Perinnejuttu.

Nyt, kun puutarha on hyvässä kasvussa ja kastelukin on hoitunut itsestään yläilmoista käsin, päätettiin pitää perinteistä kiinni ja käydä Kannusjärvellä Perinteisillä Kukka ja Lihapäivillä.

Koska Kodin Kukan tapahtumalla on noin mainio nimi, siellä kannattaa jo senkin takia perinteestä kiinnipitäen käydä. Sitäpaitsi siellä tarjottiin ilmaiset kahvit itsepaistetun munkkirinkilän kera. Munkkirinkilä oli muheva ja makoisa. Tilateurastamon grillimakkara maksoi euron. Se kannatti siitä maksaa, oli hyvä ja erittäin kuuma. Perennoita ja kesäkukkia oli tarjolla kunnon alennuksin. Matkalla sinne ja takaisin nautittiin oikeista maalaismaisemista ja romanttisesta, mutkaisesta maantiestä. Hallitsin ja hillitsin itseni kiitettävästi ja ostin vain kolme perennantaimea. Harvinaisen hyvä suoritus. Kotipihaan palatessani oli sinne tuotu ilmasipulin taimia ja orvokkiruukku. Lahjaksi. Istutin ilmasipulit ilomielin yhteen perennapenkkiin. Toivottavasti menestyvät. Ilmasipulit ovat mieleisiäni, mietoja pikku sipuleita.

Amandalla ei tahdo hermot enää kestää sisälläoloa. Viikko olisi vielä jaksettava. On ihme, ettei Amandan ääni ole mennyt käheäksi jatkuvasta marinasta ja mouruamisesta.

Viesti.

Postinkantaja 1800-luvulta viestiään viemässä. Häntä voi käydä tapaamassa postimuseossa. Tähän sisältyy myös viesti Itellalle. Tämän mallin mukaiset asialliset asut postinkantajien käyttöön!

Lisää viestejä löytää ylläolevaa napauttamalla.

Kirvalauma.

Viime sunnuntaina, jolloin onnistuin ottamaan tämän sateenkaarikuvan, minulle kerrottiin suomenlahdella havaitun valtaisia kirvalauttoja veden pinnalla. Tuumailin etten ollut sellaisia nähnyt ja päättelin niiden häviävän viimeistään tuossa ukkossateessa.

Kun maanantaina menin tarkastelemaan kukkapenkkejä, aloin ihmetellä miksi tulppaanien lehdet oliva muuttuneet kuviollisiksi. Lähempi tarkastelu osoitti niiden pinnalle asettuneen sadoittain kirvoja. Erittäin hyvinvoivan näköisiä. Niitä oli joka paikassa, jopa vuohenputken lehdissä. Voikukissa niitä ei näyttänyt olevan. Tultuani sisään havaitsin kirvoja myös päässäni ja niskassani mukavasti kutittelemassa. Mitä olisi pitänyt tehdä? Mennä mäntysuopasuihkuun ja suihkuttaa koko piha mäntysuovalla? Tänään sataa taas. Kerään rohkeutta mennäkseni tarkastelemaan onko kyseesä kirvasade vai aivan tavallinen puutarhan-ilo-sade.

Edellisessä ja tässä kuvassa olevan tulppaanin nimi on Rem's Favourite.
P.S. Niskaani kutittaa nyt jo, vaikka vasta ajattelen mennä katsomaan kirvatilannetta.

Sietämätöntä!!

Tänään famu vei minut taas lääkäriin. Kuten kuvasta näkyy leikkaushaava on hyvin parantunut ja olen jo kasvattanut karvaakin sen päälle. Siitä huolimatta lääkäri määräsi minut olemaan vielä vähintään kaksi viikkoa sisätiloissa. Sietämätöntä!!

Kotona näytin famulle miten mainiossa kunnossa olen jo ulos menemään.

Jos pystyisin roikkumaan tässä yhdellä etutassulla, voisin avata oven toisella. Siihen en kuitenkaan pysty. Famu ei pysty ottamaan kuvia tarpeeksi nopeasti, jotta niistä tulisi teräviä. Sietämätöntä sekin!

Mamman vene.

