torstai 3. kesäkuuta 2010

Ilta, jolloin minusta tuli vaaleanpunainen.

Toissailtana, kun istuin tässä kirjoituspöytäni ääressa lukemassa blogejanne, vilkaisin ulos. Koko maailma oli muuttunut vaaleanpunaiseksi. Kuvassa se vivahtaa vahvasti violettiin, tosiasiassa näin sen vaaleanpunaisena. Kello oli noin 22.30, ja aurinko oli juuri laskenut. Kuvat eivät ole auringonlaskun suuntaan otettuja, vaan kaakkoon. Aurinko laskee tähän aikaan vuodesta suurin piirtein luoteeseen. Sen viime säteet heijastuivat pilviin ja pilvistä meriveden pintaan. Sattui olemaan melko tyyntä. Se mahdollisti tämän ilmiön. Kaikki näytti muuttuneen vaaleanpunaiseksi.

Otin kameran ja kävelin laiturille ottamaan kuvan suuntaan jos

toiseenkin.

Huomasin myös taloni, se on tavallisesti vaaleankeltainen, muuttuneen vaaleanpunaiseksi.
Silloin ymmärsin myös itse olevani aivan vaaleanpunainen. Menin äkkiä sisään. Peiliin en tohtinut katsoa, vanha ihminen vaaleanpunaisena. Kömmin sänkyyn ja aloi katsella ihania vaaleanpunaisia unia.

Amanda loukkaantui, koska ei päässyt mukaan vaaleanpunaiseen maailmaan.

23 kommenttia:

  1. Ihmeellistä ja kaunista. Niin kuin sininen hetki, mutta vaaleanpunaisena. Mahtoi olla ylellistä nauttia kauniista väristä.

    VastaaPoista
  2. Oi, mikä hetki! Minäkin haluan tulla vaaleanpunaiseksi. Tarina oli kuin muumilaaksosta, kun muumitlao muuttui yhdesä yössä viidakoksi;-)

    Tiedän tuon vaaleanpunaisen ja sitä ei kuvatakaan, kuten totesit, laskevaan aurinkoon, vaan toiseen suuntaan. Minulla on myös pinkkiä tiavasta, mutta ei mitään NÄIN vaaleanpunaista.

    VastaaPoista
  3. Onpa näky, hurmaannuin väriin ja tunnelmaan ja jälleen kerran Amandan reaktioon.
    Olisin ollut niin utelias ja katsonut edes toisella silmällä peiliin, miten paljon oli väri minuun vaikuttanut, olisin uskaltanut ;))

    VastaaPoista
  4. Kyllä varmaan pitsipeitto vähän lohdutti, vaikka Amada ei päässytkään mukaan.
    Kyllä luonto on vaan ihmeellinen.

    VastaaPoista
  5. Luin aikoinaan lapsille Maalarikissat-kirjan kerta kerran jälkeen; miten kissat maalasivatkaan, taivastakin. Mutta tämänveroista vaaleanpunaista taivasta ei siinä kirjassa ole (vaaleanpunaisia possuja kyllä). Onpas hienoa että näytät meille. Totuus on tarua ihmeellisempää.

    Tämän kauneuselämyksen jälkeen voi sinisin silmin katsella vaaleanpunaisia unia.

    Amandalla on oma pitsiunelmansa, peitto taiteellinen. Onko hän helposti leppyvä, syvästi tunteva kun on?

    VastaaPoista
  6. Amanda taisi olla kiukusta kirkkaanpunainen!

    VastaaPoista
  7. Ihastuttavia kromofobisia tunnelmakuvia! ;o)
    Ah, onko Amandalla ihan oma talo! Ja lepotuolikin! Upeita? Paistatteleeko Amanda oikeasti päivää tuolissaan?

    VastaaPoista
  8. Tiuku!
    Monenlaista väri-iloittelua olen tässä maisemassa nähnyt, mutta tämä kyllä yllätti.

    Leena Lumi!
    Kommentistasi muistinkin sen periaatteeni, että ihmisen tulee joka kesä lukea kaikki muumi-kirjat. Aloitan tänään.

    Zilga!
    Olet minua rohkeampi;))

    Amalia!
    Luonto yllättää kerta toisensa jälkeen.

    Lastu!
    Oletettavasti olin vaaleanpunaisen possun värinen:) Amanda antaa anteeksi ja unohtaa nopeasti.

    Hpy!
    Amanda näki oranssinvärisiä unia:)

    Paula Rakkauden talossa!
    Amanda paistattelee päivää mieluiten nurmikolla. Siitäpä muistuikin mieleeni, että Amandalle tulee antaa punkkilääkitys ennen sen ulosmenoa.

