Tänään se iski heti aamuvarhaisella. Avasin tämän koneen, jonka ääressä juuri istun. Yrittäessäni mennä nettiin se ilmoitti: "Yhteyden aikakatkos". Tätä on tapahtunut minulle ennenkin. Joka kerta, kun tätä tapahtuu, se ilmoittaa eri syyn mitä ihmeellisimmillä perusteilla.
Mikä ihmeen aikakatkos. Ei aika katkeile. Sehän jatkuu ja jatkuu....
Kun tämä tapahtuu, joudun kauhistuksen valtaan. Mikä sitä vaivaa? Mistä tämä johtuu? Mitä pahaa olen taas tehnyt, ajatellut, sanonut, kun se rankaisee minua tällä tavalla?Aivoni joutuvat hirveään myrskytilaan.
Tuskin ehdin siinä hätäännyksessä napata tämän kuvan aivoistani.
Amandakin yritti auttaa, ja juoksenteli pitkin rantaa tutkimassa villiviinin köynnöksiä josko niistä löytyisi joku katkos. Se pikku ressukka kun uskoo, että laajakaista tulee taloon villiviiniä pitkin.Yritin yhteyttä noin 50 kertaa. Ei onnistunut. Piti odotellessa tehdä muita aamupuuhia, jos se korjautuisi itsestään. Ei siinä oikein aamupuurokaan raparperihillon kera maistunut.
Suihkussa käytyäni en ollut varma olinko huuhtonut shampoon pois päästäni. En päässyt siitä selville. Laitoin varmuuden vuoksi muotovaahtoa kaksi kertaa.
Aloin muistella sitä kertaa, kun lukemattomien puhelinyhteyksien jälkeen kaksi miestä tuli etsimään syytä siihen miksi laajakaistani ei toiminut. Mittailivat modeemia ja tietokonetta. Ryömivät eteisen lattialla tutkien puhelinjohtoa. Siinä yhteydessä toisen päähän putosi eteisen tuolilta rintaliivit. En ymmärrä miten ne olivat eteisen tuolille joutuneet. Paitsi onhan se ymmärrettävää, kun laajakaista ei toimi. Kun he eivät mitään vikaa löytäneet, kysäisin heiltä, eikö saarikylässä kukaan muu ole valittanut samasta vaivasta. "Ai, niin",sanoi toinen heistä, "olihan se toinenkin ilmoitus". "Jos vika onkin siellä kopissa". Lähtivät. Kymmenen minuutin kuluttua minulla rupesi nettiyhteys löytymään.
Kauhistelin josko joutuisin taas hälyttämään heidät. Mitä jos eivät tule sen rintaliivijupakan takia. Sitäpaitsi sen kopin seinään on sittemmin ilmestynyt tämä putoavista jäistä varoittava plakaatti.Mitä, jos jäitä putoaa heidän päähänsä. Olenko minä kaistani kanssa siitä vastuussa?
Kaikki nämä kaistapäiset ajatukset läpikäytyäni, kokeilin uudelleen yhteyttä. Se toimi!
Oli korjannut itse itsensä.
Odotan kauhulla seuraavaa kertaa. Syndrooma iskee silloin kun sitä vähiten odottaa.
Löysithän sinä sille syndroomalle nimenkin: Kaistapäisyys! Tuo zininen kuva näyttää pikemminkin värjätyltä lapamadolta, kuin aivoituksilta.
VastaaPoistaArjaanneli!
VastaaPoistaMinulla on sinileväaivot.