Kalevalan päivänä

Minä köyhä vaimo vainen
Äiti vielä nuorenlainen
Lehtisiä lukiessa
Aviiseja tutkiessa
Luin, että mua kovin
työssä tarvitahan tovin.
Jotta tämän kansakunnan
elintaso nostetahan.

Työssä kahdeksasta viiteen.
Kotona koin saman kiireen.
Piti naisen korsi kantaa.
Oma panoksensa antaa.
Radiosta silloin kuulin
avatessain ylen tuutin.
Astunut oon aivan harhaan
Lapset olin vienyt tarhaan.

Huono äiti ollut olin.
Lapset siitä kärsi kovin.
Vieri vuosi, vieri kaksi.
Tullut en vaan paremmaksi.
Näin elo sujui sitten vain.
Huonon omantunnon sain.
Parempaakaan en vain keksi.
Lapset kasvoi aikuiseksi.

Viimein väsyin itsekin.
Eläkkeelle halusin.
Mitä näinkään uutisista.
Moitteet liian aikaisesta.
Vaan päivä sitten seuraava.
Päivä toinen tuleva.
Syytti, mitä vielä emmin.
Nuoret pitää päästää remmiin.

Teinkö niin tai teinkö näin.
Aina meni väärinpäin.
Ollut olen tyytyväinen.
Elänyt eläkeläinen.
Nyt vaan taas jo kauhistaa.
Kenties pian kuulla saa.
Hallitus on säätänyt.
Pois puolet eläkkeestä nyt.