Makea viikonloppu.

Miten sattuikaan, kun sekä lauantaina että sunnuntaina kahvia ja leivonnaisia tuli nautittua yli kohtuuden. Täytyy viettää vähäkalorisia arkipäiviä.
Muutenkin oli niin mukavaa, kun sain tavata Ellan, kultani, muruseni.
Lauantaina oli ompelukoneongelmia. Viiden hengen voimin tuijotettiin millaista tikkiä se teki. Oliko ylälanka vai alalanka liian löysällä. Melkein vastasi tietokoneongelmaa.
Farkkujen korjaus meni vähän kyseenalaiseksi.

Viime vuonna tähän aikaan..

Keväinen kuva. Kissanruohoa purkissa.

Tämä kuva on otettu tänään.

Tämä on otettu 13.3.08. Kiven päällä on vielä hieman lunta.

Viime vuonna tähän aikaan, siis maaliskuun tällä viikolla, olen merkinnyt sääpäiväkirjaan seuraavaa: "Haravoin pihaa, lämpötila päivällä + 5 astetta.
Nyt on tämännäköistä.
Taitaa vierähtää vielä jokunen tovi ennenkuin pihatöihin pääsee.
Voisihan sitä tietysti piirrellä haravalla kauniita kuvioita hangen pintaan.

Amanda tutkailee jälkiä. Piti kasvattaa kissanruohoa purkissa, kun Amanda rupesi repimään matonhapsuja.

MITÄ? Taas perjantai ja

Mitä ihmettä! Taas perjantai ja 13. päivä! Vastahan se oli viime kuussa.
Heti herättyäni kiinnittää huomiotani rannan kiveen ilmestynyt kammottava kuvio.

On aivan pakkomennä tarkastelemaan sitä lähemmin. Joku perjantain ja kolmannentoistapäivän ennusmerkki.
Kuinka monta näitä päiviä pitää tänä vuonna viettää? Joka kuukausiko?

Kauhistukseni tarttuu pesukoneeseen, joka alkaa pomppia eikä tahdo uskaltaa lingota.


Ulkosalla vaanivat jääpuikot.

Parasta noudattaa kaikkia ohjeita.


On hyvä noudattaa myöskin merimerkkejä.

Amanda varoittaa putoavista kissaenkeleistä!

Kauhua olohuoneen lattialla.

Amanda Beata Cecilia Dorothean mielestä tämännäköinen leluhiiri on se ainoa ja oikea.
Koska edellinen samannäköinen oli kadonnut, ilmeisesti käytetty loppuun, ostin uuden, kun sellaisen havaitsin kaupan hyllyllä. Aika aidon näköinen äkkiä katsottuna.
Kotiin tultuani annoin sen Amandalle.
(Onneksi kukaan ei ole kuulemassa tai näkemässä seuraavaa lässytystä: "Katso mitä mami toi sinulle tuliaisena kauppareissulta!")


Seurauksena hurja näytelmä olohuoneen lattialla.
Hiirtä vaanitaan, heitellään, paiskotaan, käydään sen kimppuun raa'asti kynsin ja hampain. Noin puolen tunnin kuluttua hiiriparka on ylläolevan näköinen. Toinen silmä ja korva sekä häntä ovat kadonneet.
Seuraavana päivänä löysin eteisen lattialta riekaleen, jonka totesin olevan ilmeisesti sen sisukset.

Amanda innostui urotyöstään niin, että halusi juomakupikseen tämän.


Suieluntilojen rauhoittamiseksi katsotaan pari kuvaa saarikylästä.

Ne on otettu viime sunnuntaina, kun aurinko paistoi ihanasti.

Ruuvit löysällä, tai siis....

Tänään matkalla lähikeskustaan ajoi bussi tämän taimimyymälän ohi.
Toivottomalta näyttää kevääntulo.
Yritän kuitenkin uskoa siihen.


