Hupaisaa Wappua !

Hupaisaa ja lämmintä Wappua kaikille lukijoillemmen!
Toivottavat Famu ja Amanda.



Tämä katti on viettänyt vappua Virossa. Kortti on kulkenut vuonna 1938 Pärnusta Tarttoon.

Saarikylän taiteilija ja hanhenmarssia.

Eilen YLE Teema näytti kuvataiteilija ja elokuvaohjaaja Eino Ruutsalon elokuvan "Viheltäjät".
Katsoin sen mielenkiinnolla. Eino Ruutsalo on varmaankin kuuluisin saarikylässä syntynyt taiteilija.

Tämän kuvan Eino Ruutsalosta nappasin Googlesta.

Isokoskelopari vietti aamuhetkeä rannan tuntumassa.

Siirsin hanhet eteisen kaapin päältä pihalle. Kyllä kai ne nyt jo tarkenevat. Amanda Beata Cecilia Dorothea katsoi asiakseen ruveta vahtimaan niitä, ettei vaan Kamala Katti käy niiden kimppuun.

"Joutuukohan tässä marssimaan hanhenmarssia koko kesän", mietti Amanda.

Kukka ja kortti.

Ensimmäinen Balkaninvuokko avasi tänään teriönsä. Balkaninvuokot käyttäytyivät puutarhassani sikäli omituisesti, että kun olin laittanut niiden mukuloita 40 kappaletta maahan lokakuussa 2005, niitä ei näkynyt yhtään kesällä 06, yksi kukki toukokuussa 07 , kahdeksan kukki toukokuussa 08. Mielenkiintoista nähdä mitä ne tänä vuonna tekevät. Jääkö tähän yhteen.

Postilaatikossa oli tänään tämä hurmaava kissakortti. Kiitoksia paljon kortin lähettäjille!
Kortin on taiteillut Linda Jane Smith.
Nappaamalla kuvaa hiirellä sen saa suuremmaksi.

Sininen kollaasi.

Tänään on ollut ihana kevätpäivä. On ollut lämmintä ja taivas sininen ja meri sininen ja sinisiä kukkia puutarhassa. Olen aivan sinisellä tuulella, ja laitan tähän sinisen kollaasin, jossa on taidetta ja merta. Lisää sinisiä kollaaseja löydät Inkiväärin blogista.

Tuntomerkit esiin!

Tuija ja Vilukissi ovat molemmat haastaneet minut kertomaan tuntomerkkejä itsestäni. Se vaatii kyllä rohkeutta, ties vaikka poliisi pääsisi jäljilleni.
Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, julkaisen tässä kaksi kuvaa itsestäni. Ne kertovat kaksituhatta tuntomerkkiä, mikä on kyllä vähän liikaa.

Tässä on kuva minusta vähän nuorempana. Sen on kuvannut Yann Arthus-Bertrand.
Tässä taas kuva minusta vähän vanhempana. Sen on piirtänyt Ernst Kahl.

Pitää vielä kertoa, että olen kerännyt yli kaksituhatta kissakorttia ja satoja musiikkikortteja. Molempia on ikäänkuin päässyt kertymään liikaa.

Olen myös kasannut muutamasta aiheesta postimerkkinäyttelyitä.

Minut voi nähdä saarikylän kujilla kissakuvioinen kassi kädessä ottamassa valokuvia vastaantulevista kissoista.

Talviaikaan laukkaan maanataikerhosta tiistaikerhoon, tiistaikerhosta keskiviikkokerhoon, keskiviikkokerhosta torstaiyhdistykseen.
Kesäaikaan seison puutarhassa takapuoli pystyssä, niin että rusketunkin vain takareisistä.
Kuulun myös Kohtuuttomien Naisten Yhtistykseen (kyllä yhtistys t:llä) ja "Atzeitin Kukat"- tai vaihtoehtoisesti "Ätzeitin Gummat"-nimiseen kerhoon.

Sitäpaitsi ostan liian usein uuden hatun.

Lopuksi hävettävä luonteenpiirre. Olen viidenkymmenenkahden vuoden ajan pitänyt täydellistä talouskirjanpitoa. Älkää hyvät ihmiset kertoko tätä kennellekään!!

En haasta ketään, koska minusta tuntuu, että kaikki bloginpitäjät joiden sivuilla säännöllisesti vierailen on jo haastettu.

