Vilkutetaan taakse jäävälle kotisaarikylälle.
Vilkutetaan vastaan tulevalle vuoroveneelle. Sillä matkaavat turistit vilkuttavat meille.
Ohitetaan Kukourin linnake.
Rantaudutaan saaren hiekkarannalle. Saaren nimi on Lehmä, mutta ei anneta sen häiritä. Minkäpä saari nimelleen mahtaa. Riisutaan kengät, nautitaan hienon rantahiekan varpaita syleilevästä kosketuksesta. Levitetään rannalle suurin huushollista löytyvä kylpypyyhe. Mieluiten kissakuvioinen.
Istutaan pyyhkeelle. Levitetään pöytäliina. Kaivetaan esiin mukaan otetut eväät. Kanasalaattia ja savulohta. Otetaan esiin kielletty hedelmä. Se on huolella kaupasta valittu eniten 60-luvun ranskanleivän kaltainen ranskanleipä sekä siihen kuuluva voi. Voin tulee mieluiten olla lasipurkissa. Syödään kanasalaattia ja savulohta. Nautitaan kiellettyä hedelmää kahvin kera. Kahvia tulee olla mieluiten pari litraa pumpputermoksessa, ettei se lopu kesken. Jälkiruoaksi nautitaan sallittuja hedelmiä - mansikoita ja vadelmia.
Nautintojen jälkeen heittäydytään selälleen kylpypyyhkeelle ja katsellaan poutapilvien leijailua kesätaivaalla.
Noustaan äkisti istumaan, koska meille järjestetty televisio-ohjelma yllättäen alkaa. Sen nimi on Merivartijat.
Seurataan ohjelmaa, jossa merivartijat tällä kertaa puhalluttavat erityisesti vesiskootterin kuljettajia.
Katsotaan ohjelma loppuun. Kaikki pysäytetyt vesiskootterit saivat jatkaa matkaa.
Päätetään harrastaa liikuntaa. Kiivetään aikamoista rinnettä ylös saaren halki ja jatketaan matkaa mäntykankaan läpi toista rinnettä alas saaren toiselle puolelle, jota nimitetään tässä tapauksessa takarannaksi.
Katsotaan vasemmalle.
Katsotaan oikealle. Aika hienot näkymät. Kaikki saaressaolijat olivat siis kokoontuneet eturannalle, josta tulimme.
Otetaan kuva hiekassa kasvavasta kurtturuusupensaasta. Tutkaillaan muutenkin rantaa ja erivärisiä kiviä. Otetaan pari erittäin valkoista kiveä. Laitetaan ne taskuun eikä kerrota kenellekään, että näin on tehty.
Kävellään takaisin eturannalle. Kerrotaan ohimennen terveisiä Herra Kiveltä hänen pikkuserkulleen, joka paistattelee päivää rannalla.
Kuvataan saaren korkeimmalta kohdalta alhaalla rannalla olevia veneitä. Makaillaan vielä tovi hiekkarannalla ja juodaan välillä kahvia.
Kotimatkalla kuvataan matkan varrella näkyvä lintusekamelska.
Kotona otetaan taskussa olevat kivet ja laitetaan ne puutarhaan sen yhden tavattoman valkoisen kiven viereen, joka sijaitsee yhdessä kukkapenkissä.
Seuraavana päivänä muistellaan saariretkeä. Ja sitä seuraavana päivänä.
Oikein ihanaa elokuuta teille blogiystäväni! Herra Kivi lähettää terveisiä.
Kiitos kun sain kuviesi myötä olla mukana saariretkellä.♥
VastaaPoistaHauska, että tulit mukaan Sylvi!
PoistaJestas.. että tykkäsin sinun kertomistyylistä. Siinä oli just se pointti, mitä ajatellaan kun ollaan kesävesimeriretkellä.
VastaaPoistaEikä kuvatkaan ole yhtään hullumpia--- siis ne passaa just tuohon tekstiin.