Keskustassa menin viemään saarikylän kioskiin kertyneitä kolikoita pankin kolikkoautomaattiin.
Syötin tilinumeron, painoin start-nappulaa ja kaadoin kolikot automaattiin.
Huomasin heti, että siellä missä kolikot pyörivät, pyöri myös kaksi ruuvia.
Tuijotin kauhistuneena. Laite jopa pysähtyi hetkeksi, mutta painettuani uudelleen start-nappulaa, se laski kaikki sinne kaatamani kolikot oikein.
Menin kuitin saatuani pankin info-pisteeseen kertomaan, että kolikkoautomaatissa on kaksi ruuvia. Asiakaspalvelija lähti mukaani tutkimaan tilannetta, mutta päätti sitten mennä hakemaan jonkun toisen virkailijan paikan päälle.
Minä huutelin hänen peräänsä, etten ollut laittanut ruuveja automaattiin, vaan ne olivat olleet siellä jo tullessani.
En jäänyt kuuntelemaan jatkoa. Itselläni oli sellainen tunne että: "Tullaan tänne ruuvit löysällä, ja sitten ne lähtevät kokonaan, kun pitäisi osata käyttää kolikkoautomaattia."
Minulla on vieläkin sellainen olo.
Ehkä se yön aikana häviää.

Geenimanipulointia kellarin hyllyllä

Eikö olekin keväisen kaunis!

Myös profiilista katsottuna.


Mutta, mutta.
Sain ylikukkineita mininarsisseja viime keväänä, kun kehuin kukittavani ne uudelleen tänä keväänä.
Vein ne kellarin hyllylle. Muistutin itselleni, että niitä pitää muistaa kastella hieman joskus.
Voi olla, että aluksi muistinkin hieman ja joskus.
Joulukuussa kiinnitin niihin huomiota, kun tarvitsin siitä hyllyltä jotakin.
Totesin niiden unohtuneen täysin.
Nyt kun kevätkaiho raastaa rintaani, kannoin koko satsin eräänä päivänä keittiöön.
Ne vaikuttivat kuivuuteen menehtyneiltä. Riivin pois viimevuotisia kuivia lehtiä ja totesin useimmista pilkottavan vihreätä uutta kasvua.
Pistelin ne uuteen multaan kolmeen eri ruukkuun pari viikkoa sitten.
Voi ihme! Suloisia pienen pieniä kukkia on jo avautunut.
Mutta, mutta.
Kooltaan ne ovat noin kolmasosa siitä miltä ne viime keväänä näyttivät.
Nämähän ovat selvästi geenimuunneltuja mikronarsisseja.
Onkohan tämä edes luvallista? Mitä EU tähän sanoo? Mitä kellarin hyllyllä oikein tapahtuu?
Voiko kenties sinne unohtunut sähköpora muuttua ruuvimeisseliksi?
Aion suorittaa muutamia salaisia kokeita.

Tämä kasvaa toisessa ruukussa.

Ruotsinkielentaito kohenee

Tänään oli outo päivä. Tiistaikerho oli tänään, siis maanantaina.
Vähemmästäkin rupeaa tuntemaan olonsa omituiseksi.
Tiistaikerhon jälkeen jouduin taas käymään siinä funkkistalossa ydinkeskustan torin vieressä.
Nappasin siellä ohimennessäni kuvan ylläolevasta taideteoksesta. Kaupunginjohtaja näkee sen joka päivä.

Kun kerran olin liikkeelle lähtenyt, pistäydyin samantien vielä lähikeskustassa postissa ja ruokakaupassa.
Siellä huomasin olevan myytävänä ruotsalaista maitoa.
Petin isänmaani ja ostin sitä.
Perustelut:
1. Olinhan matkoilla. Eikö tämä vastannut melkein Tallinnan risteilyä. Ostetaanhan sieltäkin juomia kotiin tuotavaksi.
2. Ajattelin, että juomalla ruotsalaista maitoa kenties ruotsinkielentaitoni kohenee.
Vrt. "hän imi taipumuksensa siihen ja siihen jo äidinmaidossa."

Lopuksi laitan tähän eilisen pippurinaisen puolison kuvan.
Meren suolainen aallokko on hänelle tuttu juttu.