Historiaa teatterissa.

Maanantaikerho matkusti tänään naapurikaupunkiin katsomaan senioriteatteriryhmän esittämää näytelmää "Kansakunnan rakentajat". Näytelmä kuvasi elämää naapurikaupungissa 200 vuotta sitten. Esitteen mukaan näytelmässä oli riitaa, rakkautta, pettämistä, ystävyyttä ja vanhuutta. Niin siinä olikin. Juoneen oli mukavasti ympätty roolihenkilöiden unia, jotka olivat tulevaisuuden kuvia nykyajasta.


Matkustimme sinne tällä pikkubussilla, jolla näyttää olevan lyhty kyljessä. Auto oli erittäin puhdas ja kiiltävä. Rakennus jossa teatteriesitys oli kuvastui loistavasti auton kylkeen.


Tässä kuva lyhdystä rakennuksessa.

Naapurikaupungissa on paljon historiallisia rakennuksia.

Kun näitä kuvia katsoo, luulisi olevansa naapurimaassa eikä naapurikaupungissa.

Ikkunanpesu.

Rannan rinteessä on ensimmäinen kääpiöiiris avannut kukkansa. Laitoin 20 sipulia maahan joulukuussa. Niitä on noussut täällä hetkellä kahdeksan. Jännittävää nähdä minkä verran niitä tulee. Tällä hetkellä ne kasvavat melkein pelkässä hiekassa.

Sain tänäaamuna ikkunanpesukohtauksen. Onneksi se kohdistui vain keittiön ikkunaan. Yleensä jos kohtaus iskee, on ryhdyttävä heti toimeen. Niin teinkin. Hankin uudet ikkunat viime syksynä. Kuinka ollakkaan, en millään onnistunut avaamaan ulommaista ruutua. Ikkunoiden mukana tuli oikein opaskirjanen "Ikkunan huolto- ja käyttöohje". Kaivoin sen esiin ja totesin, että vempain jota en saanut auki on nimeltään pienpainike. Yritin vääntää sitä kaikin voimin. Ei auennut. Soitin ikkunatehtaan paikalliselle edustajalle. Puhelu meni vastaajaan. Soitin ikkunatehtaalle. Siellä erittäin palvelualtis keskus yritti yhdistää tekniseen palveluun. Olivat kaikki varattuja. Hän yritti yhdistää samaiselle paikalliselle edustajalle. Ei onnistunut. Hän yritti yhdistää ikkunoiden asentajalle. Ei onnistunut. Hän lupasi laittaa paikalliselle edustajalle viestin asiasta.
Odottelin. Pelkäsin, että ikkunanpesukohtaukseni menee ohi. Puolentoista tunnin kuluttua edustaja soitti. Hän neuvoi minua painamaan ikkunan puitetta ulospäin samaan aikaan kun väännän pienpainiketta. Kiittelin neuvosta. Hän lupasi tulla paikanpäälle, jos ei vieläkään aukea.
Ei auennut vaikka painoin ja väänsin ja painoin ja väänsin ja painoin ja väänsin.
Onneksi tytär pistäytyi. Hän painoi ja väänsi. Ikkuna aukeni.
Pesin ikkunan raivon vallassa. Koko ongelma ilmeisesti johtui siitä, että olen liian vanha. Ei riitä voimat ikkunan avaamiseen!! Sietämätöntä!!! Sain kuitenkin ikkunan suljettua.



Tyytyväisenä siitä ripustin mieliverhoni keittiöön kesäksi


Tässä kuvio lähempää. Juuri oikea mummonmökkiin.

Kiurunkannuksia näkyy jo!

Pihallani kiurunkannukset puhkeavat juuri kukkaan. Niitä kasvaa saarikylässä runsaasti. Se ei ole Suomessa kovin yleinen. Saarikylän asukkaille niiden kukkiminen on odotettu kevään merkki. Ne ilmestyvät ennen valkovuokkoja, joita niitäkin kasvaa täällä paljon.

Tässä vielä lähikuva kiurunkannuksesta.


Tänään poistuessani kotipihasta vastaan käveli tämä kiiltäväkarvainen kissa. Se huuteli jo kaukaa että: " Onko Amandalla jo se polkupyörä?"


Sen talon pihalla, jonne olin menossa kohtasin tämän kissan. Sen nimi on Muusa.