Kiitti tästä, tulin todella kesäiselle mielelle, näin keskellä yötä, työhommien lomassa (pävällä on ehdottomasti ollut aivan liian kuumaa tehdä duuniduunia).
Kuumaa on päivisin. Parempi jättää hommien teko iltayön viileyteen:)
PoistaOih, nyt on massu täynnä herkkusia, silmillä oli silmänruokaa, sielu täytyyi sielunruoasta. Ja totean kuten orvokki, kirjallinen ilmaisusi oli mieleeni, siis oli myös mielenruokaa. Täydellistä famu!
VastaaPoistaHyvä, että maistui! Ranskanleipää ja voita ei saa kuin erikoistilanteissa:)
PoistaIhana retki ja kuvat! <3
VastaaPoistaKiitos Sirpa! Kollolle runsaasti silityksiä!
PoistaTällainen maakrapu nautti suunnattomasti saaristoretkestä kanssanne!
VastaaPoistaNäitä postauksiasi on vaan niin hauska lukea!!
Kiitos ja mukavaa elokuuta sinulle ja tietty myös Hra Kivelle.
Kiitos Sirpa! JKaikki halukkaat pääsevät mukaan.
PoistaOn teillä aika hulppeet maisemat.
VastaaPoistaEi ole maisemissa valittamista. Eikä muutenkaan:))))))
PoistaKiitokset mukavasta retkestä herkullisine eväin.
VastaaPoistaKahvia täytyy olla riittävästi, jotta se personkupposenkin voi nauttia.
Antoisaa alkanutta viikkoa!
Kahvi ei saa missään tapauksessa loppua saariretkellä kesken. Mieluummin liikaa kuin liian vähän.
PoistaOikein mukava saariretki teillä on ollut,ihania kuvia:)
VastaaPoistaMukavaa oli. Jäi hauska muisto.
PoistaLehmä on erittäin kaunis saaren nimi, niin ainakin lehmien ystävän mielestä. Vai niin, Herra Kiven pikkuserkku on maakrapu.
VastaaPoistaLehmällä on oikein hyvä nimi. Siis saarella. Lienee tullut siitä, että kauan sitten sinne on viety kesäksi lehmiä laiduntamaan. Täälläpäin oli tapana viedä lehmät ja lampaat asumattomiin saariin kesän ajaksi. Siinäpä olikin sitten homma saada ne syksyn tullen kiinni kotinnkuljetusta varten.
PoistaRanskanleipä ja voi kuului lapsuuden herkkuhetkiin. Nami, mikä muisto.
VastaaPoistaTuo kuva lintukivestä kotimatkalla on satumaisen kaunis. Kiitos retkestä :D
Kotimatkan lintukivi oli kyllä suloinen näky.
PoistaOlin retkellä mukana. Siksi se kahvi loppui niin aikaisin.
VastaaPoistaHymyilin Lehmässä ja pidin näkemästäni.
Nyt muistelen.
Olipa ilo kuulla, että kahvi maistui:))
PoistaVoi kun kiva, että taas kirjoittelet enemmän, jotta minä voin lukea näitä tarinoita enemmän. Tekstisi menee suoraan ytimeen! Tuo kivi ihan punastelee terveisistä ja linnut on menneet aivan sekaisin nähdessään teidät : ) Mieleeni tulee Högsåran kesäni 1973. Meren saaressa on sellainen tunnelma, mitä ei muualla ole.
VastaaPoistaRanskanleipä, meijerivoi ja makkara oli lapsuuden herkkua. Makkaroita ei juuri saanut ja voi tehtiin kotona, mikä oli eri makuista.
Oi Mayo! Piti oikein kaivaa vanha valokuva-albumi esiin. Yövyimme veneessä Högsåran lähimaisemissa heinäkuussa 1973. Olimme veneellämme matkalla ahvenanmaalle.
PoistaOlipa kiva retki, ja kurtturuusukin viheriöi pelkällä hiekalla !
VastaaPoistaRetki oli vallan hauska.
Poista