maanantai 17. lokakuuta 2011

Hälyttävää.

 Koska edellisessä postauksessa komeili kuunsilta, laitetaan tähän auringonnousu. Tässä se harkitsee nousisiko kenties.
Kuudenkymmenenyhden sekunnin kuluttua se oli tehnyt päätöksensä ja kurkisti esiin. Tämä tapahtui viime viikon keskiviikkona.
Nousi se aurinko viime viikon perjantainakin. Sinä päivänä seikkailin yhdessä marketissa. Asetuttuani siellä kassajonoon, huomasin jokaisen joka maksettuaan yritti poistua, aiheuttavan hälytyksen. Päätin viisaasti siirtyä toiseen jonoon, jossa ei mitään hälytyksiä kuulunut. Ei kuulunutkaan siihen asti, kunnes minä yritin poistua. Portti nosti heti kauhean metelin. Astuin takaisin ja katsoin kassarouvaa kysyvästi. Hän kehotti minua yrittämään uudelleen. Sama meteli. Astuin takaisin. Yritin taas poistua. Sama meteli. Astuin takaisin. Yritin poistua. Sama meteli. Siinä vaiheessa venäläisen mafiamiehen näköinen vartija ilmestyi paikalle. "Onko uusi vaate?" hän kysyi. Vastasin minulla ei olevan. Avasin kassini, hän kurkisti siihen. Näytin taskussani olevaa kännykkää. Hän kehotti minua astumaan takaisin. Astuin sisään, astuin ulos. Sama meteli. Toistin tätä kolme kertaa. Sama meteli joka kerralla. Mutta VIIDENNELLÄ KERRALLA se pahuksen portti oli aivan hiljaa. Sain mennä. Siinä vaiheessa kauppakaverini näytti minulle marketista ostamaansa hämmästyttävän halpaa kännykkää. Siinä oli joku marketin 40-vuotisjuhla-alennus. Totesin ehdottomasti tarvitsevani samanlaisen. Jätin ostokseni kauppakaverin hoteisiin ja palasin takaisin kauppaan. Hain kännykän, ja asetuin taas eri kassajonoon. Vähän jännitti. Pettymyksekseni EI MINKÄÄNLAISTA HÄLYTYSTÄ. Jos portti olisi hälyttänyt, olisin varmaankin päässyt sen venäläisen mafiamiehen näköisen vartijan kanssa jonnekin salaiseen paikkaan, ja minut nähneet olisivat voineet kertoa nähneensä naisen, joka kehtasi kähveltää samasta marketista saman päivän aikana kaksi kertaa peräkkäin. Sitäpaitsi, muistin jälkeenpäin vetäneeni aamulla jalkaani ihkauudet nilkkasukat. Valehtelinkin vielä.

16 kommenttia:

  1. Hih , eipä käynyt elämä mitään sanomattomaksi,
    vaan jännitystä elämään:-)
    Oliko hälytyksen ääni edes duurissa ? :-)

    VastaaPoista
  2. Upeat kuvat auringonnoususta.
    Sinullahan oli tosi jännittävä kauppareissu. Rohkeasti uskalsit vielä kaikkien hälytysten jälkeen uhmata kohtaloa ja marssia takaisin kauppaan. Onnea vain uudelle kännykällesi.

    VastaaPoista
  3. Ilkeästi tuo hälytysääni korvissa soi siitäkin huolimatta, että tietää olevansa rehellinen.
    Onko uusi kännykkä hyvä? Minunkin pitäisi vaihtaa omani uudempaan, isotekstisempaan.

