Voi murheen päivää! Otan osaa ja tiedän miten kipeältä sinusta tuntuu. Viime elokuussa koin itse saman surun, kun labbisystäväni Monty siirtyi sateenkaaren sillalle.
Voi ei. Tai siis kyllä voi, tiedän sen..Voimia sinne tuhannesti<3
tämä lohdutti minua:
Olen avaruuksien kissa, olen kissa ihmeellinen. Olen unien, tähtien kissa, tulin takaa pilvien. Minä rakensin teille talon, jossa paljon rakastetaan. Nyt takaisin lähden mutta palaan uniinne toisinaan.
Otan osaa. Meidän Miuku muutti kissojen taivaaseen neljä vuotta sitten ja edelleenkin kuulen tassutusta, kellon kilinää ja kotiin tullessa tunnen, että joku juoksee vastaan. Muistot jäivät.
Tykkäsin aina kovasti Amanda-postauksista, ihana viehättävä kissa, persoonallinen. Tuossa kuvassa aivan kuin katselisi alas pilven reunalta. Lohduttakoot tuhannet veijarimaiset muistot Famua murheessa. Kamalan tyhjä tunne varmaan. En voi edes kuvitella. Osanottoni.
Jähmetyin tekstin ääreen ja kyyneleet valuvat koko ajan. Onko sinulla siellä joku, jonka kanssa jutella asiasta ja joku tukemassa? En tiedä lohduttaako ollenkaan, että meitä on suuri joukko suremassa kanssasi. Nyt olenkin huolissani juuri sinusta, koska Amandalla on hyvä olla.
Aivan varmasti Amanda kiittää sinua näistä upeista vuosista, jotka jakoi sinun kanssasi. Suru on aina suru ja hellittää suremisen jälkeen. Vili lähettää lohtukehräystä Terv.Ex-Kotkalainen (=> http://zzooomotoksia.blogspot.com/ )
Voih! Näin ihan yllättäen . . Lämmin osanottoni. Amanda oli hieno kissa, niin monelle tulee iso ikävä, mutta muistot elävät ja Amandan hassutuksia voi täältä blogista lukea. Voimia ja haleja.
Ovat siellä jossain sitten yhdessä meidän Iitun kanssa, joka sairaana nukutettiin maanantaina 23.4.
Tuntuu surulliselta. Amanda oli hieno kissa, hieno ystävä. Jään kaipaamaan sen huippuhienoja ajatuksia. Amandan muisto on niin kaunis. Sinulle on suuri menetys ja toivon kovasti voimaa jakaa ilman Amandaasi.
Olipa uutinen, Amandaa kaivaten, voimia Sinulle Famu. Kyllä kissa jättää aukon, muistan, kun mun Millan aika tuli. Olin pitkään sen "näkevinäni" milloin missäkin ja "kuulin" sen liikkeet, tiskatessa varoin pitkään, etten peruuta sen päälle, kun sillä oli tapana tulla ihan jalkojen taakse makaamaan.
Voi ei! Aivan jähmetyin kun avasin blogin, ei voi olla totta. Tuliko tämä ihan yllätyksenä, varmaan kerrot sitten kun jaksat ja pystyt. Olen kissani ja koiramme haudalla itkenyt, niin että uskoin tukehtuvani. Öisin kuulin askeleita, jotka pysähtyivät sänkyni viereen. Tiedän tunteen, mutten silti voi auttaa. Voimia sinulle!
Meidän Sohvi lähti 4.5. - ihan liian aikaisin. Hieman lohduttaa se, että Amanda ja Sohvi saavat nyt kirmailla pilven päällä yhdessä ♥ Voimia ♥ Jaksamista ♥ Tyhjää on täälläkin ♥
Olen lukenut näitä ihania tarinoita ja sydän jyskähti tuosta suru-uutisesta. Amandalla oli kuitenkin hieno elämä ja emäntä. Uskon että Amanda kulkee edelleen kaikessa mukana "sivusta seuraajana" ja toivoo emännälleen uusia seikkailuja ranta-maisemissa.
Surullista, itkettää. Lähes päivälleen vuosi sitten 27.4.2011 muutti meidän Olka kissojen taivaaseen. Siitä neljä kuukautta aiemmin Amanda. Jäljet jäävät...
Voi että, voin tuntea surusi ja otan osaa siihen. Vaikka ne ottavat pienen tilan fyysisesti, henkisellä ja tunnetasolla se tila on tosi iso. Minäkin sain kyyneleet silmiini kun Vilmakin muistui mieleeni, ei nämä niin vain unohdu, jos koskaan. Amanda, niin kuin Vilmakin olivat persoonia ja ei uusi kissa korvaa heitä, mutta siitäkin tulee oma persoonansa ja emännällä on siihen suuri osuus. Amanda sai elää varmasti parhaan ja rakastavan elämän, mitä kissa voi toivoa. Nyt Amanda ja Vilma kulkevat varmaan kavereina kissojentaivaassa kun terveisiä eläessään toisilleen lähettivät.
