Vielä kukkivat pelakuut.

 Minulla on tavanomaiseen tapaan taas syksyn tullessa vaikeuksia päättää millon raaskisin ottaa pelakuut sisään talvehtimaan. Vielä eilen takaterassilla näytti tältä.

 Toissapäivänä tämä kori koristi vielä etuportaita. Nyt se koristaa eteistä.

 Takaportaiden vierellä tämä sitruunalle tuoksuva pelakuu hämmästytti vieraita koko kesän ajan.
Sen varsi on taipunut hauskalle mutkalle. Takana olevat taulu on kellarin ikkuna, johon taivas kuvastuu.

 Kukkansakin se suostui avaamaan vasta elokuussa.

 Tämä toinen tuoksupelakuu on edellisen kaveri. Sekin tuoksuu voimakkaasti. Mielestäni sanoinkuvaamattomalle. Toisin sanoen en osaa oikein määritellä mille se tuoksuu, vaikka tiedän sen tuoksuvan mintulle.
Nämä molemmat olen onnistunut eilen kantamaan sisälle olohuoneeseen. Nyt siellä ainakin tuoksuu luonnontuoksu.

 Tätä pelakuuta ole täällä blogissani mainostanut ennenkin. En ole vielä mitannut sen pituutta tänä kesänä, mutta kaipa se samoihin mittoihin yltää kuin viime kesänä. Tuolla se vielä seisoo tämänpäiväisessä sateessa ja tuulessa. Neuvottelen sen kanssa huomenna, josko se olisi saanut tarpeekseen ulkonaolosta. Sen valokuvaaminen ei koskaan kunnolla onnistu. Kukkien väri on tässäkin aivan pielessä. Sen kanssa seurustelevan kärhön kukat ovat kyllä kuvassa oikeanväriset.

 Tämän tökkäsin kesän alussa kukkapenkkiin. Hengissä näkyy sekin selvinneen. Nyt se on ruukussa.

 Näitä ruusunnuppupelakuita minulla on useampia.

 Tämän kaksivärisen ostin keväällä puutarhaliikkeestä. Ikävää, ettei pelakuilla ole nimeä, kun niitä myydään. Pitäisi olla. Onhan perennoillakin tarkat lajinimet.Toivottavasti saan sen vietyä yli talven.

 Valkoisen Mårbackan kukka on kertakaikkiaan hurmaava. Olen onnistunut pitämään sen hengissä jo pari talvea.

 Tämä yksilö vietti ensin aikaa kukkamaljakossa. Se katkesi vahingossa isommasta pelakuusta. Työnsin oksan sittemmin kukkapenkkiin, jossa se ihme kyllä rupesi kukkimaan. Kaivoin se muutama oäivä sitten ylös. Juuria se ei ollut juurikaan kasvattanut. Saapa nähdä pystyykö se tekemään niitä päästyään kukkaruukkuun.

Tämäm päivän kaikki terassilla olleet ovat saaneet viettää keittiössä. Huomenna ne pääsevät vielä ulos, jos aurinko näyttäytyy. Tuo lohenvärinen on samaa lajia kuin kuudennessa kuvassa ylhäältä lukien oleva ennätyspitkä. Sisällä sen kukan väri näköjään onnistuu paremmin.
Eihän tässä auta muu, kuin ottaa järki käteen ja suostua vähitellen kantamaan kaikki pelakuut sisään, vaikka tidän niiden siitä loukkaantuvan. Valo ei sisällä riitä. Yritetään kuitenkin yhdessä selvitä tästäkin talvesta.