Kävin maanantaikerhon kanssa Haminan teatterissa katsomassa "Varvara-monologia".Kuvat samovaareista otin teatterin kahviossa, jossa ne olivat näytteillä. Kuvatkoot nämä Varvaran venäläisyyttä. Haminassa on Varvaraa esittävä patsaskin. Selasin Googlen Hamina-kuvia, mutta patsasta esittävää kuvaa ei löytynyt. Pitänee käydä kuvaamassa se seuraavalla Hamina-käynnillä.
Varvara syntyi 1870 venäläisperheeseen Haminassa. Nuorena hän elätti itsensä ompelijana. Hän tapasi venäläisen upseerikoulun oppilaan. He rakastuivat. Häät olivat ovella. Varvara oli ommellut itselleen maailman kauneimman hääpuvun. Upseerioppilaan äiti tuli Haminaan. Hän totesi, ettei hänen poikansa mene naimisiin köyhän haminalaistytön kanssa. Vei poikansa mennessään takaisi Venäjälle.
Varvarakin sai pojan. Hän elätti itseään ja aivovaurioista poikaansa myymällä pullaa ja rinkeleitä reserviupseerikoulun upseerioppilaille ja asevelvollisille. Hänestä tuli maankuulu, kun asevelvollisten eri vuosiluokat häneen näin tutustuivat.
Varvara-monologin kirjoittanut Eila Nieminen sanoo näin: "Siinä vasta nainen! Hän on tähän mennessä vaikuttanut omassa pienessä piirissään kolmella vuosisadalla ja kahdella vuosituhannella. Hänen tarinastaan oppii asioita, joiden merkitys ei koskaan katoa."Varvara kuoli vuonna 1941.
Upeita samovaareja, värikylläisyyttä silmän iloksi.
VastaaPoistaLaitoin eilen sen muistolaatan sotalapsista, josta kerroin Haaparanta-kirjoituksessasi, kuvablogiini
SusuPetal!
VastaaPoistaKävin katsomassa kuvan ja kommentoimassa. Kiitos Susu, kun laitoit juuri sen kuvan kuvaamaan rakkautta!
Aivan upeita nuo samovaarit, koristeellisia. Voisin ottaa tuollaisen omaankin kotiini. Mielenkiintoinen tarina varvarasta.
VastaaPoistaValtavan varirikkaita samovaareja ja teekannu myos. Toistaiseksi olin nahnyt vain hopeisia sellaisia (muistaakseni). Kauniita esineita. Varvarasta en ollut kuullut, mutta enhan ole paljon Haminassa kaynytkaan. Paitsi satamassa.
VastaaPoistaVaikuttavimmat tarinat ovat tosia.
VastaaPoistaKuka oli aivovauriolapsen isä?
Mitenkähän upseerioppilaalle Venäjällä kävi; taisi olla mammanpoika kun ei pitänyt päätään ja nainut Varvaraa. Vahva äiti, heikko poika - siitä syntyy tämänmoista. Oi voi.
Venäjällä värit ovat tummanpuhuvat ja vaikuttavat.
Mummini oli Varvaran ystävä. Mummi asui Haminassa ja pappani(siis miun isä) on ostanu monta munkkista kärryistänsä:)
VastaaPoistaAholaisen leipomosta, jossa pikkulikkana kävin nuuskuttelemassa ihania tuoksuja, haki Varvara leipomukset ja myi niitä sitten siinnä kärryssä.
Parhaita leipomossa oli ns.räkämunkit, joissa oli ihanaa möhmelöä, hilloa ja kermavaahtoa sisällä. Niitä ei voinu syödä siististi:)
KSS I, eli Tilkan ala-aulassa oli myös Varvara.
Patsaassa oli myös lipas, johon sai laittaa kolikoita. Tuotto meni muistaakseni Sotilaskotiyhdistykselle varusmiesten hyväksi.
Minä en ole aiemmin Varvarasta kuullut. Aikaansaapa ja rakastettava ihminen hän on ollut.
VastaaPoistaEipä ollut sulhaskanditaatti hänen arvoisensa, vaikka varmaan aikanaan tuotti suuren tuskan. Talutushihnassa kulkeva mies.
Komeita samovaarit.
Kaunis tarina Varvarasta. Hienoja värikkäitä samovareja.
VastaaPoistaElegia!
VastaaPoistaKyllä minullekin tuollainen samovaari kelpaisi.
Vaikka tarkemmin ajatellen, en tiedä mihin sen tässä huushollissa sijoittaisin.
Hpy!
Nämä värikkäät ovat hienoja.
Lastu!
Kyllä isä taisi olla se mammanpoika.
Arjaanneli!
Sinä tiedät Varvarasta paljon enemmän kuin minä. Kiitos, kun kommentoit! Saavat muutkin lisää tietoa hänestä.
Nyt ei ole enää Aholaisen leipomoa, ei edes sitä taloa.
Aimarii!
Raskaan pettymyksen aiheutti tämä sulhaskandidaatti.
Unelma!
VastaaPoistaVarvaralla oli erikoinen elämä.
Vahva nainen Varvara. Hienoa, että häntä muistetaan. Elämänsä taisi olla kovaa ja ehkä syrjittyäkin.
VastaaPoistaArleena!
VastaaPoistaVarvaran tarina on kertomisen arvoinen.
Hei kaiklle, samovaareista puheenollen - Haminassa on myös ainutlaatuinen samovaarimuseo.
VastaaPoista