Saaresta saareen ja takaisin saareen.

Vaikka saarikylä on saari, joskin tänne nykyisin on autotie, on täällä asuvilla ikiaikainen tapa lähteä kesällä saareen. Monella on toisessa saaressa kesämökki. Maanataikerho oli eilen yhden kerholaisen kutsumana saaressa heidän kesämökillään. Menomatkalla nappasin kuvan saarikylästä. Pikku taloni no tuo matala valkoinen. Pankaa merkille Amanda, joka vilkuttelee siellä rannalla.

Saaressa, johon menimme, oli tyypillistä lehtometsää. Aivan aluksi saimme istua hyvin pitkään lounaspöytään. Emäntä oli loihtinut meille useammanlaista salaattia, kunnolla haudutettuan lihapataa, tietenkin perunoita, jopa porkkanalaatikkoa. Arvostimme hänen ruokiaan syömällä erittäin paljon:))

Lounas nautittiin ensin yhdessä mökissa, kahville siirryttiin toiseen mökkiin. Matkalla sinne kuvasin kiven päällä kasvavat kallioimarteet.

Kahvia nauttiessamme emäntä ja isäntä kertoilivat mökkien historiasta ja niiden rakentamisesta. Rakennustarpeiden kuljetus saariin ei ole aivan pikkujuttu.

Mökin portaiden edessä oli kaunis kukkaistutus.

Kaunista hirsiseinää, hurmaava vanha tuoli ja saniaisia.

Sisällä huomasin makuusopessa kertakaikkiaan kadehdittavan seinävaatteen. Tämmöistä ei varmaankaan ole monella.

Saaresta voi aina kurkata naapurisaareen. Sielläkin pilkottaa kesämökki.

Ihanat naiset uimassa.

Nautittuamme kahvit vehnäsen ja mansikkatäytekakun kera tuli asiaa myös tänne. Vanha, romanttinen ja kaunis sisältä.

Takaisin tultaessa kuvasin Ruotsinsalmen veneen ikkunasta.