125-senttisen pelakuun siirto-ohje.

On jo niin lämmin, että olohuoneen ikkunalla kasvava 125-senttinen pelakuu olisi siirrettävä ulos.
Se ei ole mikään yksinkertainen juttu. Tässä ohje:

Kohta yksi: Valmistele pelakuu siirtoa edeltävänä päivänä kastelemalla se kunnolla ja kertomalla sille ulkoilmaelämän ihanuudesta.

Kohta kaksi: Kiinnitä pelakuun tueksi tarkoitettuun portaikkoon tukinaruja samantien.

Kohta kolme: Tarjoa siirtopäivänä sukulaistytölle ja hänen autonkuljettajalleen kahvia mummon marjapitkon kera rannan ihanuudessa.

Kohta neljä: Kun kahvit on juotu, ilmoita sukulaistytölle ja hänen autonkuljettajalleen hetken tulleen.

Kohta viisi: Pyydä sukulaistytön autonkuljettajaa tarttumaan tukevasti pelakuun ruukkuun.

Kohta kuusi: Tartu itse pelakuun runsaaseen varteen ja tue sitä lempeästi siirron ajan.

Kohta seitsemän: Pyydä sukulaistyttöä availemaan ovia.

Kohta kahdeksan: Kanna sukulaistytön autonkuljettajan kanssa tasatahtiin astellen pelakuu sille ajateltuun paikkaan pihalle.

Kohta yhdeksän: Kiinnitä pelakuu edellisenä päivänä solmimiisi naruihin.

Kohta kymmenen: Ota vastaan sukulaistytön autonkuljettajan kehut siitä, että olit huomannut sitoa tukinarut valmiiksi jo edellisenä päivänä.

Kohta yksitoista: Ihaile saavutusta ja kehu itseäsi.

Kohta kaksitoista: Ota valokuva pelakuusta blogia varten illan ihanuudessa.

Kohta kolmetoista: Totea kuvan epäonnistuneen liian voimakkaan taustavalon takia.

Kohta neljätoista: Ota valokuva blogia varten seuraavana aamuna aamuauringon valossa.

Kohta viisitoista: Totea kuvan epäonnistuneen, koska varjosi näkyy kuvassa ja pilaa koko vaikutelman.

Kohta kuusitoista: Ota valokuva blogia varten seuraavana iltapäivänä melkein sopivassa valaistuksessa.

Kohta seitsemäntoista: Korjaile sitäkin kuvaa vielä.

Kohta kahdeksantoista: Kirjoita blogi aiheesta: 125-senttisen pelakuun siirto-ohje.

Kohta yhdeksäntoista: Toivota blogisi lukijoille mainiota loppuviikkoa.

Mainiota loppuviikkoa kaikille lukijoilleni!

Blogi-iloa.

Sain tänään tämän hienon kissakortin Amalialta Mummon kammarista.
Siinähän on ilmiselvästi kissojen kihlajaiset. Ympärilläolevat kukat ovat Amalialle. Luettuaan blogistani, että haluaisin monen nimisiä pelakuita, hän lähetti minulle pistokkaita omistaan.
Nyt minulla on tulppaanipelargoni ja tähtipelargoni sekä nimestä päätellen myös ruusunnuppupelargoni. Yhden nimi on toistaiseksi Amalia. Luettelematta tässä sen enempää bloggaamisen hyviä puolia, sanopa vaan, että olen saanut kokea paljon blogi-iloa. Amalia, lisäsit sitä tänään roimasti!

Rita muisti taas minua blogipalkinnolla. Kilokaupalla kiitoksia Rita!
Lähetänkin tämän eteenpäin Amalialle sinne Mummon kammariin. Luen blogiasi mielenkiinnolla..

Pelargonit aiheuttavat riippuvuutta!

Kirjastossa käydessäni silmiini osui ylläoleva kirja. Tartuin siihen innokkaasti, ovathan pelargonit aikamoisen kauniita ruukkukasveja. Tietenkin nimitän niitä pelakuiksi, niinhän äitikin teki.

Onhan minulla joitakin pelakuita. Tässä ruukussa kasvavia kirkkaanpunaisia on kolme kappaletta. Sen nimi on Työväentalon punainen. Olen varastanut sen oksan työväentalolta.

Tässä lähikuva sen kukasta. Kirjaa lukiessani innostuin katsomaan pelakuiden kukkia tarkemmin.

Tässä edellisen yksittäinen kukka.

Samassa ruukussa Työventalonpunaisen kanssa kasvaa sulassa sovussa tämä Ylätalon pelakuu.
Sen kukat ovat yksinkertaiset ja lehdet erikoisen malliset.

Näitä vaaleanpunaisia on kaksi. Sen nimi on Perunakauppiaan vaaleanpunainen, olenhan ostanut sen perunakauppiaalta.

Kirjasta luin, että on mahdollista kasvattaa pelakuu kiipeäväksi. Tässä tämänkesäinen yritys. Kuva ei tee oikeutta sen korkeudelle. Se hävisi kuitenkin tuolle hajuherneelle. Yrittäköön ensi kesänä uudelleen.

Olohuoneen ikkunan ulkopuolella olevassa laatikossa kukkii kolme tälläistä riippuvaa pelakuuta.
No sen nimi on vain Riippapelakuu.
Sitten on vielä yksi, joka ei enää kuki, joten en viitsinyt kuvata sitä. Sen nimi on Puutarhapöydän Koriste.

Kirjaa lukiessa innostuin yhä enemmän ja enemmän. Rupesi pyytelemään pistokkaita tuttaviltani.
Marjatalta sain tämän hienon yksinkertaiskukkaisen. Sen nimi on Marjatan hurmaavanpunainen.

Sain häneltä myös tämän. Se on Marjatan vaaleanpunainen. Olen saanut myös Englantilaisen pelakuun. Sen kukan näen, jos onnistun saamaan pistokkaan selviämään yli talven.
Nyt on käynyt niin, että minulla on olohuoneen ikkunan edessä olevalla pöydällä 16 kukkaruukkua, joissa on pelakuiden pistokkaita. Voihan olla, että osa niistä menehtyy talven aikana. Sitäpaitsi kirja aiheutti sen, että haluaisin Kaktuspelagornin, Tulppaanipelagornin, Neilikkapelargornin, Linnunmunapelargornin, Munankuoripelargornin ja ehdottomasti Primäärihybridin. Kirjan lopussa on nettiosoitteita, joista voi tilata pelakuita. Kävin niissä. Kyllä niissä oli kaikkia noita tilattavissa. Onneksi sijaitsevat Ruotsissa. Voitin kiusauksen toistaiseksi.

Ja vasta teoksen takakannessa oli tämä varoitus. Jos en onnistu talvettamaan kaikkia pelakuitani, saatan saada vieroitusoireita. Ehkä tämä into talven mittaan lauhtuu. Kyllä Primäärihybridi olisi kuitenkin saatava!