Se kertoi minulle olevansa tavattoman notkea.

Ja kysyi voisiko saada lainata Amandan polkupyörää muutamien sirkustemppujen esittämiseen.

Sanoin molemmille, että mitään polkupyörää ei nyt osteta, mutta jos haluatte tulla Amandan luo kylään, niin hänen kesämökkinsä on jo siivottu ja penkkikin odottaa istujaa.

Taidetta saarikylästä.

Keskustan kirjastossa on taiteilija Jaakko Mannisen muistonäyttely. Taiteilija asui pitkään saarikylässä ja maalasi täältä monta taulua. Näyttelyssä esilläolleista mielestäni nämä kolme ilmentävät hyvin saarikylän henkeä.



Cillat työntyvät vauhdikkaasti esiin, kun päivä on paistanut komeasti.

Kameran käytön oppitunti.

Tänään tiistaikerhossa kuultiin esitelmä digi-kameran käytöstä. Esitelmöitsijä lahjoitti ylläolevan kirjan tiistaikerholle. Koska hän ojensi sen minulle, päätin lainata sen heti kotiin luettavaksi. Jos kuvien laatu blogissani paranee, olen oppinut siitä jotakin. Lisäksi esitelmöitsijä esitteli kameroiden uusimpia malleja. Alkoi tietysti heti tehdä mieli uutta kameraa.

Mutta kun tulin kotiin, Amanda Beata Cecilia Dorothea makasi ololuoneen lattialla kiukuttelemassa. Kun kysyin mikä häntä kiukuttaa, hän valitti sitä että olen aina jossain kokouksessa, ja jos hänellä olisi polkupyörä, hän voisi sillävälin pyöräillä, eikä maata olohuoneen lattialla lihomassa. Ihmettelin, että mistä hän moista on saanut päähänsä, ja sain vastauksen, että siitä kortista.

Ilmeisesti tästä. Kortin on piirtänyt Karin Van Heerden.
En siis voi ostaa uutta kameraa koska minun pitää ostaa kissalle polkupyörä:))))

Innostuin.

Innostuin laittamaan sellaisen kaupasta ostetun basilikapuskan ruukkuun multaan. Söin kaiken, paitsi yhtä tainta. Se innostuikin saatuaan koko ruukun itselleen kasvamaan oikein komeasti.
Vaihdoin sen eilen isompaan ruukkuun. Nyt pitää vaan leikata siitä maustetta varovasti, että se innostuu haaromaan.

Vaikka olen päättänyt etten innostu liikaa näistä kollaaseista innostuin tuosta basilikan vihreydestä tekemään tälläisen vihreän.


Saarikylän kissat ovat innostuneet kevätliikenteestä. Kortin on piirtänyt E.K. Tarkempaa nimeä en tiedä

Perhettä perustetaan.

Pelakuu availee nuppujaan. Ajattelin laittaa tähän jonkin kukan noiden seuraavien kuvien takia. Mehiläisiä ei vielä näkynyt.


Kuten toissapäivänä kerroin, pesänteko on suunnitteilla. Tänään perhesuunnittelu alkoi. Yrittivät häveliäästi tuon lehdettömän pensaan takana.

Minä tietysti kurkistin enemmän oikealta.

Lopuksi oltiin tyytyväisiä suoritukseen. Kiinnittäkää huomiota merenkäyntiin. Eikö elokuvissakin laineet loiski kovemmin silloin kun tunteet ovat kuumimmillaan.

Kännykkäjuttu:
Kevätlomalaiset laittoivat matkalla tänne viestin, jossa kertoivat olevansa pian perillä.
Minä vastasin. Ennakoiva ohjelma sai aikaan seuraavaa: "Kaivetaanko tukokahvit?"
Halusin kysäistä: "Keitetäänkö tulokahvit?"
Vastasivat, että Tuko-kahvi kelpaa. Ei minulla kyllä ollut sitä vaikka kuinka kaappia kaivelin.

Rataseläin?