Saarikylän rannalla lepää tämä vene. Sen nimi on mamman vene. Isoäitini omisti sen kauan sitten. Veneellä oli merkittävä osa vanhempieni, veljeni, minun, isoäitini, tätini ja parin muun henkilön pelastautuessa palavasta saarikylästä vuonna 1943. Sota oli jo siihen mennessä koetellut monin tavoin saarikylän asukkaita, olihan Kotka siihen aikaan Suomen pommitetuin kaupunki. Tiistaina 3.8.1943 iltayöllä kuultiin ilmahälytys. Niihin oli jo niin totuttu, etteivät saarikylän asukkaat sitä hämmästelleet. Kello 23 paikkeilla vihollisen pommikone pudotti saarikylään runsaasti fosforipommeja. Olin jo ollut nukkumassa. Heräsin isäni sylissä ja havaitsin hänen kantavan minua juoksujalkaa. Kysyin: "Minne mennään?". "Rantaan", vastasi isäni lyhyesti. Saarikylä, jossa sijaitsi 257 taloa yhden neliökilometrin aluella, oli tulessa melkein kauttaaltaan. Rannassa oli paljon hätäisiä ihmisiä. Isäni työnsi "mamman veneen" veteen. Asetuimme veneeseen. Isäni meloi sitä laiturista irroittamallaan laudalla, sillä airot olivat kotipihalla. Pommeja putoili runsaasti veneen ympärille matkatessamme sillä pieneen saareen jonne rantauduimme. Haimme suojaa sen rannalla olevien isojen kivien takaa. Tilanteen rauhoituttua isäni meloi veneen mantereelle, jossa pääsimme sukulaistaloon loppuyöksi. Kotitaloni paloi kuten 147 muutakin saarikylän taloa. Oli suoranainen ihme, että vain yksi henkilö menehtyi. Minulla oli ylläni yöpaita ja ympärilläni lakana, muilla perheeni jäsenillä ei ollut paljoa enempää. Äitini oli ehtinyt siepata mukaansa käsilaukkunsa. Siinä koko omaisuutemme. Niin, jäihän meille "mamman vene". Siinä se nyt lepää viettämässä eläkepäiviään. Olen kuullut, että se kenties vielä pääsee koristamaan rantaa paremmin. Jos niin käy, laitan siitä kuvan tänne blogiini.

Tilannekatsaus saarikylässä

Toissapäivänä iltalenkillä kävin vilkaisemassa saarikylän matonpesulaituria. Hyvältä näytti.

Kuvasin saman laiturin 18.1.10, jolloin se vaikutti olevan aika surkeassa tilassa jäiden puristuksessa. Kuvaa katsoessa ymmärtää nauttia nykytilanteesta. Lienette kanssani samaa mieltä.

Rentukat kukkivat nyt saarikylän rannoilla valtoimenaan.

Täällä on vielä näkyvissä sodan aikana tuhoutuneiden rakennusten raunioita. Ei houkuta asumaan.

Entä jos omistaisi oman saaren aivan saarikylän tuntumasta.

Tässä toinen mahdollisuus. Sinne ei ole pitkä matka venelaiturilta.

Tämä nostalginen mummonmökki on saarikylässä.

Ponteva katti vahti tienristeystä. Se antoi kuitenkin minulle luvan mennä.

Joten jatkoin matkaani omaan kotipihaani jossa nautin kupin kahvia kesäillan suloisuudessa.

Mustavalkomaanantai # 23

Mustavalkomaanantain aiheena on "asioita joita näen sängystäni". Tulipa huono kuva, epätarkka. Se johtuu tietysti siitä, ettei minulla ole silmälaseja päässäni sängyssä maatessani

Hienoja ja tarkkoja mustavalkoisia kuvia löytyy ylläolevaa näpäyttämällä.

Tämä tuli niin äkkiä!

Kevätkaihonkukka ei ehtinyt kevättä kaihota.

Varjoyrtti tuli esiin lumen alta nuppuineen ja puhkesi heti kukkaan

Varjolilja kasvaa pari senttiä päivässä jo ennenkuin sitä varjostavat kasvit ehtivät lehteen.

Balkaninvuokko ei ole kärsinyt vilua eikä nälkää.....

Kaukasian pitkäpalko pläjäytti kukkansa esiin muutamassa päivässä.

Concerto-tulppaanit puhkesivat kukkaan ennenkuin niiden varret ehtivät venyä.

Palloesikko pulautti pallonsa loistoon. Näitä pitää hankkia lisää. Ovat hauskoja palleroita.

Sukulaistytölle tuli kiire öljytä puutarhakalusteita. Sukulaistytön autonkuljettaja halstrasi kesän ensimmäiselle rantapäivälliselle hyvinmaustettua lohta.

Minä värkkäsin sen seuraksi lämpimän parsasalaatin.

Tiira tarkasteli meitä rannan kiveltä. Se totesi kesäkauden avatuksi.

12 kuvaa, toukokuu.

12kuvaa-sarjassa on vuorossa toukokuun kuva.

Tästä linkistä voit tarkastella muiden osaanottajien toukokuisia kuvia.

Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Syyskuu

Sijoitusvinkki.

Olen aivan unohtanut kertoa, että kävin jo yli kuukausi takaperin pääkaupungissa postimuseossa. Sieltä tallensin tämän loistavan sijoitusvinkin, jonka haluan näin jakaa kaikille blogiystävilleni. Olkaa hyvät!

Sieltä sain myös idean säädylliseksi helatorstai-asuksi. Aika lämmintä on kyllä luvattu, mutta toisaalta sääskilläkin on peloteltu. Tämä suojaa hyvin.

Ylläoleva ekologinen kulkuväline sopii ottaa käytöön, jos haluaa säästää bensakuluissa.

Jos ei, niin tällainen oranssi menopeli ilahduttaa ketä tahansa kesälomaretkillä.

Pääsy kielletty.

Puutarhassa jo kukkivat kevätesikot


hassut mininarsissit,

ja kirjokevättähdet.

Hanhet ja ankatkin ovat päässeet ihailemaan kiurunkannusten kukintaa.

Pikkuiset linnut rupattelevat kevätjuttujaan.

Minua ei vaan päästetä ulos, vaikka kuinka pyydän ja katson kauneimmalla katseellani. Eikö minua ymmärretä?