Voi ei. Osanottoni suloisen kissaystävän poismenon johdosta.
VastaaPoistaTiedän, että voi. Lähetän voimahalit sinulle, pyydän, että perhoset tuovat ne. Alan kohta itkeä.
VastaaPoistaVoi murheen päivää! Otan osaa ja tiedän miten kipeältä sinusta tuntuu. Viime elokuussa koin itse saman surun, kun labbisystäväni Monty siirtyi sateenkaaren sillalle.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoi ei. Tai siis kyllä voi, tiedän sen..Voimia sinne tuhannesti<3
VastaaPoistatämä lohdutti minua:
Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon,
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan
uniinne toisinaan.
-Kaarina Helakisa: Taivaskissa-
Eilinen päivä oli sinulle murheen päivä. Lämmin osanottoni.
VastaaPoistaOsanottoni kisukamun menetyksestä.
VastaaPoistaVoi voi :(
VastaaPoistaOtan osaa.
VastaaPoistaMeidän Miuku muutti kissojen taivaaseen neljä vuotta sitten ja edelleenkin kuulen tassutusta, kellon kilinää ja kotiin tullessa tunnen, että joku juoksee vastaan. Muistot jäivät.
... ja miten kovasti se sinuun sattuu. Voi mikä suru, tiedän.
VastaaPoistaTykkäsin aina kovasti Amanda-postauksista, ihana viehättävä kissa, persoonallinen. Tuossa kuvassa aivan kuin katselisi alas pilven reunalta. Lohduttakoot tuhannet veijarimaiset muistot Famua murheessa. Kamalan tyhjä tunne varmaan. En voi edes kuvitella. Osanottoni.
VastaaPoistaJähmetyin tekstin ääreen ja kyyneleet valuvat koko ajan. Onko sinulla siellä joku, jonka kanssa jutella asiasta ja joku tukemassa? En tiedä lohduttaako ollenkaan, että meitä on suuri joukko suremassa kanssasi. Nyt olenkin huolissani juuri sinusta, koska Amandalla on hyvä olla.
VastaaPoistaAivan varmasti Amanda kiittää sinua näistä upeista vuosista, jotka jakoi sinun kanssasi. Suru on aina suru ja hellittää suremisen jälkeen. Vili lähettää lohtukehräystä
VastaaPoistaTerv.Ex-Kotkalainen (=> http://zzooomotoksia.blogspot.com/ )
Voi otan osaa. Amandaa jää meistä lukijoistakin varmaan moni kaipaamaan.
VastaaPoistaSuru-uutinen täällä on, voimia sinulle, Amandalla oli hyvä koti sinun luonasi.
VastaaPoistaVoih! Näin ihan yllättäen . . Lämmin osanottoni. Amanda oli hieno kissa, niin monelle tulee iso ikävä, mutta muistot elävät ja Amandan hassutuksia voi täältä blogista lukea.
VastaaPoistaVoimia ja haleja.
Ovat siellä jossain sitten yhdessä meidän Iitun kanssa, joka sairaana nukutettiin maanantaina 23.4.
Voi harmi. On aina surullista kun laumasta joku poistuu. Kyllähän kissastakin suuri kolo jää.
VastaaPoistaOsanottoni,tiedän suruntunteen voimia:))
VastaaPoistaVoi, Amanda on päässyt avarammille hiiren metsästysmaille. Osanottoni Famu.
VastaaPoistaEt voi enää sanoa "hupsis" kun astuit vahingossa Amandan hännän päälle.
VastaaPoistaOtan osaa tyhjän tilan täyttöön.
Amanda tuli tutuksi kaikille jotka täällä vierailivat, tuntuu niin suurelta Amandan jättämä tyhjä tila.
VastaaPoistaHaleja!
Amandan muisto elää, hän merkitsi niin paljon meille lukijoillekin. Voimia! Onneksi Amanda on ollut olemassa.
VastaaPoistaTuntuu surulliselta. Amanda oli hieno kissa, hieno ystävä. Jään kaipaamaan sen huippuhienoja ajatuksia. Amandan muisto on niin kaunis.
VastaaPoistaSinulle on suuri menetys ja toivon kovasti voimaa jakaa ilman Amandaasi.
Lämmin osanotto ja voimia!
VastaaPoistaOsanottoni. Suruun auttaa aika ja kauniit muistot.
VastaaPoistaVoi miten surullista. Iso lohdutuksen hali sulle.
VastaaPoistaVoi surku. Voimahaleja Sinulle t. Erjuska
VastaaPoistaAmanda eli hyvän kissanelämän rakastavan emäntänsä kanssa.
