Enkö minä juuri edellisessä postauksessa puhunut syömisestä. Eräällä illallisella maistoin ensi kerran persimonia. Aika hyvää. Kaunis kattaus on vähintäänkin puolet nautinnosta,
Amanda oli päässyt mukaan, ja halusi osoittaa olevansa hyvin dekoratiivinen kissa.
Useamman mainion ja hauskan illallisen jälkeen saattaa maailma näyttää sumuiselta.
Silloin on parasta lähteä reippaalle lenkille kumarruspuun alitse.
Ihailla ohimennessään esi-isien kätten töitä.
Hämmästellä sammaleen ja syksyn lehtien väri-iloa.
Miten tämä kaikki liittyy otsikkoon? No siten, että aivotoimintakin on välillä lievästi sanoen sumeata. Huomasin apteekin ohi mennessäni sen mainostavan ilmaista keuhkojen puhallustestiä. Kiinnostuin, koskapa keuhkojeni kapasiteettia on viimeksi mitattu työssä ollessani. Proviisori kiinnitti suukappaleeseen laitteen ja sanoi syöttävänsä siihen ikäni. Ilmoitin sen. Hän kysyi seuraavaksi pituuttani. Ilmoitin sen. Siinä vaiheessa minusta alkoi tuntua siltä että tässä on jotakin pielessä. Ymmärsin valehdelleeni ikäni KYMMENEN VUOTTA LIIAN PIENEKSI. Korjasin asian. Hämmästyttävää kyllä onnistuin hihitykseltäni puhaltamaan oikein hyvän tuloksen. Hauskaa ja nuorekasta marraskuun loppua teille kaikille!
Hiipivä usva on aina ruokkinut mielikuvitustani.
VastaaPoistaNyt ranikonrajan ulkopuolella asuvana en voi muuta kuin huokailla kuviasi.
Tuo sukupolvientyö kuva pysäytti.
Toivottavasti mekin osaamme tehdä jotain, mitä tulevat sukupolvet pysähtyvät ihailemaan.
Ihanan nautinnollista suttuisaa marraskuun päivää!
Voi, sinä ja sinun meresi, usvineen päivineen. Aina se minut pysäyttää. Huokailemaan. Unelmoimaan.
VastaaPoistaNäin pikkujoulujen aikaan saattaa juhlia kertyä. Paitsi ei minulle. Olen huono tapahtumajuhlija. Juhlin silloin kun oma mieli juhlittaa.
Metsäkuvistasi huokuu raikkaus.
pst, ihanaa ruusukangasta ja kauniit kattaukset.
Mieleltään ikinuori toivottaa sinullekin hehkeää marraskuuta (=lue lepokuu)!
Kumma, kun minunkin maailmani alkaa näyttää sumuiselta, vaikkei juhlista ole ollut tietoakaan. Ei se mitään, sumu lataa tunnelmaa.
VastaaPoistaKovin on syksyä vielä kuvissasi. Kyllä minutkin jäin ihailemaan kivireunusta. Taidolla tehty, kaunis.
Kyllä sen verran täytyy aina olla toleranssia tuon iän suhteen :D
VastaaPoistaIhastuttava värikäs kattaus ja lumoavat usvakuvat. Aina juhlinta kannattaa, varsinkin jos iästä putoaa 10 vuotta pois. Siispä täysin palkein uusiin juhliin.
VastaaPoistaOlipa tekstiäsi taas mukava lukea, kiitos!
Amanda se vaan on todella kaunis. Pientä vaille meijjän Maisan näkönen.
VastaaPoistaKaunis oli kans ylimmän kuvan tunnelma.
Kaunis kattaus,ihanat syksyiset maisemat.Kyllä Amanda on kaunis:)
VastaaPoistaKauniit lautaset, kaunis kissa, kaunis kavelymatka, proviisorista en sitten tieda.
VastaaPoistaIhanaa, kun sinulle aina sattuu jotain kivaa. Näitä juttujasi on niin hauska lukea ja kuvasi ovat taas uskomattoman kauniita.
VastaaPoistaAmandakin siellä arvoisassaan ympäristössä. Mukava siellä on ruusunkukkien vieressä kehräillä.
Usvainen maailma on kaunis. Kymmenen vuotta sinne tai tänne, ihminenhän on sen ikäinen miksi itsensä tuntee. Luultavasti sanoit ikäsi spontaanisti aivan oikein.
