Juhlamatka osa 1.

Päätettiin sitten tehdä se niinjaniinmonikymmenviisivuotisjuhlamatka Irlantiin Dubliniin. Tämä raportti tulee jonkin verran jälkijunassa. Älkää antako sen häiritä. Raportteja tulee useammassa erässä liikaakin. Älkää antako senkään häiritä.
Matka alkoi 28.4.12. Ajoimme taksilla lentoasemalta hotelliin. Taksikuski osoittautui erittäin puheliaaksi, kertoi matkan aikana Dublinin tärkeimmistä nähtävyyksistä ja kysyttäessä kertoi vielä Irlannin taloudellisesta tilanteesta. Näitä kuunnellen matka sujui rattoisasti. Hotellin eteen päästyämme, sen sisäänkäynnin edessä seisoi bussi ja sen ympärillä niin paljon ihmisiä kuin jalkakäytävälle mahtui ilman, että talloivat toisiaan kuoliaiksi. Oho, sanoi taksikuski. Hän keksi heti syyn moiseen. Dublinissa oli alkamassa rugbyottelu skotlantilaisen ja pohjois-irlantilaisen joukueen välillä ja jommankumman joukkueen jäsenet olivat majoittumassa samaan hotelliin. Fanit olivat kerääntyneet bussin ympärille fanittamaan. Tuntui toivottomalta päästä ihmismassan läpi hotellin ovelle. Ennenkuin ehdimme edes taksista ulos, tuli onneksi hotellista henkilö, joka vei meidät laukkuinemme salaperäisestä sivuovesta salaperäisiä käytäviä myöten hotellin aulaan. Kuva on hotellin aulasta.

Huoneessani oli tämän ikäiselle tarpeeksi leveä sänky ja siinä tarpeeksi tyynyjä.

Hotelliin tultuani tarkastan aina ensimmäiseksi kylpyhuoneen. Se johtuu siitä, että minulla on aina siinä vaiheessa kiire sinne. Kiinnittäkää huomiota hanaan. Läpäisin tämän älykkyystestin ja sain siitä vettä tulemaan.

Hanavaikeudet alkoivat vasta siinä vaiheessa, kun halusin mennä suihkuun. Hanat olivat nuo omituiset töpykät tuossa seinällä. Vääntelin niitä vähän, mutta en ilmeisesti tarpeeksi, koskapa en saanut vettä tulemaan. Ei auttanut muu kuin kysyä naapurihuoneesta sukulaistytöltä miten niitä piti vääntää. Hän oli minua älykkäämpänä ratkaissut asian. Minua lohdutti tieto siitä, että sukulaistytön autonkuljettaja oli myös tarvinnut asiassa hänen opastustaan.
Seuraava ongelma oli kylpyammeeseen meno. Amme ei ollut hirveän korkea, mutta korkea minulle. Yritin ensin saksaustyylillä. En päässyt ammeeseen. Saksaustyyliä käytän aina automaattisesti siksi, että kansakoulua käydessäni korkeutta hypättiin vielä saksaustyylillä. Tämän ymmärtävät vain iäkkäämmät lukijani, mutta ei se haittaa. Vaikka itse sen sanon, olin aika hyvä korkeushypyssä. Vielä parempi oli pituushypyssä, mutta siitä ei tässä tapauksessa ollut hyötyä. Onneksi sukulaistytön neuvo siirtyä kierähdystyyliin tuotti tulosta, jotta saatoin vietää aikani Dublinissa puhtaaksi pestynä.
Tässä juhlamatkan osa 1. Jatkoa seuraa. Siis liikaakin.
Hyvää viikonloppua kaikille!