lauantai 11. heinäkuuta 2009

Poissaollessani.

Tultuani takaisin, oltuani poissa kahdeksan yötä, kysyin Amanda Beata Cecilia Dorothealta miten hänellä oli mennyt. "Ei tässä mitään, otin rennosti", sanoi hän. Toisaalta minulle kerrottiin Amandan viettäneen yönsä olohuoneen sohvalla. Tavallisestihan Amanda nukkuu sängyssäni. Viimeisen yön se tosin oli viihtynyt kellarissa kieltäydyttyään tulemasta illalla sisään. Näinollen se oli myös jäänyt ilman iltapalaa. Kaipa kellarin salaperäisyys korvasi yhden aterian. Heti tultuani siirryttiin taas taistelemaan tilasta sängyssäni.

Puutarha oli kehkeytynyt entistä runsaammaksi. Keväällä perustettu uusi kukkapenkki on nyt näin monipuolisen näköinen.

Valkoinen pioni oli riehaantunut ja täyttänyt terälehdillään sen edessä olevan nurmikonkin. Punaiset olivat kukkineet nopeasti poissaollessani.

Tämä viime vuonna hankittu pioni "Krinkled white" kukki ensi kertaa. Ihana kukka. Se sulkeutuu yöksi.

Ritarinkannukset suunnittelevat kiipeävänsä räystääseen asti. Kesäkullerot ottavat niistä mallia. Karpaattien kellot ovat normaalikokoisia, mutta jalokurjenpolvi "Brookside" on rynnännyt pitkälle pois kukkapenkistä.

Päivänkakkaroilla ei tänäkään vuonna ole mitään tolkkua.

Ketoneilikka kukkii runsaasti, mutta se värin vangitseminen kuvaan on mahdotonta. Se on niin intensiivisen punainen. Muutama vuosi takaperin se sai puutarhassani nimen "petoneilikka", koska yritti peittää alleen kaikki muut samassa penkissä kasvaneet perennat. Tässä penkissä se näkyy pysyvän aisoissa.

Rannan rinne on iloisen värinen.

Vaan mitä sattuikaan rannassa olevassa penkissä kasvaville ritarinkannuksille. Olin vielä niin tohkeissani matkani kokemuksista, etten havainnut seuraavana päivänä myrskyn voimaa. Herättyäni myrskyn jälkeen, voin vain todeta jokaikisen kukkavarren makaavan maassa katkenneina. Ei auttanut muu kuin pyydellä niiltä anteeksi huolimattomuuttani, ja tarjota vanhaa maitokannua niiden jatkoelämälle. Kyllä minä tiedän, että ritarinkannukset VAATIVAT TUKEMISEN NÄISSÄ TUULIOLOSUHTEISSA.

9 kommenttia:

  1. No onpas sulla hyvinvoivat kukkapenkit.

    VastaaPoista
  2. Hullukaali!
    En tahdo niiden perässä ehtiä!

    VastaaPoista
  3. Vörikäs pihamaa sinulla, ihana! Aamun voi aloittaa kukkaväriterapialla. Amanda taisi osoittaa mieltänsä poissa ollessasi nukkumalla sohvalla. Mitäs sitä sänkyyn menemään, kun yksin ei voi tapella tilasta ;)

    VastaaPoista
  4. Elegia!
    Väriterapia toimii. Ja sitten vielä Amanda-terapia. Se on tehokasta;)

    VastaaPoista
  5. Onpa herkullisia yksityiskohtia kukkaistutuksissasi. Pidän noista reunustetuista osioista... Taidanpa hankkia meillekin lisää tuota kaunista pikkuaitaa!

    ABCD-kissan vastaus ei juurikaan yllättänyt kun mainitse "ottaneensa rennosti", hah hah :D

    VastaaPoista
  6. Voi tätä ihanaa kukkaloistoa. Ihan tässä meinasi mammallakin naama vihertyä, kun näitä kuvia katseli. Oma kukkatarhani on minikokoa tuohon sinun kukkarunsauteesi verrattuna. Ihana piha ja ihana kissa. Onnellista kesänjatkoa!

    VastaaPoista
  7. Rita!
    Reunus on siitä mukavaa, että kukkapenkki pysyy kosteampana, kun se on reunustettu.

    Unelma!
    Onnellista kesänjatkoa sinullekin!

    VastaaPoista
  8. Kyllä on niiiiin kauniit kukat että Waauuu. Miten sitä muuten voi elämän ottaakaan, kun rennosti. Doris sitä vastoin oli tosi luokkaantunut, kun jätettiin se kotiin, eikä naapurikaan ollut sitä hoitamassa. Minjä vaan kävi pari kertaa päivässä.

    VastaaPoista
  9. Amalia!
    Rennosti tässä on pyrittävä elämä ottamaan. Jatketaan samaan malliin!

    VastaaPoista