Juhlamatka osa 2.

 Juhlamatkan toisena päivänä lähdettiin heti aamiaisen jälkeen hotellia vastapäätä sijaitsevaan Saint Stephen's Green-nimiseen puistoon.


Puisto on yhdeksän hehtaarin laajuinen, joten siellä voi tehdä kunnon aamulenkin.

 Kuten lammen pinnasta huomaa, satoi. Ei kovin runsasti, mutta sen verran, että sateenvarjo oli aluksi tarpeen.

 Läpötila oli suunnilleen yhtä kolea kuin Suomessakin oli ollut sieltä lähdettäessä. 6-7astetta. Kevät oli Irlannissa kuitenkin pidemmällä, johtuen lauhemmasta talvesta.

 Saint Stephen's Green on erittäin suosittu puisto. Se on yleensä sekä Dublinin asukkaiden että turistien kansoittama. Koleasta säästä johtuen puistossa liikkui vain muutama turisti ja jokunen paikallinen aamulenkkeilijä.

 Puisto on vuosisatojen kuluessa ehtinyt palvella niin yhteislaitumena kuin hirttopaikkanakin.

 Vuonna 1880 Sir Arthur Guinness osti alueen omakseen, koristeli sen salaperäisillä poluilla ja kaarevilla lintulammikoilla ja lahjoitti sen kaiken kansan iloksi.

 Puiston laidalla olen näköjään kuvannut tämän patsaan. Nyt olen kuitenkin jo unohtanut patsaan nimen, josta olisi kenties selvinnyt, miksi naiset siinä ovat kovin surullisen näköisiä.

 Lounaan jälkeen tunnettiin taas tarvetta liikuntaan ja käveltiin Merrion Square- aukiolle. Matkan varrella kuvasin tämän elegantin oven. Näin jälkeenpäin harmittaa, etten ottanut enempää kuvia hienoista, erivärisistä ovista. Niitä oli usein samassa rakennuksessa vierekkäin punaisia, keltaisia, sinisiä, vihreitä. Riehaannuin niin, että kotiin palattuani vaihdoin ennen matkaa tilaamani uuden ulko-oven värin punaiseksi. Onneksi sitä ei oltu vielä ehditty valmistaa, joten värin vaihto onnistui. Kunhan se parin viikon päästä on asennettu, laitan tänne kuvan siitä.

 Ohitimme Luonnonhistoriallisen Museon, jonka pihalla komeilivat nämä puksipuina kasvatetut eläimet. En kuitenkaan aio yrittää saada aikaiseksi omista pikku puksipuistani vastaavia. Mahdotonta mikä mahdotonta.

 Kirjailija ja runoilija Oscar Wilde lepäilee hämmästyttävän rennon näköisenä Merrion Squarella sijaitsevan puiston sisäänkäynnin liepeillä. Luulisi olevan vaikeata vuosisadasta toiseen pysytellä tuossa asennossa kiven päällä:)

 Tarjoan tässä vielä lähikuvan, jotta hänen ilmeensä näkyy paremmin.
Puistoa ympäröivät Yrjöjen aikaista arkkitehtuuria edustavat upeat talot. Hämmästyttävä määrä irlantilaisia kirjailijoita on lapsena asunut niissä punatiilisissä taloissa. Yritin katsoa niitä tarkasti ymmärtääkseni, mikä aiheutti moisen kirjailijakeskittymän.

 Ehkä osasyynä oli heillä leikkipaikkana ollut aukion keskellä sijaitseva hurmaava puisto.

 Tulppaanit kukkivat.

Paikka paikoin kasvullisuus on erittäin rehevää.
Kun te nyt, hyvät lukijani, olette joutuneet kävelemään näin paljon, lupaan seuraavassa osiossa viedä teidät oluttehtaalle.