Pistäydyin eilen kirjakaupassa. Siellä tapasin satutädin.
Satutädin nimi on Tarja Karell. Hän esitteli juuri julkaistua kirjaansa. Kirjan esipuheessa hän sanoo: "Tämä kirja on tehty kodeille, kouluille ja teatteriryhmille kahden vuosikymmenen aikana kirjoittamistani näytelmistä lastenteatteriryhmille ja nukketeatterilleni.
Kirjan hurmaavan kuvituksen on tehnyt Seija Lammenaho. Takakannen kuvan alla lukee:Onko teillä kissoja söpönassuja ystävinä lemmikkeinä,
kynsivätkö ne seiniä, syövätkö sateella yrttejä ja heiniä?
Onko teillä sammakoita limanuljaskaisia rupisia konneja,
kurnuttavatko ne öisin sekä päivisin sängyn alla, tietenkin?
Onko teillä peikkoja örkkipörkkejä, jotka osaa laulella?
Onko teillä tonttuja läävällä, tallilla, riihellä ja saunalla?
Luin kirjasta Amanda Beata Cecilia Dorothealle sadun nimeltä Hiirikoira. Amandaa vähän pelotti.
Mentiin ulos siinä satumaisessa tunnelmassa, ja ymmärrettiin, että sadunomaisissa olosuhteissa saattaa nähdä purjeveneen, vaikka maassa onkin jo lunta.
Myöhemmin iltapäivällä aurinko kurkisti taivaanrannalta ja järjesti sadunomaisen valaistuksen.
Pitää oikein 'kädestä pitäen' kiittää sekä Famua, Amandaa että Hiirikoira-sadun kertojaa hymyhuulista jotka ilmaantuivat minulle kun postauksen kuvineen ja tarinoineen katsoin ja luin. Eläköön hymy :)
VastaaPoistaEihän missään Suomen laissa ole määritelty yläikärajaa satujen ja tarinoiden lukemiselle. Minä kun niistä niin pidän.
Hauskat Örkkipörkit ja limanuljaskat, laittavat mielikuvitukset liikkeelle. Kirja vaikutti virkistävän hauskalta.
VastaaPoistaAmanda-parka :)
VastaaPoistaSatu on silmien edessä, aina.
Purjevenemaisemasi on satumainen.
VastaaPoistaKiehtovaa on koko satujen maailma. Minä tykkään. Joku satu on minuakin joskus pelottanut, kuten nyt Amandaa.
On todella satummainen tunnelma - varsinkin alimmassa kuvassa.
VastaaPoistaAmandalle terveisiä, ettei hiirikoira ole äkäinen, älä pelkää :)
VastaaPoistaSadun maailma on ihmeellinen, kuten havaitsittekin. Purjeveneitä vielä ulapalla. Sitä se satu teetää.
Lastu!
VastaaPoistaSadut luovat sadunhohdetta elämään.
Taru!
Ihan tätä aikuinenkin lukee ilokseen.
SusuPetal!
Niinhän se on, kun sen vaan huomaa.
Aimarii!
Olen minäkin pelännyt ja siitä huolimatta halunnut kuulla sadun uudelleen.
Arleena!
Oli pakko tarttua taas kameraan, vaikka on aina sama maisema.
Zilga!
Jotenkin riemastuimme siitä purjeveneestä.
Sadut ovat ehdottomia! Itselleni on kallis aarre lapsuuden satukirja, vieläkin tulee muistoja mieleen kun sitä lukee..
VastaaPoistaAmanda-parka! Sinun kannattaisi jatkossa valita sille jotain kissamaisempaa luettavaa. Vaikka Saapasjalkakissa. :) Jotkut muuten väittävät meidän koirarotumme (chihuahua) olleen joskus hiirikoiranakin käytetty.. En silti jaksa uskoa Amandan Nuppua tai sen kaltaisia pelkäävän, parikiloisia pikku olentoja.
Tulin vielä uudelleen vierailemaan. Sivuillasi on iloinen tunnelma. Amandasta olet saanut napsittua mukavia kuvia.
VastaaPoistaJossakin vanhemmassa postauksessasi oli punarinnan kuva lasitölkissä. Se sai hyvän mielen aikaiseksi, punarinta on yksi suosikkilintujani. Se on niin pieni ja peloton, puutarhurin luottokaveri loppukesän pihatöissä. Oikein tuli sitä ikävä, maaliskuussa varmaan taas tänne pohjolaan palailee.
Ninni!
VastaaPoistaTuossa aidan takana naapurissa asuu kaksikin melkein yhtä pientä koiraa kuin Nuppusi. Amandalla on tapana kiusata niitä menemällä aidan taa tuijottamaan. Koirat rupeavat haukkumaan ja niitä sitten torutaan. Amanda myhäilee.
Tuula!
Tervetuloa takaisin! Punarinta on kyllä vastustamaton suurine silmineen.
Aivan ihanan oloinen kirja. Ja kaunis kissakuva.. Ja ihanat maisemakuvat...todella kauniit.
VastaaPoistaLaulelevat peikko örkkipörkit ovat kyllä hassuja. Kissalle terveisiä :)
VastaaPoistaMiten köyhää elämä olisikaan ilman satuja.
VastaaPoistaKiitos Elisa!
VastaaPoistaIsopeikko!
Amanda kiittää terveisitä! Miauuu!
Simpukka!
Se on totta.
Ihana postaus, iltasatu minulle! Vaikka kissoja normaalisti pelkäilen niin Amanda vaikuttaa symppikseltä tyypiltä. Ihku tuo kuva, missä häntä pelottaa ;)
VastaaPoistaSavu!
VastaaPoistaAmanda lähettää terveisiä teille kaikille sinne lämpimään!
Tuota niin ... mnä olen joskus varsin mennyt kirjastoon, kun tiesin siellä olevan satutunnin...aaah, ihanaa!
VastaaPoistaVilukissi!
VastaaPoistaMainio idea. Kaikki vaan sinne satutunnille!