    VastaaPoista
  9. Romanttisen vaaleanpunainen tunnelma, ihana! :)

    VastaaPoista
  10. Noin vahvasti ei luonto ole minua koskaan vaaleanpunaiseen kietonut. Pilviä kyllä usein juuri tuohon sävyyn löytyy, mutta noin kokonaisvaltaisesti väri harvoin levittäytyy muualla, kuin juuri meren lähistössä rannalla auringon laskiessa.
    Ja sekin pitää varmasti paikkansa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin kuin siitä tyynestä meren pinnasta mainitsit.
    Fysikaaliset jutut ovat itse asiassa kovin kiehtovia, kuten valon taittuminen. ( oletan sen kuuluvan fysiikkaan) Minä aina ihmettelen kun kaikki osaavat selittää näitä ilmiöitä, joita itse vain tyytyväisenä katselen, enkä tosiasiassa ymmärrä niistä paljoakaan.
    Sinä olet varmasti nähnyt monia sävyjä siellä meren äärellä auringonlaskun aikaan.
    Olivatko ne unesi vaaleanpunaisia?
    Minä näin painajaisia, ja heräsin pää kipeänä.

    VastaaPoista
  11. Voiko olla tottakaan noin vaaleanpunainen taivas, mutta uskottava on kun kuvat ovat todisteena.
    Amanda on oman värisensä, näkee suloisia unia pitsipeiton alla.

    VastaaPoista
  12. Upeat kuvat! Taivaan voi nähdä kesäiltoina hienoissa väreissä, mutta että talokin.. Hienoa! Amanda ansaitsee pitsipeiton..kohtahan vapaus koittaa?

    VastaaPoista
  13. Olipa harvinaisen kaunista - vaaleanpunaista ja koko taivaan täydeltä.

    VastaaPoista
  14. Se punaisuus heijastuu Ruotsista, kun siellä on ne häät tulossa ja Amandaa vaan harmittaa, kun ei ole saanut kutsua : )

    VastaaPoista
  15. Kaunista!

    Punkkeja onkin tänä keväänä ollut harvinaisen paljon, ja kissasta niitä taitaa olla vielä vaikeampi poistaa kuin koirasta.
    Vasta lääkittiin koirat eli saa nähdä tehoaako.

    VastaaPoista
  16. Sirpa ja Kollo!
    Romantiikkaa kehiin!

    Eila!
    Tämä oli olosuhteiden summa. Kerran oranssi valtasi maiseman niin vahvasti että minulla oli sisälläkin kaikki oranssinväristä. Unet olivat vaaleanpunaisia. Ehdottomasti:)))

    Kaanon!
    Totta oli. Kovin sitä hämmästelin.

    Elisa!
    Meren pinta heijasti väriä niin vahvasti.

    Arleena!
    Se kauneus lumosi minut.

    Mayo!
    Sitäkö se olikin! Olisihan se pitänyt arvata:))

    Mk!
    Punkit ovat inhottava riesa. Amandan karvojen joukosta niiden poistaminen on vaikeaa. Mielestäni niskaan valutettava liuos on tehonnut.

    VastaaPoista
  17. Sinä onnistuit juuri sopivasti katsomaan ulos, se on niin hetkellistä tuo ihana sävy, monesti siitä myöhästyy.

    VastaaPoista
  18. Oletko sinä koko elämäsi asustanu noin ihanassa paikassa....ei voi muutakuin ihailla täällä lakeuksilla

    VastaaPoista
  19. Tia!
    Niinpä satuin. Eihän se kovin kauaa kestänyt, kun ilta rupesi sitten pimenemään.

    Hilla!
    Olen asunut täällä lapsuuteni ja nuoruuteni. Perheellisenä ja työssä käydessäni asuin kaupungissa 34 vuoden ajan. Eläkkeelle jäätyäni ostin tämän pikku talon, ja elelen täällä onnellisena niin kauan kuin pystyn.

    VastaaPoista
  20. Olipa huima vaaleanpunainen hetki! Jostain luin, että tämän ajan poikkeuksellisen voimakkaat auringonlaskun värit johtuisivat ilmakehässä olevasta tulivuoren tuhkasta. Jotain hyötyäkin siitä siis! :)

    VastaaPoista
  21. Anskukka!
    Tuota en ole kuullutkaan. Kiitos kun kerroit. Olihan se jotenkin poikkeuksellisen intensiivinen väri.

    VastaaPoista
  22. Minä voisin asua vaaleanpunaisessa maailmassa! Olisi aika hienoa kun asuisi vaaleanpunaisessa talossa, taivas olisi vaaleanpunainen ja ruohikko vaaleanpunaista. Ah! ;)

    VastaaPoista