keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Juhlamatka osa 3

 Kuten edellisessä postauksessa tuli luvattua, vien teidät nyt Guinness-tehtaalle tai paremminkin interaktiiviseen Guinness-museoon. Matka sinne sujui Dublinissa kulkevalla turistibussilla, joka kiertää nähtävyydestä toiseen. Sen reitin varrella voi hypätä pois bussista ja taas takaisin jatkamaan matkaa. Ostimme kaksi päivää voimassa olevat liput. Busseja on kahdenlaisia. Toisissa on nauhalta tuleva selostus matkan varren nähtävyyksistä, toisissa taa kuljettaja selostaa. Suosittelen bussia, jossa kuljettaja selostaa. Osuimme pois tullessamme bussiin, jonka kuljettaja oli todellinen sanailuvirtuoosi. Nauratti. Museo innoitti valokuvaajaa minussa enemmän kuin minussa piilevää oluenjuojaa.

 Museo sijaitsee entisessä humalavarastossa. Humalan ja maltaiden lisäksi oluenvalmistuksessa tarvitaan paljon vettä. Hienosti ryöppysi.

 Tämä seinä näytti aikajanallaan kunkin tehtaanjohtajan nimikirjoituksen. Juhlamatkan aiheesta johtuen, kuvasin tämän kohdan.

 Hurmaavia vanhoja laitteita oli nähtävänä. Vanhojen koneiden lisäksi, näki joka vaiheessa videoita, joissa selvitettiin oluenvalmistuksen vaiheita.

 Ai, että teki mieli vääntää tuosta! Panimo on perustettu vuonna 1759.

Ja vetää noista vivuista!

Aikeissa oleva käsi ei kuulu minulle vaan sukulaistytölle.
Liikuntaa täälläkin sai ylenmäärin. Ainakin neljä kerrosta kiivettiin rakennuksessa ylöspäin portaita pitkin.
Olisiko ollut kolmannessa kerroksessa, kun saimme maistaa erittäin tuoretta mallasjuomaa. Nuo kädet kuuluvat sukulaistytön autonkuljettajalle ja minulle.  Sukulaistyttö ei suostunut maistamaan. Hän väitti sen maistuvan mämmille.

Neljännestä kerroksesta seitsemänteen sain ajaa hissillä. Ylhäällä sijaitsevasta lasiseinäisestä maisemabaarista näkyi joka puolelle Dublinia. Kuvan epätarkkuus ei johdu juomani oluen määrästä, vaan sateesta.


Alakertaa palattuamme kävimme Guinness-myymälässä, josta ostin paitsi oluenmakuisia suklaalevyjä tuliaisiksi myös itselleni ylläolevan mielestäni hurmaavan pipon. Kotona minulle selvisi, ettei se mahdu päähäni. Minusta tulee kertakaikkiaan liian tiukkapipoisen näköinen se päässäni. Opetus: ei pidä mennä ostamaan Guinness-pipoa, jos on jo nauttinut kyseistä juomaa! Saatta kuvitella itsensä pienipäiseksi.
Harmittaa. Olisi ollut niin kivaa kiertää lenkillä saarikylää Guinness-pipo päässä.
Matkaa jatkettiin kohteena kirjailijamuseo. Seuraavaksi seuraa siis kulttuuria oluen vastapainoksi.
Voikaatten hyvin!


23 kommenttia:

  1. Hauska matkakertomus! Pipo-juttu erityisesti! Sukulaistytön kanssa Guinness-olvista samaa mieltä, mämmiltä maistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaisikohan suomalaista mämmiä mainostaa Guinness-makunsa takia:)

      Poista
  2. Tuli mieleen, että jos laittaisit venytykseen piposi, voisiko se vähän antautua. Kun sinulla ei aina pipo kiristä, niin turhaahan sitä yrittää kiristävää opetella pitämään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian kireä pipo on pahasta, vaikka se olisi kuinka ihanan värinen.

      Poista
  3. Kivasti kerroit matkastasi. Olipa kiinnostavaa, koskaan en ole tuolla käynyt. Kiitos tästä retkestä.

    VastaaPoista
  4. Hauska kierros Guinness-museossa. En ole tuota mämmiltä maistuvaa olutta maistanut, mutta yhtä tummaa näyttää olevan. Juu, liian tiukka pipo vetää silmätkin sikkuralle...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tummaa on mainittu olut. Taitaa olla enemmänkin miesten mieleen.

      Poista
  5. Kyllä on kiva matka kertomus:))

    VastaaPoista
  6. Hienoa päästä matkalle hyvässä seurassa! Ja minä nautin, sekä kuvista että kertomuksesta. Kiitos !

    VastaaPoista
  7. Kaunis on matkasi ollut heti hotellista alkaen. Puistot nyt ovat vallan upeita istutuksineen. Oluttehdas on hauska käyntikohde, itsekin Saksassa aikoinaan käytiin oluella tehtaassa.
    Kiitos matkakertomuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se whisky-tehdas jätettiin käymättä. Ainakin tällä kertaa:)

      Poista
  8. Eihän sitä Irlantia ole nähnyt, jos ei panimolla ole käynyt.
    Harmi tuota pipoa.
    Toivottavasti keksit jonkin niksin pipon suurentamiseksi tyylillä, jotta saisit pistellä kotokylää pää täynnä Guinnesia. ;o)
    Tietty voihan tuon merkin kiinnittää sopivankokoiseen pipoon ja astella sitten arvokkaasti raitilla.
    Aurinkoisia päiviä ja tervetuloa kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos neuvosta! Tuota en olisi itse keksinytkään.

      Poista
  9. Melkein kuin olisi ollut matkalla mukana. Kuvat kertovat hauskasti ja mielenkiintoisesti paikasta. Mämmiolut taitaisi olla varsinainen hittituote :D

    VastaaPoista
  10. Eiko tuolla kaukana Afrikassa ollut joskus niita paanpienentajia? Voisit kysya heilta neuvoa pipoasi varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio neuvo. Pystyvätköhän ne nykyisin tekemään sen netin kautta:)

      Poista
  11. Olen sortunut ostamaan elämässäni niin monta pientä pipoa, enkä ole sitä en juonut pisaraakaan mallasolutta.Tästä voi tulla vain yhteen päätelmään, "suuri pää vähän järkeä."

    Etko edes vaivihkaa vetänyt vivusta? Kyllä minun olisi ollut vaikea pitää näppini aisoissa.

    VastaaPoista
  12. Ehkä vedinkin yhdestä vivusta, mutten kerro kenellekään:)

    VastaaPoista