Uusi pytty loppiaiseksi.

Ylläolevalla kuvalla ei ole milläänmuotoa tekemistä aiheen kanssa. Siis pytyn. Wessanpytyn. Onpahan vaan kuva, jonka nappasin muutama päivä sitten, kun hieman räntää huiski keittiön ikkunaan.

Tosiasiassa täälläpäin on edelleen tämän näköistä, vaikka tämä kuva on otettu jo monta viikkoa sitten. Pyttytarina taas alkoi jo marraskuussa, jolloin Wessanpytty alkoi käyttäytyä kovin touhukkaasti huuhdellen itseään silloinkin, kun siihen ei minkäännäköistä aihetta ollut. Kun eräänä aamuna huomasin sen ahkeroineen huuhtelun parissa koko yön, ja koska sitä oli jo erinäisiä kertoja korjattu, päätin päästää sen eläkkeelle ja hankkia uuden. Kyselin naapurin sedältä mistäpä moisen hankkisin, jotta se tulisi asianmukaisesti kotiini kannettua ja paikoilleen asennettua. Hän suositteli paikallista putkiliikettä, josta hänellä oli hyviä kokemuksia.
Ajettiin sitten sukulaistytön ja hänen autonkuljettajansa kanssa siihen liikkeeseen pyttyä valitsemaan. Liike oli suljettu ja ovessa oli lappu, jossa kerrottiin sen myydyn kauas toiseen kaupunkiin, jonne on pitkähkö matka.
Näinollen jouduin ensin tutkimaan sen liikkeen nettisivuilta pytynmalleja. Koska en kuitenkaan sieltä löytänyt mieleistäni, tartuin puhelimeen ja soitin sinne. Minusta ei ole mukavaa tilata Wessanpyttyä puhelimitse. Kyllä sitä pitäisi saada kokeilla ihan istuen, eihän nojatuoliakaan osteta kokeilematta. Valitsin sitten kuitenkin korkean mallin myyjän kuvailun perusteella ja tilasin sen kotiin tuotuna ja paikoilleen asennettuna.
Myyjä totesi, etteivät he ehdi sitä aivan tällä viikolla toimittamaan, mutta käykö seuraava viikko. Sanoin jotta, toki eihän sillä nyt niin kiire ole. Odottelin sitten seuraavan viikon ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan.
Kotona oleva pytty touhuili omiaan siihen malliin, että minun oli joka kerran sitä käytettyäni väännettävä sen alla oleva hana kiinni ja taas avattava se tarpeen tullessa. Siinä tosin sain aivan mainiota jokapäiväistä WC-voimistelua, minkä seurauksena vyötäröni hoikistui ilahduttavasti.
Soitin taas liikkeeseen ja utelin milloinkahan he aikovat sen toimittaa vai aikovatko lainkaan. Siellä sanottiin ettei nyt juuri tällä viikolla ehdi, mutta ensi viikolla kyllä. Ei tullut ensi viikollakaan. Ei tullut koko viime vuonna.
Vaan tänä vuonna, toissapäivänä, sieltä soitettiin, että huomenna tulee.
Huomenna sieltä soitettiin, ettei voida tulla, koska pytty ei ollut vielä tullut varastoon, mutta huomenna tullaan. Sopiiko jo aamulla kello seitsemän.
Laitoin herätyksen itselleni jo kuudeksi, jotta ehdin peseytyä ennenkuin vesi joudutaan katkaisemaan. Kähersin tukankin hienoksi, olihan nyt SUURI WESSANPYTTYPÄIVÄ.
Asentaja tulikin jo ennen kahdeksaa ja asensi pytyn paikoilleen. Valitettavasti hän oli ajanut pyttyineen pakettiautonsa ylläolevassa maisemassa aivan kotioveni eteen. ERITTÄIN RUNSAISTA SATEISTA johtuen pihamaa on pehmennyt siihen mittaan, ettei auto päässytkään ylämäkeen pihasta pois, vaan vajosi aika syvälle nurmikkoon. Hän joutui kilauttamaan kaverilleen, jonka avustuksella sai autonsa ajotielle asti. Pihalle jäi koko matkalle 30 senttiä syvät uurteet. Ahkeroitiin sitten sukulaistytön kanssa kärräämällä uurteisiin neljä kuuppakärrillistä kompostimultaa. Sukulaistyttö kärräsi, minä talloin. Kuraa on kiva talloa! Lopuksi mentiin mereen huuhtelemaan saappaitamme. Juotiin kahvit uuden pytyn kunniaksi. Syötiin kaurakakkuja. Odotamme mielenkiinnolla, mitä nurmikossa ensi kesänä kasvaa, vai kasvaako kenties jo tänä talvena.
Onnellinen uuden Wessanpytyn omistaja ja hänen kissansa toivottavat kaikille Loistavaa Loppiaista!