VastaaPoistaNäin syksyisin, kun aikaa jo alkaa olla ja illat pimeitä, mikä muu onkaan mukavampaa, kuin viihtyä herkkujen ja hyvien juomien äärellä - tietty hyvässä seurassa. No jos sitten vähän maailma sumenee, sen voi laitta luonnonoikkujen piikkiin ja onhan sitten kumarruspuu, jonka edessä voi nöyrtyä ja purkaa tuntemuksiaan. Haitanneekopa tuo isommlti, jos jokunen vuosi jääkin mainitsematta, lenkillä kaikki lopulta kirkastuu.
VastaaPoistaKiva lukea näitä sinun huumorihöysteisiä pikkutarinoita :-)
Tarina!
VastaaPoistaUsvaiset aamut saavat valokuvaajan minussa hurmaantumaan.
Kiirepakolainen!
Täytyy tunnustaa, että minua nykyisin juhlittaa. Huomenna pikkujouluttaa:)
Aimarii!
Täällä on harvinaisen vihreää ollakseen marraskuun loppu.
Amalia!
Toleranssia minulla näkyy riittävän, ainakin alaspäin. Hi, hi!
Simpukka!
Juhlia on kyllä lisää tulossa. Kuinkahan nuoreksi tässä ehdinkään ennen vuodenvaihdetta.
Partapappa!
Amanda on kanssasi samaa mieltä siitä kauneudesta. Mjau!
Ritva!
Kaunis kattaus tekee olon juhlavaksi.
Hpy!
Proviisori on ainakin kohtelias. Hän ei lainkaan ihmetellyt ensimmäistä ikäilmoitustani:)
Unelma!
Ainahan sitä sattuu hauskoja tapauksia. Enkä edes ymmärrä hävetä:))))
Ina!
Minulta taitaa puuttua täysin iän mukanaan tuoma arvokkuus.
Aina!
Onneksi pääsen välillä mukaville lenkkeilykierroksille. Aivotoiminta virkistyy.
Tuollainen sumukausi on kuvittelijallakin meneillään. Ajetaan puolivaloilla, ajatus on jumittunut eikä tietoakaan mistään partyista.
VastaaPoistaKuvat ovat taas niin hehkeät ja Amanda suloinen.
Todella kaunis kattaus ja lautaset ovat tosi ihania. Sen minkä sumusta kirjoitat pitää todellakin paikkansa.Kannattaa silti lähteä vaikka olo ei olisikaan niin sumuinen.
VastaaPoistaMeillä oli sumua alkuviikosta, ilman hauskoja illallisia. Kivimuuri on yhtä dekoratiivinen kuin Amanda, joka osaa asettaa tassunsa hyvin sirosti.
VastaaPoistaMukavaa marraskuun loppua sinullekin.
Ihmisellähän on monta ikää, biologinen, psykologinen ja mikähän se kolmas oli. Sanoit varmaan psykologisen iän : ) Hyvä, että keuhkot pelaa, pärjää sumussakin paremmin : D
VastaaPoistaPiitkästä aikaa muistin tulla tännekin katsastamaan kuulumiset. Hyvinhän täällä näyttää kaikki olevan. Amandakin niin hienosti sykeröllä että ..
VastaaPoistaHyvää pikkujoulukautta!
Mukavat illalliset mukavassa seurassa ja sumuinen maisema. Niistä on mukava elämä tehty. Jälleen kerran loistavia kuvia!
VastaaPoistaTerkkuja dekoratiiviselle kissalle!
VastaaPoistaMahtavan ihanat kuvat, ihastelin merimaisemia - ja muita myös
VastaaPoistaKaanon!
VastaaPoistaJoskus on hyvä ajella ihan puolivaloilla. Sitten jaksaa taas.
Pia!
Sumussa on usein kaunista.
Olivia!
Amanda ymmärtää poseerauksen päälle:)
Mayo!
Kyllä tuossa jotakin psykologiasta johtuvaa oli. Hi, hi!
KristiinaS!
Kiva kun kävit! Pikkujouluillaan.
Jerikonruusu!
Oikein ihanasti on mennyt, vaikka väillä vähän sumuillaan.
Myrsky-mäyris!
Amanda kiittää! Mjau!
Arleena!
Mukavaa, että pidit.