Koska Arjaaneli oli bloginsa kommetissa laittanut sanan Rataseläin perään kysymysmerkin, en pysty vastustamaan kiusausta kertoa rataseläimistä. Ylläoleva kuva esitää yhtä lajia niistä. Olen sen ottanut mikroskoopin läpi. Sen ratas näkyy puutteellisesti kuvan vasemmassa yläkulmassa. Oikeassa alakulmassa näkyy sen jalka, jolla se voi tarttua sopivaksi katsomaansa alustaan.
Nämä eläimet ovat mikroskoopissa läpinäkyviä. Niinpä sen vatsassa näkyy sen vauva keskellä poikittain. Nämä synnyttävät eläviä poikasia. Ne pystyvät lisääntymään suvuttomasti useiden sukupolvien ajan. Urosta tarvitaan vasta silloin, jos olosuhteet pitkäaikaisesti huononevat. Urokset ovat naaraisiin verrattuna moninkertaisesti pienempiä.
Ratasta, jota ei tässä kunnolla näy, ne käyttävät ravinnon lappamiseen suuhunsa. Ne ovat biologisia puhdistajia.
Ihminen käyttää niitä hyväkseen Ne työskentelevät ruokapalkalla jätevedenpuhdistamoissa.


Täälläpäin päivä kimalsi oikein kunnolla.
Myös rannan tuntumassa.

Pulaa pienasunnoista mukamas.

Tässä on ollut kovaäänistä kinastelua kiven päälle perustettavasta kesäasunnosta.
Joka kesä siihen pesä perustetaan, vaikka minä vastustan. Kiven päällä olevat pitivät tiukasti kiinni oikeuksistaan. Laiturin kaiteella seisovat väittivät sen alunperin kuuluneen heille.
On siinä niin monta poikasta syntynyt, että on ihme ettei kinastelijoita ole enempää näkynyt.
Jos siihen taas pesä ilmestyy, ei ole puhettakaan, että saisin kesäiltana istuskella laiturin penkillä haaveilemassa. Toisaalta on hauska katsella kun ne lapsiansa hoitavat. Molemmat yleensä hautovat vuoron perään ja isä on mukana synn... ei vaan kuoriutumisissa.

Tallasin taidetta.

Kävin äsken kirjastoautolla. Matkalla sinne huomasin ykskaks käveleväni taideteoksen päällä.

Piti hypätä pientareelle. Taideteosta oli useita metrejä. Täällä saarikylässä taiteilijoita kasvaa melkein joka talossa.

Tämä ei pyri olemaan mainos, mutta tässä on hyvä kapistus. Lehtiä haravoidessa laittaa tämän maahan, ja haravoi lehdet suoraan kärriin.

Koska vehje on itsessään kevyt, sen jaksaa nostaa lehtikompostorin päälle ja kaataa haravoidut lehdet kompostoriin. Tavattoman taiteelliseksi nämä kuvat tekee se, että kuvaaja näkyy molemmissa kuvissa.


Susan Herbert näki tämän taideteoksen Orsay-museossa Pariisissa.

Kukkia, kissoja merenkulkua.

Pääsiäistulppaanit alkavat olla jo auenneita.

Kun niitä katsoo kameran läpi, näkyvät heteet ja emi tarkemmin kuin paljaalla silmällä.
Tämä ei ole kylläkään mikään biologian oppitunti.

Lähdin tänään käymään kylässä. Tiellä tuli vastaan tämä sievä kissa. Se oikein kiehnäsi jaloissani

siihen asti kunnes sen kaveri tuli sanomaan sille :"Älä ole tyhmä! Sehän on ihan vieras täti! Eihän se osaa ottaa kuviakaan kissoista niin, että häntä näkyisi kuvassa kokonaan."

Kyläpaikassa oli toinenkin vieras. Sen nimi on Nöpö. Nöpö nuuhki kassiani, josko siellä olisi jotain hyvää. Se oli sitä mieltä, että minulla on tyylikäs kassi.

Pyysin sitä olemaan vähän aikaa paikallaan, jotta saisin siitä nätin kuvan. Se asettuikin sievästi ja väitti olevansa rodultaan "tuolinsininen".

Kun tulin kotiin, tarkastelimme Amanda Beata Cecilia Dorothean kanssa meriliikenteen sujumista. Koululaiva onnistui ajamaan tuosta salmesta oikeaoppisesti.

Tässä sama laiva lähempää. Kesäisen näköistä. Purjelaivoja saadaan vielä odottaa.

Ja sitten kissakortti kokoelmasta "Kissat museoissa". Tämä ensimmäinen on nähtävänä Pariisissa Louvressa, kuten tiedämme.
Kortin on taiteillut Susan Herbert.