Välillä oikein ihmetyttää. Kuka tämän pihan puutarhasuunnitelmat oikein tekee? Viime talven aikana joku oli suunnitellut ranna hiekalle taajan vaahterametsän. Ei siihen sovi taaja vaahterametsä. Siihen kuuluu puutarhapöytä tai kaksi ja hupaisia kahvikekkereitä ja aamukahveja ja lounaita ja tunnelmallisia illallisia. Ymmärrän kyllä, että vaahtera on komea puu ja olisihan siitä ehkä saanut vaahterasiirappia. Maanantaiaamuna kitkin kuitenkin siltä alueelta kaikki siihen kasvamaan laitetut 208 kappaletta vaahterantainta. Juurineen.
Nämä ovat pihalla vuosi vuodelta yhä runsaampina kasvavia kiurunkannuksia. Ne on se sama joku hienosti suunnitellut. Oikeita kevään kukkia. Kiitos siitä! Tässä kohdassa olisi pitänyt olla se erittäin hieno kuva, jota en eilen ottanut. Olen jatkuvasti toistanut itselleni, että minun tulee sujauttaa kamera taskuuni aina pihahommiin lähtiessäni. Muistin sen eilen. MUTTA. MUTTA. Ajattelin ettei siellä kuitenkaan mitään kuvaamista ole. VIRHE. Se sama joku oli suunnitellut aivan loistavan kuvausaiheen. Seisoin autotallissa syöttämässä risuja murskaimeen, kun kuulin erittäin outoja ääniä. Kirmaisin ulos. SIINÄ SE OLI KUVAUSAIHE! Sorsanaaras jonka selässsä kaksi sorsaurosta päällekkäin aivan lähellä. Jos piipahdatte
Hullukaalin blogissa, hänellä on siellä vastaava kuva sammakoista.
Laitan tähän vielä nämä scillat, jotka kasvavat suunnittelematta yhdessä kukkapenkissä.
Samassa penkissä kasvaa tämä krookus. En minä sitäkään ole siihen kasvamaan laittanut.
Välillä oikein ihmetyttää. Kuka tämän pihan puutarhasuunnitelmat oikein tekee? Viime talven aikana joku oli suunnitellut ranna hiekalle taajan vaahterametsän. Ei siihen sovi taaja vaahterametsä. Siihen kuuluu puutarhapöytä tai kaksi ja hupaisia kahvikekkereitä ja aamukahveja ja lounaita ja tunnelmallisia illallisia. Ymmärrän kyllä, että vaahtera on komea puu ja olisihan siitä ehkä saanut vaahterasiirappia. Maanantaiaamuna kitkin kuitenkin siltä alueelta kaikki siihen kasvamaan laitetut 208 kappaletta vaahterantainta. Juurineen.
Nämä ovat pihalla vuosi vuodelta yhä runsaampina kasvavia kiurunkannuksia. Ne on se sama joku hienosti suunnitellut. Oikeita kevään kukkia. Kiitos siitä! Tässä kohdassa olisi pitänyt olla se erittäin hieno kuva, jota en eilen ottanut. Olen jatkuvasti toistanut itselleni, että minun tulee sujauttaa kamera taskuuni aina pihahommiin lähtiessäni. Muistin sen eilen. MUTTA. MUTTA. Ajattelin ettei siellä kuitenkaan mitään kuvaamista ole. VIRHE. Se sama joku oli suunnitellut aivan loistavan kuvausaiheen. Seisoin autotallissa syöttämässä risuja murskaimeen, kun kuulin erittäin outoja ääniä. Kirmaisin ulos. SIINÄ SE OLI KUVAUSAIHE! Sorsanaaras jonka selässsä kaksi sorsaurosta päällekkäin aivan lähellä. Jos piipahdatte Hullukaalin blogissa, hänellä on siellä vastaava kuva sammakoista.
Laitan tähän vielä nämä scillat, jotka kasvavat suunnittelematta yhdessä kukkapenkissä.
Samassa penkissä kasvaa tämä krookus. En minä sitäkään ole siihen kasvamaan laittanut.
Sanoillasi niin osuvasti kuvaat sorsien kevättunteet ja mitä niistä seurasi, että näin mielikuvissani koko hommelin :). Sinulla on kamera sormenpäissä :)
VastaaPoistaIhme ettei koko Suomi ole vaahteroiden peitossa, niin sitkeitä ja yllättäviä ne ovat. Mikä on se perimmäinen tekijä, että joku kasvi on vaativa, toinen vaatimaton: kasvaa melkein kiven päällä. En tiedä, minä vaan ihmettelen ja kyselen.
Skilla- ja krookusyllätykset varmaan ilahduttavat sinua. Minäkin tässä nautiskelen.
Puutarhurointi on jännittävää .. ja kevät. Nuo scillat ovat kyllä tosi kauniita ja vaahteranpoikasia toivoisin omallekin pihalleni, mutta näin pohjoisessa ne eivät kovin tyytyväisinä kasva. Amandalle terveisiä.
VastaaPoistaLastu!
VastaaPoistaViime talven on täytynyt olla edullinen vaahteroiden itämiselle. Kaikki yllätykset pihassa ilahduttavat ja ihmetyttävät. Kevään ihmeitä on onni saada seurata.
Millan!
