perjantai 1. kesäkuuta 2012

Juhlamatka osa 6

 Trinity College-yliopiston alueelle kuljettiin tästä portista kello 10.25, kuten kuvasta voitte tarkistaa.
Kunningatar Elisabeth I perusti collegen vuonna 1952. Suurin osa yliopiston rakennuksista on 1700-luvulta ja sen jälkeen.
 Seuraavaksi asteltiin tämän kellotornin alitse. Se on rakennettu vuonna 1853.
 Pelottavan arvokkaan näköisiä rakennuksia oli toinen toisensa vieressä.

 Tämä kiltiltä vaikuttava herrasmies oli ilmeisesti tullut paikalle polkupyörällä.

 Olisipa mukava tietää tuon puun ikä ja tuon taideteoksen nimi.

 Punainen ja harmaa rakennus sekä niihin täydellisesti sointuva puu. Varsinainen kohde Trinity Collegessa on sen vanha kirjasto, jossa on näytteillä munkkien vuoden 800-paikkeilla kopioima raamattu, Book of Kells. Sen jokaiseen sivuun on käytetty puolikkaan vasikan nahka ja kalligrafia on koristettu lasuuri ja malakiittihelmillä. Se on sijoitettu melkein pimeään huoneeseen paksuun lasivitriiniin. Sen uskomattomasta kuvituksesta saa erittäin hyvän käsityksen ennen tätä huonetta olevassa näyttelyssä, jossa kerrotaan selkeästi kuvitustekniikasta ja näytetään suurennetut kuvat teoksesta. Katsoin siellä myös videon vanhan nahkakantisen kirjan sitomisesta. Erittäin mielenkiintoista. Kirjastossa mentiin seuraavaksi Long Room-nimiseen saliin. Voin vakuuttaa, että se on pitkä! Se on myös kahden kerroksen korkuinen. Sinne on sijoitettu kaikki Brittein saarilla vuodesta 1801 ilmestyneet teokset. Istuimme siellä sanattomina salin rakenteita, kirjahyllyjä ja kirjoja katsellen. Istuimme myös melkein hengittämättä, sillä noin suuri määrä vanhoja kirjoja pystyy kyllästämää ilman sellaisella määrällä vanhaa paperipölyä, että kurkku rupesi pian tntumaan karhealta. Kokemisen arvoinen paikka!

 Suurella yliopistoalueella törmäsi odottamatta näinkin moderniin näkymään.

 Seuraavaksi sai taas ihailla vanhaa rakennuskauneutta.

 Tätä taideteosta kuvasin kaikista mahdollisista kulmista. Anteeksi! Eihän siinä ollut yhtään kulmaa!

 Teoksen nimi on Pallo pallossa. Tekijän nimi on Arnaldo Pomodoro, josta pystyy päättelemään hänen intonsa tutkiskella palloja.
Tämän valtaisan kulttuurikokemuksen jälkeen kävimme taas edellisessä postauksessa kehutussa kahvilassa.


Pubissa ottamassa niinsanotut neuvoa antavat.

Illan tullen nautimme irlantilaisesta kulttuurista musiikin ja irlantilaisten tanssiesitysten parissa.
Tanssista en saanut kunnon kuvaa, sillä jouduimme istumaan melko kauas esityslavasta.
Nautittava kokemus tämäkin.
Seuraavaksi vien teidät tutustumaan satamakaupunki Dun Laoghaire'en. Aikanne kuluksi voitte harjoitella lausumaan tuon nimen:))))

24 kommenttia:

  1. Kiitos matkakertomuksesta,kauniita isoja taloja:)

    VastaaPoista
  2. Suostun olemaan harjoittelematta satamakaupungin nimeä. Mietin teosta pallo pallossaa, siitä vaikutuin. Ymmärin täydelleen halusi kuvata sitä joka kulmasta.
    Olikohan paikalle pyöräilleelle patsashenkilölle ongelmia poplarin helmojen joutumisesta pinnojen väliin? Olikohan pyykkipojat jo silloin keksitty?
    Onko sinulta ilmestynyt matkakirjoja? Jos on, tilaan heti yhden, vaikka tämän viimeisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milloinkahan pyykkipojat keksittiin? Siinäpä pieni mutta tärkeä keksintö. Keksijä lienee jäänyt vaille kunniaa keksinnöstään. Matkakirjojen tekeminen olisi aika hauskaa. Siihen voisi uppoutua ja unohtaa kaiken muun.

