Parkkipaikan lähistöllä on vanhoja öljylaitureita. Tällä lokilla oli vartiovuoro gate Ö neljällä.

Kävelyretken alussa löytyi tämä jättikokoinen muna. Siinä se hautui paisteessa helteessä. Pesässä ei ollut paljoa pehmusteita. Mikä ihme näin suuresta munasta mahtaa kuoriutua?

Ahaa! Jonkin matkan päässä virtahepopariskunta otti haukotellen aurinkoa. Virtahevon muna?
En ole kuullutkaan!!

Alue on enimäkseen hiekkaa. Tyylikkäitä kävelyteitä on rakennettu istutusten joukkoon.

Kurjenmiekat kukkivat vesiaiheiden ympärillä.

Näissä sinisissä kurjenmiekan kukissa on samettimainen pinta.

Mielenkiintoisia keltaisia.

Tarkemmin katsoen ne ovat kaksivärisiä.

Muutama iso valkoinenkin kukki.

Tässä taas kurjenpolvia vielä vähän keskeneräisessä istutuksessa.

Jäi tarkemmin tutkimatta mitä nämä ihanat siniset ovat.

Päivänliljojen kukinta alkoi olla lopuillaan.

Tässä valmis istutus.

Lapsille oli viritetty ihmeellisiä härveleitä. Tuleva fyysikko siinä lähestyy molekyylimallia.
Jaaha! Yhdessäkään kuvassa ei näy merta kunnolla. Se aukeaa aavan puiston toisella laidalla.
Oli niin kuuma, että tässä vaiheessa kuvista alkoi tulla epätarkkoja. Se johtui joko kameran tai aivojeni ylikuumenemisesta. Luultavasti jälkimmäisten. Kuvat saa kuitenkin suuremmiksi klikkamalla niitä. Puistosta jäi kolmeneljäsosaa kuvaamatta. Palaan asiaan joskus viileämmän ilmanalan vallitessa.

Sitäpaitsi tielle alkoi sataa kiviä. Ei mikään ihme siinä lämpötilassa.

Perheenlisäys valtaisan metelin kera.

Lokinpoikaset kuoriutuivat yksi kerrallaan kolmena eri päivänä. Tarkkanäköinen katsoja havaitsee tässä poikasen numero yksi emonsa edessä oikealla. Tämä on opetustilanne. Sille selitetään, että joutsenäitiä tulee varoa. Se on näet ISO.

Lapsonen ymmärsi opetuksen ja siirtyi emonsa viereen.

Seuraavana päivänä sitä koulutettiin jättämällä se näennäisesti ypöyksin pesään. Siellä on kuvanottohetkellä toinenkin poikanen. Numero kaksi, joka on ensimmäistä vuorokauden nuorempi. Yksi muna on kuoriutumatta.

Emo vahtii laiturin kaiteella.

Puolelta päivin lapset tuotiin meidän rantaan. Se oli emojen mielestä turvallinen paikka niin kauan, kun pysyimme sisätiloissa. Oli pakko pysyä. Sitä huutoa ja meteliä ei kestänyt kuunnella, mikä syntyi, jos yritti viettää aikaansa pihapiirissä.

Siinä metelissä kivitaskun poikanenkin yritti saada äänensä kuuluviin, ja selittää emolleen, että ruokaa pitäisi taas saada.

Iltahämärässä sain yhden lokinpoikasista kameran etsimeen. Kuvaus tapahtui tietenkin ikkunan lävitse.


Eilen lokinpoikaset siirrettiin jonkun muun rantaan. Ihana rauha vallitsi ilta-auringon säteiden osuessa iltapilveen.

Älkää antako kissanne lukea tätä!

Pihassani, aivan rannassa, kasvaa tämä pensas. Tämän talon edellinen asukas nimitti sitä "kissapuuksi". Se kasvaa aika erikoisessa paikassa muurin raossa. Kun merivesi nousee tarpeeksi korkealle, se kasvaa meressä. Onneksi sitä ei satu kovin usein. Sen juuret taitavat kuitenkin olla merenpohjassa.

Kukat ovat hyvin kauniit. Pensaan oikea nimi on rusokuusama. Sen puuaines tuoksuu voimakkaasti aromaattiselle. Kissat pitävät siitä. "Pitävät" on lievä sana. Ne himoitsevat sitä. Vähintään puolet tämän saarikylän kissoista harrastaa imppaamista. Ne kiipeävät pensaan sisään, raaputtavat kuorta ja nuuskivat tuoksua. Tällainen sessio saattaa kestää parikymmentä minuuttia. Ne kahlaavat sinne jopa talvella vatsaan asti yltävässä lumihangessa.