Täällä vaahterat tuntuvat kasvavan hämmästyttäviin paikkoihin. Taitaa niillä kuitenkin olla vaatimuksia lämmön suhteen.
Amanda kiittää terveisistä.
Tämä on tuttu juttu, kamera on aina pois käden ulottuvilta, kun kuvattavaa ilmenee. Sorsien keväiset tunteet kuvasit aikas elävästi :o))
VastaaPoistaOlen jo aikapäiviä nostanut kädet ylös, sillä kukkani kukkivat miten sattuvat ja missä sattuvat. Arovuokko esimerkiksi, se on hypähtänyt pois kukkapenkistä ja tunkenut itsensä todella ahtaisiin paikkoihin laattakivetyksien rakoon.
Mitähän ihmettä siinä maassa on, että vaahterat niin kovasti siinä sikiävät! Kauniita kukkia sinulla jo maassa näkyvissä. Meillä ei ollut kuin muutama narsissi kukassa, ja niin vain kävi etten niistäkään kuvaa saanut, kun kamera kävi temppuilemaan....
VastaaPoistaSamaa ihmetellään täälläkin. Vaahtera on tosi kärkäs leviämään. Jos sitä ei heti nappaa pois, on seuraavana kesänä jo helisemässä, se kasvaa niin nopeasti.
VastaaPoistaScillat saavat puolestani levitä, ne ovat niin sööttejä kevätkukkijoita kuin myös tuo kiurunkannus.
Meillä kävi sorsapariskunta tänä aamuna klo 6 pihalla ihmettelemässä.
Kevät on yllätysten aikaa.
VastaaPoistaJa lemmen.
Eihän se kamera tosiaan silloin ole mukana kun pitäisi, mutta kukkiakin on mukava katsella.
Sen Jonkun kanssa meilläkin on jatkuvaa nokkapokkaa kaapinpaikasta pihalla. Mikäs siinä, jos scilloja, narsisseja ja sen sellaisia tyytyisi ripottelemaan sinne ja tänne, mutta kun se hyväkäs levittelee siinä samalla vuohenputkea ja nokkostakin. :/
VastaaPoistaTosi kaunis, tuo scillapuska kivenkolossa!
Se on ihan varmaa, että jos kamera ei ole mukana, näet jotain aivan ihmeellistä ;)
VastaaPoistaMutta onneksi kuvasit edes kukkasia meille! 'Se joku' haluaa suunnitella omin päin! Amandalle myös terveisiä ;)
Kaanon!
VastaaPoistaEnkö minä ikinä opi! Kamera pitää olla mukana aina.
Kiirepakolainen!
Sikiävät mokomat myös pelkässä hiekassa. Nurmikolla huonommin.
Arleena!
Niinpä. Vaahtera kasvaa pontevasti ja juurtuu hyvin.
Mk!
Lempi oli aika äänekästä ja leiskuvaa.
Anskukka!
Vuohenputken kanssa minäkin käyn jatkuvaa taistelua. Se voittaa aina:)
Elisa!
Varmaa on, sen olen kokenut monesti.
Amanda kiittää terveisistä.
Minä en tiedä puutarhoista mitään, enkä kasveista, mutta nautin villien ja vapaiden puutarhojen katsomisesta.
VastaaPoistaSamat sanat. Mutta joskus se tuntematon suunnittelija suunnittelee oikein hyvin.
VastaaPoistaHienoja kukkia ja yhden saat lisää, kun käyt blogistani noutamassa tunnustuksen : )
VastaaPoistaPuutarha on siitä kiva paikka, että sieltä löytyy joka kevä uusia juttuja. Joku outo varsisto nousee ja sitä paijataan siihen saakka, kunnes huomataan sen olevan vitsaukseksi asti leviävä rikka.
VastaaPoistaYllätyksiäkin joskus tulee ja ne saavat jäädä.
Rakastan kaikkia noita tyyppejä, jotka vain tulevat jostakin puutarhaan ja alkavat kasvamaan.
VastaaPoistaPAITSI noista pihan tänä keväänä valtaamista vaahteranaluista en innostu minäkään. Satamäärin vaahteroita, ihan joka paikassa.
Aikamoinen vaahteralehtohan pihasta äkkiä tulisikin :D
Luonto tekee meille tepposia!
SusuPetal!
VastaaPoistaPuutarhani pyrkii vapauttamaan itseään välillä aika villisti:D
Hpy!
Suunitelma on paikoin erittäin hieno.
Kiurunkannusmatto on upea.
Mayo!
Kiitos, kiitos! Kävin sen noutamassa ilomielin.
Zilga!
Olen huomannut saman. Hyvännäköiset salaperäiset alut osoittautuvat rikkaruohoiksi.
Taru!
Sinullakin siis vaahterametsä. Olosuhteet ovat selvästikin olleet niille otolliset. Tavallisesti pihassani pikemminkin koivunalut kukoistavat. Niitä ei ole juurikaan tänä keväänä näkynyt.
Paljon on kauniita kukkaistutuksia laitettu, kukahan lienee laittanut. Meidänkin pihanurmikolla oli paljon pystyssä olevia vaahteran alkuja, juuri aloittivat juurtumisensa, ei ennen noin ole ollut, sankka metsä siihen tulisi jos ei niitä poistaisi.
VastaaPoistaTia!
VastaaPoistaSinullakin paljon vaahteroita. Tässä on jotakin ihmeellistä.