      Poista
  3. Kyllä on jyhkeitä taloja.
    Kulttuuriakin olet saanut nauttia kuvanveistolla, tanssilla ja musiikilla.
    XD jos on vaikea sanoa monta konsonanttia peräkkäin niin saman tekee, kun on liian monta vokaalia.
    Kummipoika opiskelee englannin opeksi ja sen skotlantilaisen paikan nimi oli aivan kauhea.
    Siihen oli päätetty käyttää kaikki aakkosten kirjaimet, mutta eri järjestyksessä.
    Odottelen innolla mitä kivaa olet nähnyt tuolla satamakaupungissa.
    Kaunista kesäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skotlantilaiset paikannimet ne vasta vaikeita ovatkin. Kaunista kesäkuuta sinullekin Tarina!

      Poista
  4. Olipa vaikuttava paikka, josta jälleen kerroit niin elävästi.
    Touta palloa olisin minäkin kuvannut sekä myötä- että vastapäivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka oli tosiaan vaikuttava. Olen hyvilläni siitä, että sinne tuli mentyä.

      Poista
  5. Kryptasta kulttiirin pariin, luin nimittäin mämä perätysten.
    Olet hyvä (matka)tarinankertoja.

    VastaaPoista
  6. Tuon kierroksen päätteeksi neuvoa antava oli varmasti jo kovinkin tarpeeseen. Maa on ihmeitä täynnä.

    VastaaPoista
  7. Vanhat rakennukset, ikkunat viehättävät minua. Aina. Mutta kyllä viehätti tuo Pomodoro pallokin. Erikoinen, kaunis, eläväinen. ps. kokeilitko pyörittää? :)))
    Hörppäsin vähän tuosta juomalasista ;op

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskaltanut koskea. Pelkäsin sen lähtevän vierimään:)

      Poista
  8. Ihanaa historian havinaa nähtävillä. Mahtavaa ajatella kuinka monet sukupolvet ovat noissa rakennuksissa opiskelleet ja kirjoja päähänsä päntänneet. Jänniä patsaita.

    VastaaPoista
  9. En ole ennen nähnyt näin hienoja kuvia Trinity Collegen arvokkaista rakennuksista. Kuvaamasi pallo on todella upea. Pubit kai ovat olennainen osa Dublinin kaupunkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En jurikaan ole käynyt suomalaisissa pubeissa. Dublinissa ne ikäänkuin kuuluvat päivittäiseen ohjelmaan:)

      Poista
  10. Mukavaa on ollut matkata kanssasi. Kiinnostavaa.

    VastaaPoista
  11. Oikein jäin miettimään kirjojen kopioinnin historiaa. Aluksi oli kirja, vasikka, helmi ja munkki. Onneksi se on 800-luvulta asti säilynyt. Kiitos kun kerroit. Nykyisin luen vain bloggaajien matkakertomuksia. Niissä on oikea henki ja juuri sellainen matkasauva, johon tartun mielelläni. Jatkoa odotellen.

    VastaaPoista
  12. Tuolla oli erittäin hyvin ja valaisevasti näytetty kirjan kopioinnin eri vaiheet. Olen oikein hyvilläni siitä, että sinne tuli mentyä.

    VastaaPoista
  13. Melkein löysin itseni sieltä kirjoja ihastelemasta ja teos vuodelta 800, ah! Kuinka ihmiset ovat olleetkin niin viisaita. Joskus tuntuu, että nykyihminen on aika lattea. Talo keltaisin ikkunanpielin viehättää myös suuresti.
    Sinulla on aika hyvä kamera ja kameran käyttäjä; kuvat ovat mielenkiintoisia. Lähden tästä paljon sivistyneempänä tylsän nykyihmisen arki-iltaa viettämään : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyihmisen olisi hyvä joutua tekemään edes jotakin, joka vaatisi hyvin pitkää pinnaa ja johon kuluisi aikaa vuosikaupalla, kuten tuollainen kirjan kopiointi.

      Poista