Nythän on käynyt niin, että olen touhunnut kultani, muruseni kanssa kaikkea mukavaa siinämäärin, että arkiaskareet ovat jääneet toissijaisiksi ja puutarhan hoito hunningolle. Kultani, muruseni matkusti perjantaina kotikonnuilleen ja minä päätin eilen aamulla ruveta tositoimiin tekemättömien askareiden parissa. Vaan eikös mitä! Minulta kysyttiin mentäisiinkö turisteina Haminaan, koska Hamina juhlii 200 vuotta sitten solmittua Haminan rauhaa. Sitäpaitsi käsiimme oli sattunut Haminan turistimainos nimeltä "Hurmaava Hamina". Päätettiin katsella Haminaa erilaisesta kuvakulmasta kuin turistimainos. Pysäköitiin auto torille. Torin ympäristön rakennukset ovat sensorttisia, että on heti parempi siirtyä jalan vanhempaan osaan kaupunkia.
Raatihuoneen torilla havaittiin sininen talo. Niin sininen.
Seinissä on hurmaavat koristeet.
Talossa on samovaarimuseo.
Museolla on niin sininen mainos.
Lähellä on sininen Johanneksen kirkko. Päätimme, että sen viereen saa pysäköidä vain sinisiä autoja.
Torin toisella laidalla huomataan pieni leikkikirkko.
Ei se niin pieni olekkaan, koska sen ympärillä on pitkä aita. Aita luo rytmikkäät varjot.
Aita sisäpuolelta. Sinne kirkko luo oman varjonsa.
Kirkon portin vieressä on syvennys. Mitähän siitä puuttuu. Nyt näkyy vain hyvin vanhaa puuta.
Pietarin ja Paavalin ortodoksisen kirkon sisällä kuvataan sininen katto.
Jatketaan matkaa. Kuvataan kaunis kukkaistutus.
Matkalla bastioniin havaitaan ovien yllä kivannäköiset katokset. Halutaan samanlaiset.
Annetaan periksi turismille ja näpätään yksi kuva bastionin areenalta.
Kävellään vallien reunaa. Tuonne alas ei pääse.
Vaikka yhdet portaa vie ylöspäin ja toiset taas alaspäin.
Vallin päällä on opastaulu, jossa kerrotaan mitä kasveja ja hyönteisiä valliniityltä löytyy. Oikein hyvä!
Jatketaan matkaa ja havaitaan taas tyylikäs katos oven yläpuolella. Halutaan ehdottomasti sellainen.
Nähdään niin kauniin värinen talo, että luullaan olevamme Italiassa. Halutaan muuttaa tänne.
Halutaan kurkistaa talon pihaan. Ei onnistu.
Poiketaan ruutikellarille. Ei voida otta kuvaa, jossa koko rakennus näkyisi, koska sen eteen on sijoitettu musta roskasäiliö. Otetaan kuva taiteellisesta kuvakulmasta.
Ja toinen, jossa näkyy ampuma-aukko.
Kuljetaan salaperäisen portin ohi. Haluttaisiin mennä kahville. Haminassa suljetaan kahvilat lauantaisin kello 13. Siellä ei saa kahvia sen jälkeen. Tapa lienee peräisin Haminan rauhan ajalta.
Kurkistetaan yhteen pihaan, josko siellä olisi kahvit pöydässä. Ei ole.
Osutaan vanhalle päävartiolle. Saadaan hyvä kuva sen edestä.
Ja toinen käytävästä.
Ja kolmas ovesta.
Sitäpaitsi siellä on tykki.
Kuvataan vielä kaunis rakennus, jossa on kauppa vaan ei kahvilaa.
Ja toinen, jossa ei siinäkään ole kahvilaa. Kahdessa viimeisessä kuvassa näkyvät tummat varjot johtuvat kahvin puutteesta. Ajetaan Tervasaareen, jossa viimein löydetään avoinna oleva kahvila. Ihanaa! Syödään kahvin kanssa vastaleivottu pinaatti-fetapiirakka.
Lopuksi tuijotetaan siellä seisovaa kuuluisan Miinan tekemää puulehmää. Aika iso ja pelottava. Onneksi se on aidan takana. Ajetaan kotiin. Päätetään tehdä kaikki tekemättömät hommat huomenna.
Amanda meni laiturille tähyämään yläilmoihin josko niitä näkyisi.
Ja sitten rannan kivelle katsomaan, jos ne on laskeutuneet veteen.
"Jos ne putoaa tähän hiekalle, pistelen niitä heti poskeeni", sanoi Amanda. "Ne on muutenkin uhanalaisia eläimiä", sanoin minä.
Sitten huomasimme lokkien pesäkivellä oudon näköisen ilmiön.
"Nehän ovat vanha ystävämme Kalevi ja Irene", totesimme, kun Kalevi oli saanut viikattua siipensä normaaliasentoon.
Ruvettiin siitä sitten rauhoittumaan, tekemään tavallisia arkipuuhiamme, kukkien hoitoa ja pihan tarkkailua. Niitä ankeriaslentueita ei ole vielä tänäänkään näkynyt, vaikka on silloin tällöin tuijoteltu taivaalle.