VastaaPoistaVoi ei! Nyt itken minakin.
VastaaPoistaOlipa uutinen, Amandaa kaivaten, voimia Sinulle Famu. Kyllä kissa jättää aukon, muistan, kun mun Millan aika tuli. Olin pitkään sen "näkevinäni" milloin missäkin ja "kuulin" sen liikkeet, tiskatessa varoin pitkään, etten peruuta sen päälle, kun sillä oli tapana tulla ihan jalkojen taakse makaamaan.
VastaaPoistaAmandan on nyt hyvä kissojen taivaassa.
Voi ei! Aivan jähmetyin kun avasin blogin, ei voi olla totta. Tuliko tämä ihan yllätyksenä, varmaan kerrot sitten kun jaksat ja pystyt. Olen kissani ja koiramme haudalla itkenyt, niin että uskoin tukehtuvani. Öisin kuulin askeleita, jotka pysähtyivät sänkyni viereen. Tiedän tunteen, mutten silti voi auttaa. Voimia sinulle!
VastaaPoistaItku tuli, kun avasin tekstin. Sofia ja minä otamme osaa suureen suruusi.
VastaaPoistaHaluan viela lisata etta toivotan Amandalle kissanpaivia uusilla metsastysmaillaan, ja Famulle tulee samalla lohdutushaluaksia meidan porukalta.
VastaaPoistaSanattomana luin uutisen. Vain kissaihminen tuntee sen tyhjyyden, minkä uskollisen ystävän poismeno jättää.
VastaaPoistaOsanottoni.
Ei voi olla totta. Oikein tuli isopahamieli tännekin. Osanottoni, sanat keikkuvat kevyinä ja tyhjinä ilmassa mutta sydämestä ne kirjoitin.
VastaaPoistaKoiratta
VastaaPoistaon kuonoa ja
kahta luppakorvaa yksinäisempi.
Yö
on toista hengitystä vajaa.
En pelkää. Ikävöin.
-Eeva Kilpi-
Kissatta tuntuu varmaan aivan yhtä vajaalta.
Amanda tuotti kovin monelle paljon iloa, sen elämällä oli siis hieno tarkoitus.
Meidän Sohvi lähti 4.5. - ihan liian aikaisin. Hieman lohduttaa se, että Amanda ja Sohvi saavat nyt kirmailla pilven päällä yhdessä ♥ Voimia ♥ Jaksamista ♥ Tyhjää on täälläkin ♥
VastaaPoistaSurulliselta tuntuu...
VastaaPoistaOlen lukenut näitä ihania tarinoita ja sydän jyskähti tuosta suru-uutisesta. Amandalla oli kuitenkin hieno elämä ja emäntä. Uskon että Amanda kulkee edelleen kaikessa mukana "sivusta seuraajana" ja toivoo emännälleen uusia seikkailuja ranta-maisemissa.
Terveisin Vili-kissan emäntä Oulusta
Interesante imagen
VastaaPoistaSaludos desde
Creatividad e imaginación fotos de José Ramón
Surullista, itkettää. Lähes päivälleen vuosi sitten 27.4.2011 muutti meidän Olka kissojen taivaaseen. Siitä neljä kuukautta aiemmin Amanda. Jäljet jäävät...
VastaaPoistaTiedan etta elamassasi on ammottava aukko ja sietamaton suru. Voimia sinulle toivon.
VastaaPoistaLämpimät kiitokset teille kaikille ystävällisistä, ymmärtävistä ja osaaottavista sanoistanne! Ne lohduttivat minua.
VastaaPoistaOi ei. Amanda on poissa. Mutta hei: onhan hän aina sydämissä! Amandaa en unohda.
VastaaPoistaFamu, mitä sinulle sanoisin. Olen hiljaa ja kiitän. Silti: suru on.
Ihana kuva Amandasta, ikiviisaasta Famun kissasta.
Taas tulivat kyyneleet silmiin. Vähitellen totun tähän hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen.
PoistaVoi että, voin tuntea surusi ja otan osaa siihen. Vaikka ne ottavat pienen tilan fyysisesti, henkisellä ja tunnetasolla se tila on tosi iso. Minäkin sain kyyneleet silmiini kun Vilmakin muistui mieleeni, ei nämä niin vain unohdu, jos koskaan. Amanda, niin kuin Vilmakin olivat persoonia ja ei uusi kissa korvaa heitä, mutta siitäkin tulee oma persoonansa ja emännällä on siihen suuri osuus. Amanda sai elää varmasti parhaan ja rakastavan elämän, mitä kissa voi toivoa. Nyt Amanda ja Vilma kulkevat varmaan kavereina kissojentaivaassa kun terveisiä eläessään toisilleen lähettivät.
VastaaPoistaIso voimahali!
VastaaPoistaAmanda viettää kissanpäiviä kissojen taivaassa.