perjantai 3. huhtikuuta 2009

Hyvä päivä, joskin lopuksi vino

Sain eilen Amalialta tällaisen hienon tunnustuksen. Se oli osoitettu sekä Amanda Beata Cecilia Dorothealle että minulle. Olemme tästä molemmat erittäin otettuja. Miuu, mauu, mouu!

Haluan lähettää tämmöisen eteenpäin Tuijalle, jonka mielenkiintoista blogia luen päivittäin.



Tämän paikan nimi pihallani on "rannan rinne". Maksaruohot ja mehitähdet ovat ilmeisesti selvinneet hengissä yli talven.



Saarikylän veneet alkavat olla sen näköisiä, että "vesille venosen mieli". Saarikylän pihoilla on yleensä yksi, kaksi tai kolme venettä. Joissakin enemmänkin, jos tuikitarpeelliset soutuveneetkin otetaan mukaan.




Minun pihallani ei ole yhtään venettä, mutta onneksi naapurilla on aidan takana tämä purjevene. Se ikäänkuin korjaa tilannetta. Ei tarvitse yhtään hävetä. Vaikkei minulla olekaan yhtään venettä, kuulun tietenkin seuraan nimeltä Saarikylän veneilijät. Se kuuluu hyviin tapoihin.



Sitten vielä jatkoa kissakorttitarinalle. Minulla on ilmeisesti tänään vino päivä, kun nämä tulivat näin vinoon. Ei se mitään haittaa. Vinotkin päivät on otettava vastaan, mieluummin huumorintajun kera.
Ylemmän kortin tekijä on Anne Freidank, alemman taas Gerhard Gluck.

6 kommenttia:

  1. Vaikka näkyy olevan muovipaatteja, tulee sittenkin tervan tuoksu nokkaan, ja lakan tai pohjamaalin... En ikinä olis uskonu kaipaavani rapsuttelemaan veneenpohjaa tehtyäni sitä murkkuikäiseksi asti hampaat irvessä...
    Taivaalta satavat katit on hauskoja:)

    VastaaPoista
  2. Arjaanneli!
    Mikä sen kauniimpi, kuin lakatun puuveneen kylki. Meilläpäin on tuolla keskustassa Puuvenekeskus, minne voi mennä katsomaan, kun vanhoja ihania puuveneitä kunnostetaan.

    VastaaPoista
  3. Suuret kiitokset hienosta tunnustuksesta!

    VastaaPoista
  4. Ihanan hullunkurisia kissakortteja minun makuuni :)

    Heidi

    VastaaPoista
  5. Heidi!
    Laitan niitä lisää lähiaikoina.

    VastaaPoista