Menot, tulot ja mässäilyt.

Famu on taas tällä viikolla tullut ja mennyt sellaista vauhtia, etten hänen menemisistään ja tulemisistaan tahdo tolkkua saada. Jään yleensä tähän aamuauringon lämpöön vahtimaan silmä tarkkana pihan asioita.

Mennessään tämän ruukun ohi, hän valokuvaa sen melkein joka kerta. Milloinkaan hän ei ole kuvaan tyytyväinen. Tämän hän toistaiseksi kelpuutti. Kannattaa kuvata kesäiset istutukset, voi sitten keväällä miettiessään mitä siihen laittaisi, katsoa edellisiä variaatioita. Tulipa tähän nyt hieno sana, tuo variaatio. En minä yleensä tuollaisia sanoja viljele, vaikka famu niitä käyttäisikin.

Maanantaina hän meni tietenkin maanantaikerhoon. Hän kertoi kurkistaneensa venerantaan ja todenneensa veneiden vielä olevan vesillä.

Häntä oli ohimennessään ilahduttanut tämä portti. Siihen oli ilmestynyt uusi pihlajanmarjoilla koristettu kranssi. Ai niin, maanantaikerhossa oli mässäilty omenapiirakalla ja suklaakääretortulla.

Eilen hän tietenkin meni kaupungin keskustaan tiistaikerhoon. Saarikylän bussipysäkki näytti näin upealta syysväreissään. Tiistaikerhossa hän söi järkevästi voileivän, mutta olikin sen jälkeen mennyt ätzeitin kummien kanssa konditoriaan ja pistänyt poskeensa niiiin iiihanan kirsikkapiirakkapalan, että muisteli sitä vielä kotonakin.

Tänään hän meni lähikeskustaan käymään Tiitiäisen kellarigalleriassa. Kertokoon itse noista taideasioista. En minä osaa. Hämmästykseni oli suuri, kun hän ei ollutkaan käynyt missään syömässä, vaan oli ostanut omenoita ja ruislimpun. Sen limpun hän oli saanut puolella hinnalla, koska se oli eilinen. Takaisin hän taapersi nälkäisenä tätä tietä pitkin.

En välittäisi aina huomautella näistä tekemättömistä töistä, mutta nyt on pakko. Hus, haravoimaan siitä Famu!