Sitruunankeltainen kameli

Viikon värikollaasin väri on sitruunankeltainen. Tulen tässä taas jälkijunassa. Tein tämän kyllä jo alkuviikosta. Pitäähän tämä julkaista, vaikkakin myöhässä, ettei mene "ARVOKAS" työ hukkaan.
( Kehuin itseäni, se on tärkeää itsetunnon kannalta, hih, hih!) Ajantasalla olevien kollaasit löytyvät klikkaamalla allaolevaa nappia.

Tämä jäi näin myöhäiseen, koska on tällä viikolla pitänyt kirjoittaa yhden eläkeläiskerhon pöytäkirja, sen johtokunnan pöytäkirja, toimintasuunnitelma, syyskokouksen esityslista ja puurojuhlaan ilmoittautumiskaavake. Lisäksi on pitänyt harrastaa yhden yhdistyksen kirjanpitoa, suunnitella talousarviota ja huolehtia kioskin toiminnasta. Maanantaikerhon takia olen soitellut yhdelle kahvilanpitäjälle, että kerho aikoo vierailla siellä ensi maanantaina. Sekin vielä, että maanataikerho kutsuu entiset saarikylän tytöt kekkereihin sitä seuraavana maanantaina. Siitä syystä olen soittanut 22 puhelua, järjestänyt kuljetuksen heille saarikylään ja miettinyt tilaisuuteen ohjelmaa. Sitäpaitsi olen myynyt myyntipaikkoja huomenna saarikylässä järjestettävälle kirpputorille ja kaivanut esiin myyntitavaraa itselleni.
Onneksi olen ehtinyt käydä kampaajalla ja puhua puuta heinää kahdellekymmenelleyhdelle pelakuuntaimelle. Amalialle Mummon kammariin terveisiä, että hengissä ovat toistaiseksi!
Ilman muuta olen puuhaillut puutarhassa. Haravoimista ei vielä paljoa ole. Lehdet eivät ole pudonneet, ja nekin mitkä olivat, koillistuuli vei naapurin puolelle. Kyllä lounaistuuli tuo ne takaisin, olkaa huoletta. Yhtenä päivänä laitoin jauheliha-punajuurikastiketta ja keitin perunoita. Söin sitä samaa kolme päivää. Sitäpaitsi takista lähti nappi. Se piti ommella takaisin. Ihka uudesta neuleesta irtosi helmasta lanka. Se venyi makuukamarista keittiöön asti, ennenkuin huomasin tapahtuneen. Minulla ei ole ompelukonetta. En ole mikään käsityöihminen. Ompelin helman takaisin käsin. Lankaa meni huomattavasti vähemmän. Ehkä vain keittiön pöydän toisesta reunasta sen puoleenväliin. Paitsi, etten osaa ommella, en osaa etenkään ommella siksakia käsin.
Eipä tässä mitään! Olen silti ehtinyt ihailemaan merimaisemaa, valokuvaamaan ja tottelemaan Amandan määräyksiä.
Lähdenkin tästä availemaan ovia, että kirjakirpputorinpitäjät pääsevät tuomaan lastiaan ennakkoon kirpputoripaikalle.
Lopetan tämän muistuttamalla taas kerran vanhasta sananlaskusta: "LAISKA TÖITÄÄN LUKEE!"