Mummelit suljetussa tilassa.

Tässä takaterassillani oleva pääsiäisenodotuskori.

Tänään meitä oli viisi mummelia palveluautossa ostoksinemme matkalla lähikeskustasta kotiportille. Ajettuamme yhden pysäkinvälin, kuljettaja pysäytti auton tarkoituksella lisätä mummeleiden lukumäärää vielä yhdellä. Palveluauton ovi ei auennut. Kuljettaja yritti uudelleen useita kertoja. Kuului vain omituisia ääniä. Siinä vaiheessa oven ulkopuolelle ilmestyi auttavainen mies, joka yritti käsivoimin vääntämällä avata ovea. Koska autossa on kuljettajan vieressä ovi, hyppäsi hän siitä ulos tekemään samaa. Hän hyppäsi taas sisään yrittämään oven aukaisua. Ei auennut. Siitä kuljettajan viereisetä ovesta matkustajien olisi ollut vaikea mennä ulos, sillä siinä välissä on aika korkea seinämä.
Mietin, kuinka kauan tässä mahdetaan joutua istuskelemaan. Kenties yli pääsiäisen. Onneksi oli tullut käytyä ruokakaupassa. Oli mukana ainakin leipää ja leikkelettä. Niin, ja kissanruokaa tietysti. Sillähän pärjää pitkälle. Sorttimentin nimi oli "Hurmurin herkut". Ainakin Amalia syö sitä mielellään. Kahvia ei kyllä ollut. Se huomio aiheutti minulle paniikkituntemuksia.
Kuljettaja otti esiin jonkinlaisen vempaimen ja meni vääntelemään sillä ovea oven joka reunasta.
Sitten hän hyppäsi taas sisään ja yritti ovea auki. Se suvaitsikin aueta. Mummeleiden suusta pääsi yhteinen helpotuksen huokaus.

Ai niin, olin melkein unohtaa kertoa, että kun tänään menin pankin kolikkoautomaatille viemään yhdistyksen kolikoita, laitteen se osa mikä lajittelee kolikot oli aivan täynnä ilmeisesti edellisen kävijän sinne jättämiä rahoja.
Pari käyntiä sitten siellä oli kaksi ruuvia, kuten olen kertonut.
Taas piti heittäytyä rehelliseksi ja mennä ilmoittamaan automaatin tilanne virkailijalle.
Hän avasi laitteen. Mätimme yhdessä siellä olevat rahat muovipussiin. Ilmeni, että lajittelijaan oli tälläkertaa juuttunut hyvin ohut muoviletkun pätkä. Sen poistamiseen virkailija käytti sieniveistä ( Ihan totta! ) ja pinsettejä. Laite saatiinkin kuntoon. Se laski kolikkoni ja sai tulokseksi 9,40 euroa enemmän kuin olin kotona laskenut kolikoita olevan. Vähän ihmettelin, mutta sitten ymmärsin, että nehän olivat tietenkin kasvaneet korkoa silläväli kun laitetta puhdistettiin. Olimmehan pankissa! Tarpeellinen kapistus tuo sieniveitsi. Pitäisiköhän sellaista ruveta kantamaan laukussa mukanaan koko ajan.
Kenties se palveluauton ovikin olisi auennut sillä oitis.


Lopuksi meillä on tässä esillä saarikylän kissojen tämänhetkinen hiirenpyydystystilanne.
Kortit on taiteillut Graham Oakley.