Kirjoittajan helmi.

Hpy haastoi minut. Tämä haaste on saanut alkunsa Satakielen sanoin-blogista. Sen säännöt sanovat:
1. Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja laita tunnuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoitustesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esim. runo, novelli tai katkelma romaanista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus j.n.e.)
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

Pohdin asiaa. Huomasin, etten ollut milloinkaan kirjoittanut mitään mitä voisin helmeksi luonnehtia. Kaivoin kirjoituspöydän kaapin alahyllyltä kansion. Selasin erinäisiä kirjoitelmia. En osannut päättää. Laitoin kansion kiinni. Leväytin sen uudelleen auki satunnaisesta kohdasta. Tuli pakina nimeltä "Iskias". Päätin olla siitä syystäkin ylpeä, kuten säännöissä sanottiin. Olen kirjoittanut sen 25.11.2003 ja esittänyt pakinan kyynärsauvoihin nojaten eräässä pikkujoulussa samana vuonna. Kuten pakinasta ilmenee, olin sitä kirjoittaessani potenut iskiasta jo seitsemän kuukauden ajan. Silloin en vielä tiennyt, että se paranisi itsestään kestettyään yhdeksän kuukautta.

ISKIAS.
Tämä alkoi toukokuussa.
Tilasin ajan ortopediltä. Hän laittoi magneettikuvaukseen. Todettiin välilevyn pullistuma. Oli senverran hintavat kuvat, että aion kehystyttää ne kullanvärisiin kehyksiin ja laittaa olohuoneen seinälle. On se mukavaa jätää ne perinnöksi lapsenlapselle, joka voi esitellä ne isoäitinsä näköiskuvina.

Tuttavat alkoivat vastaan tullessaan huudahdella: "Mikä jalkaasi vaivaa?" Sanoessani tunnussanan "iskias", ilmeni ainakin joka kolmannella olevan omakohtaisia kokemuksia mainitusta vaivasta. Sain lukemattoman määrän hoito, voide, haude, lääke ym. ohjeita. Kaikki neuvoivat liikkumaan - makaamaan ei saa jäädä. Eipä tietenkään, siitä tämä tauti pitää itsestään huolen. Öisin klo 12, klo 2, klo 4 ja klo 6 on noustava ylös kävelemään, koska ei pysty makaamaan oikealla eikä vasemmalla kyljellä - ei selällään eikä vatsallaan. Reippaasti vaan ylös ja ravaamaan olohuoneeseen ja siitä eteisen kautta keittiöön ja takaisin. Suosittelen samalla laulettavaksi mielialaa kohottavia reippaita lauluja. "Kalle-Kustaan muori makaa hiljaa haudassaan.." ja "Se Oolannin sota oli kauhia..." ovat sopivia.

Kokeilin melkein kaikkia kerrottuja konsteja. Yksi jäi kuitenkin kokeilematta. Siinä piti kostuttaa pyyheliina, ripotella sen päälle karkeaa suolaa, asetella se kankun päälle, laittaa voipaperi päälle ja silittää kuumalla silitysraudalla kunnes kaikki suola olisi liuennut. Mutta yrittäkääpä temppua yksin itse. Ei onnistu. Huomasin tarvitsevani apua. Ratkaisu löytyi sillä tavalla että parille mieshenkilölle, jotka kyselivät tarjoaisinko kahvit, jos he pistäytyisivät kylässä, sanoin tarjoavani. Samalla saisi silittää tapuoltani kuumalla silitysraudalla. Molemmat vetivät ehdotuksensa takaisin alta aikayksikön. Se jäi siis kokeilematta.

Taudin kuva tuntuu olevan jokaisen kohdalla erilainen ja persoonallinen. Kuten minullakin tämä, että se haluaa joka yö klo 2 nauttia mustikkasoppaa ja juustovoileipää. Muuten ei uni tule.
Kenenkään muun en ole kuullut mainitsevan mitään taudin poliittisista vaikutuksista. Ilman mitään ennakkovaroituksia aloin joka yö nähdä unia valtionvarainministeristä. Yritin vaikuttaa uniini tuijottamalla televisiosta ympäristöministeriä. Ei auttanut. Siinä vaiheessa kaivoin esiin sen syömäni kipulääkkeen. Luin sen liian pienellä painetun selostuksen lääkkeen sivuvaikutuksista. Ei sanaakaan valtionvarainministereistä. Kehotettiin kuitenkin kertomaan lääkärille havaituista ylimääräisistä sivuvaikutuksista. Jätin kertomatta.
Siihen hätään oli jotakin keksittävä. Suoritin tarkkoja laskelmia, ja sain tulokseksi että tapaamistani ihmisistä 37,8 prosentilla oli kokemuksia iskiaksesta. Päätin perustaa uuden puolueen, jolla olisi iskevä nimi "Suomen iskiaspuolue". Näin jo itseni uuden suuren puolueen puheenjohtajana ja ties minä, kun putosin korkealta. Muistin median. Ei kuulkaa näytä hyvältä televisiossa puolueen puheenjohtajan mennä könkätessä kyynärsauvoilla puhujapönttöön. Päätin unohtaa koko jutun, mutta paranin kuitenkin siitä valtionvarainministerisyndroomasta.
Tässä nyt sitten vaan odottelen iskiaksesta paranemista.
Nykyisin vastaan tulevat tuttavat huudahtavat: "Vieläkö olet tuossa tilassa?" Siihen vastaan, että olen vasta seitsemännellä kuukaudella.

Haastan Kaanonin kertomaan helmensä.