Kymmenentuhatta kiitosta!

Kymmenentuhatta kiitosta lukijoilleni ja kommentoijilleni! Ojennan teille nämä, voisi sanoa kesän viime ruusut. Tämän nimi on Nina Weibull. Se kukkii vielä. Nappasin kuvan illan hämärtyessä, joten valotus on jotenkin pielessä. Älkää välittäkö siitä. Ajattelen teitä kaikkia lämmöllä erityisesti juuri nyt, kun tuo laskuri pyörähti yli kymmenentuhannen käynnin.

Lisäksi ojennan näitä vaaleanpunaisia. Ne eivät ole kesän viimeisiä. Edellisinä vuosina tämä, jonka nimi on The Fairy, on kukkinut vielä, kun maassa on jo lunta.

Amanda puolestaan ojentaa kissanminttua, kun sekin kukkii vielä sitkeästi. Olkaa hyvät!

Rita antoi minulle tämän ystävyyspalkinnon. Lämmin kiitos Rita! Ojennan sen eteenpäin Hullikselle, jonka suurenmoisia luontokuvia ihailen hänen blogissaan Hullukaalisalaattia.

Siniltä Perennat ja postikortit-blogista sain tällaisen. Paljon kiitoksia Sini!
Tähän liityy seuraavaa:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia, ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentit.

1. Näkö. Optikkoni on todennut molemmissa silmissäni kehittyvän kaihin. Niitä tarkkaillaan. Sain juuri uudet lasit, koska näkö oli muuttunut vuodessa aika paljon. Odotan tässä nyt sitä, että lakkaan näkemästä ryppyjäni, lokinkakkaa ikkunoissa ja pölyä sängyn alla. Olen jo lakannut näkemästä kirjoitusvirheitä tässä blogissani. Havaitsen ne vasta sitten, kun suurinpiirtein kaikki lukijani ovat ne jo havainneet. Muuten kyllä haluan nähdä tarkasti, koska valokuvaaminen on iloni.

2. Haju. Hajuvettä laitan joka aamu. Haistelen kukkia ja basilikaa ja timjamia. Amanda antaa minun joskus haistella myös kissanminttua ja kissanpissaa.

3. Kuulo. Korvissani suhisee. Kuulokäyrässäni on kumma kuoppa. Työterveyslääkäri sanoi sen olevan oudossa kohdassa. Hän lähetti minut korvalääkäriin. Korvalääkäri meni seisomaan huoneessaan kauemmas oven luo ja kuiskaili minulle sellaisia sanoja kuin "kissa" ja "kukka". Tottakai minä ne sanat kuulin. Olisi kuiskannut vaikka "pölynimuri", sitä en olisi missään tapauksessa kuullut. Kului pari vuotta. Työterveyslääkäri oli edelleen huolestunut ja lähetti minut keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Oli kesä. Pari kesälomansijaista yrittivät tutkia kuuloani laitteella, jota eivät saaneet toimimaan. Lopuksi mittasivat sen tavanomaisen kuulokäyrän ja olivat sitä mieltä, että kuulen tarpeeksi hyvin. Jonkin aikaa eläkkeellä oltuani huomasin läheisteni välillä kyllästyvän siihen, että en kuullut toisesta huoneesta mitä he minulle toisessa huoneessa puhuivat. Menin taas korvalääkäriin kysymään olisiko kuulolaite kenties tarpeen. Taas mitattiin, lääkäri katsoi käyriä ja totesi, että ei hänen mielestään kuulolaitetta vielä tarvittu. Hän kehoitti minua pyytämään ihmisiä puhumaan minulle kovempaa. Tästä mainiosta neuvosta maksoin erikoislääkärin palkkion.

4. Maku. Minulla on selvästikin huono maku. Ainakaan en ole milloinkaan vielä havainnut kalliissakaan punaviinissä "tallintaustaa". Saattaa tietysti johtua siitä, etten tiedä miltä tallintausta maistuu.

5. Tunto. Tuntosarvia minulla ei ole. Olisi mukavaa jos olisi. Heiluttelisin niitä ja kertoisin tuleeko huomenna kaakkoismyrsky. Kun Amanda hivelee paljaita sääriäni aamutuimiin halutessaan ruokaa, se tuntuu kyllä aika ihanalta.

Lähetän tämän eteenpäin kaikille lukijoilleni. Olkaa hyvät ja tarttukaa tilaisuuteen!