    VastaaPoista
  4. Nuo hälytysportit aiheuttavat jännitystä elämään. Minä menin kerran farkut ja lenkkarit ostettuani suoraan
    ruokakappaan ja siellä alkoivat portit piippaamaan, kun minulla oli ostokset muovipussissa. Onneksi myyjät uskoivat, että vaatteisiin oli jäänyt hälytyslaput ja hälytyksen aiheuttavat leikattiin pois ruokakaupassa ja vielä testattiin porteissa ettei mikään enää piippaa. :)

    VastaaPoista
  5. Samanlaiset kokemukset eilen myös minulla. Minä menin sinne kaapin kokoisen vartijan koppiin, tylsä tila se oli. Ei ollut soffia eikä kahvitarjoilua. Postasin aiheesta myös eilen. Eiköhän me tästä selvitä!
    Hälytyksetöntä päivää Sinulle Famu (ja toivottavasti myös minulle)!

    VastaaPoista
  6. Luin juuri etta Ranskassa varastettiin viime vuoden aikana kaupoista noin 5 miljardin euron edesta! Aika paljon, eiko vain? Kuitenkin Ranskassa varastetaan aika vahan verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan.
    Euroopassa varastetaan eniten juustoa, sitten parranajotarvikkeita.
    Auringonnoususi on tosi hehkuva.

    VastaaPoista
  7. Kyllä on kaunis kuva aurinkon noususta,ei ole kyllä muka tunne ,kun hälytin ulvahtaa,itselleni ei ole käynyt mutta ollessani kaupassa töissä näin niitä ihmisten reaktiot,mukavaa viikonjatkoa<3

    VastaaPoista
  8. Marimeri!
    Oli se duurissa ja tietenkin falsetissa.

    Simpukka!
    Osoitin mielestäni kunnon siviilirohkeutta mennessäni takaisin sisään.

    Unelma!
    Tässä kännykässä on isonumeroinen kello. Tekstiviestissä taas teksti saisi olla isompaakin. Mutta mitään mielestäni turhia lisätoimintoja tässä ei ole.

    Sirpa ja Kollo!
    Minulla hälytti kerran ruokakaupassa emalimuki, jonka oli ostanut edellisestä ostospaikasta.

    Jerikonruusu!
    Samat on näemmä kokemukset. Ei siis edes kahvikupposta siellä kopissa. Olen pettynyt:)

    Hpy!
    Täytyypä tutkia minkäverran Suomessa tehdään myymälävarkauksia.

    Ritva!
    Ei ole se ulina ihan mukavaa. Minua kylläkin vähän nauratti.

    VastaaPoista
  9. Koreasti se aurinko sitten päätöksen tehtyään nousikin.
    Kaupassa käynti voi olla kuin luku dekkarista.
    Kerran olen kauppaan mennessä saanut ujelluksen aikaan. Olen siis salakuljettaja ;o).
    Kassi oli vain typötyhjä eikä "työkalupakillista" metalliromua ollut edes taskuissa.
    Ulinatonta päivää!

    VastaaPoista
  10. Kaunis kuva auringonnoususta!
    Tuo olis aika inhottava tilanne,
    sitä alkaisi jo epäillä omaa dementiaa.
    Kentällä usein hälytin piippaa
    kohdallani, mutta se on ihan eri juttu.

    Iloista tiistaita!!

    VastaaPoista
  11. Tarina!
    Menen kauppaan seuraavan kerran perjantaina. Saapa nähdä, josko dekkari jatkuu:)

    Sirpa!
    Piippaa minulla lentokentällä tuo tekonivel konkassa.

    Kiitos Pia!

    VastaaPoista
  12. Hieno auringonnousu.
    Jännitystä marketissa tuntuu jälkeenpäin hauskalta, mutta juuri sinä hetkenä se ei kyllä sitä ole
    Onneksi sinun ei tarvinnut mennä takahuoneeseen.

    VastaaPoista
  13. Huh huh. Onneksi noita vääriä häytyksiä tuntuu tulevan. Joskus vuosia sitten huudatin kaikkia portteja, minulla oli kirjastonkirjoja repussa. Kukaan ei tullut kysymään mitään kuitenkaan.

    VastaaPoista
  14. Sorvatar!
    Olen huudattanut myös kirjaston portteja:)

    VastaaPoista