Amanda harrastaa sitä myös. Tässä se teeskentelee menevänsä tuonne oikealle. Heti muurin yli päästyään se kääntyykin vasemmalle, ja kiipeää pensaaseen.

Olotila imppaamisen jälkeen on tietysti mahtava.

Autiot talot

Elegian blogissa käydään keskustelua autioiden talojen kuvaamisesta. Saako niitä yleensäkään kuvata ja niihin mennä sisään. Minäkin pistin lusikkani soppaan, kommentoin ja olin sitä mieltä, että kyllä saa. Olinhan minäkin tehnyt niin. Hyvä perustelu:))

Elegia halusi nähdä kuviani. Olen kuvannut nämä yli kymmenen vuotta sitten. Se aiheutti etsintää. Etsintä on aina terveellistä. Sen yhteydessä löytyy niitä asioita, joita on joskus etsinyt ja löytänyt, muttei enää tarvitse. Saattaa jopa heittää jotain ehkä ja mahdollisesti pois. Kuvat ovat niin isoja, että piti laittaa ne olohuoneen lattialle ja kuvata uudelleen, jotta sain ne siirrettyä tänne koneelle.
Nyt ne ovat jo ainakin kolmeen kertaan eri tekniikoilla käsiteltyjä. Sisäkuvia en löytänyt.


Talot olivat niin surullisen kauniita, että laitoin niihin silloin kymmenen vuotta sitten asukkaita. He ovat asuneet siellä onnellisina elämänsä loppuun asti. Ole hyvä Elegia!

Yksinhuoltajaäiti.

Eilen tämä ylpeä äiti toi lapsosensa kuvattavaksi. Ovathan ne suloisia!

Vaan on niissä kasvattamista. Yhtä niistä piti varsinkin neuvoa koko ajan. Se ei tahtonut pysyä järjestyksessä. Isäänsäkö tuo lie tullut. Missä se isä muuten liehui, kun ei ollut paikalla? Kavereiden kanssa juhannuskaljoilla vai?

Katsokaa nyt sitä lasta! Ei millään voi asettua kauniisti neliriviin, kuten äiti määrää.

Tämä naurulokki väitti aattoiltana, että sillä on iso perhe ja pitäisi saada vähintään yksi grillimakkara. Kaikkia juttuja me ei uskota.

Tiedän, että yksi kalalokin poikanen kuoriutui eilen. Näin sen, kun katsoin kiikarilla. Isä, joka pitää vahtia laiturilla, ei salli lastaan kuvattavan. Ne on niitä vanhoja lokkien uskomuksia, että kameralla on paha silmä.

Leppoisaa juhannusta!

Oikein ihanaa juhannusta kaikille lukijoilleni! Juhannusruusu aukaisee kukkiaan sopivasti. Täysin kukkaan se aikoo puhjeta perinteisesti 24 päivä kesäkuuta.

Toivon, että kaikki näkisivät myös sinistä taivasta, kuten tässä eilen otetussa kuvassa. Tämän pensaan nimeä en tiedä. Kukat muistuttavat sireeniä, lehdet eivät. Kukat eivät tuoksu.

Amanda Beata Cecilia Dorothea näyttää esimerkkiä leppoisasta juhannuksenvietosta. Saa ottaa mallia!

Näin karhun.

Minulle jäi eilen lähikeskustassa ylimääräistä aikaa. Voiko aika olla ylimääräistä? Se oli kuitenkin minun henkilökohtaista ylimääräistä aikaani, joten päätin käyttää sen, ja tehdä pienen kotiseutukävelyretken.
Menin katsomaan Kolmikulmaa. Tiedän, että pääkaupungissa on Viiskulma. Niillä nyt on kaikkea enemmän.

Kolmikulmasta alkaa vanha, kaunis, historiallinen paanutaloalue.

Ihanat puuleikkaukset.

Saman talon päädyissä on parvekkeet. Julia ei tainnut olla kotona.


Kävelin Sudenkatua pitkin. Siellä oli tämä kauniisti entisöity paanutalo.

Seuraavaksi tulin Karhunkadulle. Olisin voinut poiketa myös Ketunkujalle, mutta ylimääräinen aikani ei riittänyt siihen.

Yhden paanutalon seinustalla kasvoi tämä kaunis ruusupensas. Onkohan se Karhunruusu? Sudenruusu? Ketunruusu? Koiranruusu?

Tapasin karhun. Se hymyili minulle ystävällisesti.

Kotiin tultuani havaitsin ikkunasta kesän ensimmäiset joutsenenpoikaset. Ehtivät aika kauas, ennenkuin sain kameran esiin. Kyllä ne vielä tulevat lähemmäksikin kuvattaviksi.