Merellä.

Pääsinpä tämän kesän aikana vielä kerran veneretkelle. Saarikylän laiturista lähdettiin.

Vesi kimalsi somasti ja saarikylä jäi veneen perän taakse.

Hyvin kaukana häämötti Mussalon satama. Siellä näkyy kurkia. Siis nostokurkia.

Tihtaali numero kolme jäi tyyrpuurin puolelle.

Kuten tihtaali numero neljäkin.

Veneen kuljettaja noudatti ilmoitettua ajonopeutta.

Ajettiin meidän perheen entisen kesämökin ohi. Siellä tuli vietettyä monia kevät-, kesä, syksy- ja talviviikonloppuja ja kesä- ynnä muita lomia.
Tässä retken vaiheessa rantauduttiin lähisaareen eräälle kesämökille kokoustamaan. Kuvaaja ei ottanut kokouskuvia. Kuka niitä jaksaa katsoa.

Paluumatkalla kuvaaja innostui tyylipuhtaasta venevajasta.

Ja Haminan öljysatamasta, joka oli aivan liian kaukana kuvaamista ajatellen. Se ei kuvaajaa häirinnyt.

Hän kuvasi innostuneena myös iltaruskoa.

Ja kaukana häämöttävää Sunilan sellutehdasta.

Vielä kerran Haminan valoja ja niistä vasemalla näkyviä tuulivoimaloiden valoja. Eivätkö näy? Ei se mitään. Kuvaaja kertoo, että siellä ne ovat.

Vieläpä epätarkka kuva merimerkin valosta teki hänet onnelliseksi.

Tihtaali numero kahden kohdalla hän näkyy kadottaneen valon kokonaan. Voi, voi!

Niinpä hän paiskasi tihtaali numero yhtä salamavalolla. Johan näkyy!

Jaaha. Vene kallellaan. Tai kuvaaja. Älkää tulko merisairaiksi. Tihtaalit jäivät taaksemme. Haminan valotkin ovat vielä havaittavissa.

Käännytään jyrkästi oikealle.

Saarikylän tuntumassa kasvava pikkusaari nukkuu jo. Perillä ollaan Hyvää yötä!