torstai 31. tammikuuta 2013

Vihdoinkin!

Laitan tähän kuvan tuosta amarylliksestä, joka ei tunnu ymmärtävän, että joulu on jo kaukana takanapäin.
"Vihdoinkin!" tuossa otsikossa ei tarkoita sitä, että amaryllis vihdoinkin kukkii, vaan sitä että minulle vihdoinkin tuli kutsu kaihileikkaukseen.
Olen odottanut kutsua lokakuun ensimmäisestä päivästä lähtien, jolloin silmälääkäri totesi molemmissa silmissäni olevien harmaakaihien kehkeytyneen siihen pisteeseen, että ne pitäisi operoida.
Näin jo silloin aika kehnosti ja osittain kaiken kahtena. Silmälasitkin olivat tilanteeseen sopimattomat, mutta eihän niitä siihen hätään kannattanut uusia hankkia, olisivat taas leikkauksen jälkeen sopimattomat.
Siitä lähtien näkö on huonontunut huonontumistaan ja kahdentunut kahdentumistaan. Joulu oli tietysti ennenkuulumattoman riemukas, näinhän kynttilänvalot ja kaikki muutkin jouluvalot kahtena.
Valokuvaus ei ole erityisemmin innostanut, koska en tiedä onko tuo amarylliksenkään kuva tarkka vai ei.
Ensi viikon torstaina pitäisi tilanne ainakin toisen silmän kohdalta kirkastua ja tarkentua.
Kutsukirjeesä kerrottiin minulle tarjottavan kahvia leikkauksen jälkeen. Mistä ihmeestä siellä tiedetään minun tulevan toimeen vain lyhyitä aikoja ilman kahvikupposta????
Kirjeessä sanottiin, ettei autolla ajo ole sallittua leikkauspäivänä. Ehän se ole minulle sallittua muulloinkaan. Eihän minulla ole edes ajokorttia. Ei ole ikinä ollutkaan.
Leikkauspäivänä mainittiin TV:n katselun ja lukemisen olevan sallittua. Bloggaamisesta ei ollut mainintaa!!
Toivon hartaasti, että näköni paranee sen verran, ettei minun tarvitse tihrustaa tämän koneen näyttöä sammalla tavoin kuin nyt.
Lupaan palata asiaan leikkauksen jälkeen.
Kiitos kaikille pariin edelliseen bloggaukseeni kommentteja laittaneille!
Oikein mainiota helmikuuta ja kevään odotusta teille rakkat lukijani!