maanantai 5. elokuuta 2013

Saariretki

 Jokaisen perinteitä noudattavan saarikylän asukkaan tulee kesäisin tehdä retkiä muihin saariin. Käynnistetään vene ja ohitetaan rannan tuntumassa kivellä oleileva lintusekamelska.

 Vilkutetaan taakse jäävälle kotisaarikylälle.

 Vilkutetaan vastaan tulevalle vuoroveneelle. Sillä matkaavat turistit vilkuttavat meille.

Ohitetaan Kukourin linnake.
Rantaudutaan saaren hiekkarannalle. Saaren nimi on Lehmä, mutta ei anneta sen häiritä. Minkäpä saari nimelleen mahtaa. Riisutaan kengät, nautitaan hienon rantahiekan varpaita syleilevästä kosketuksesta. Levitetään rannalle suurin huushollista löytyvä kylpypyyhe. Mieluiten kissakuvioinen.
Istutaan pyyhkeelle. Levitetään pöytäliina. Kaivetaan esiin mukaan otetut eväät. Kanasalaattia ja savulohta. Otetaan esiin kielletty hedelmä. Se on huolella kaupasta valittu eniten 60-luvun ranskanleivän kaltainen ranskanleipä sekä siihen kuuluva voi. Voin tulee mieluiten olla lasipurkissa. Syödään kanasalaattia ja savulohta. Nautitaan kiellettyä hedelmää kahvin kera. Kahvia tulee  olla mieluiten pari litraa pumpputermoksessa, ettei se lopu kesken. Jälkiruoaksi nautitaan sallittuja hedelmiä - mansikoita ja vadelmia.
Nautintojen jälkeen heittäydytään selälleen kylpypyyhkeelle ja katsellaan poutapilvien leijailua kesätaivaalla.  


 Noustaan äkisti istumaan, koska meille järjestetty televisio-ohjelma yllättäen alkaa. Sen nimi on Merivartijat.

 Seurataan ohjelmaa, jossa merivartijat tällä kertaa puhalluttavat erityisesti vesiskootterin kuljettajia.
Katsotaan ohjelma loppuun. Kaikki pysäytetyt vesiskootterit saivat jatkaa matkaa.

 Päätetään harrastaa liikuntaa. Kiivetään aikamoista rinnettä ylös saaren halki ja jatketaan matkaa mäntykankaan läpi toista rinnettä alas saaren toiselle puolelle, jota nimitetään tässä tapauksessa takarannaksi.

 Katsotaan vasemmalle.

 Katsotaan oikealle. Aika hienot näkymät. Kaikki saaressaolijat olivat siis kokoontuneet eturannalle, josta tulimme.

Otetaan kuva hiekassa kasvavasta kurtturuusupensaasta. Tutkaillaan muutenkin rantaa ja erivärisiä kiviä. Otetaan pari erittäin valkoista kiveä. Laitetaan ne taskuun eikä kerrota kenellekään, että näin on tehty.

Kävellään takaisin eturannalle. Kerrotaan ohimennen terveisiä Herra Kiveltä hänen pikkuserkulleen, joka paistattelee päivää rannalla.

Kuvataan saaren korkeimmalta kohdalta alhaalla rannalla olevia veneitä. Makaillaan vielä tovi hiekkarannalla ja juodaan välillä kahvia.

Kotimatkalla kuvataan matkan varrella näkyvä lintusekamelska.
Kotona otetaan taskussa olevat kivet ja laitetaan ne puutarhaan sen yhden tavattoman valkoisen kiven viereen, joka sijaitsee yhdessä kukkapenkissä.
Seuraavana päivänä muistellaan saariretkeä. Ja sitä seuraavana päivänä.
Oikein ihanaa elokuuta teille blogiystäväni! Herra Kivi lähettää terveisiä.

26 kommenttia:

  1. Kiitos kun sain kuviesi myötä olla mukana saariretkellä.♥

    VastaaPoista
  2. Jestas.. että tykkäsin sinun kertomistyylistä. Siinä oli just se pointti, mitä ajatellaan kun ollaan kesävesimeriretkellä.
    Eikä kuvatkaan ole yhtään hullumpia--- siis ne passaa just tuohon tekstiin.
    Kiitti tästä, tulin todella kesäiselle mielelle, näin keskellä yötä, työhommien lomassa (pävällä on ehdottomasti ollut aivan liian kuumaa tehdä duuniduunia).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuumaa on päivisin. Parempi jättää hommien teko iltayön viileyteen:)

      Poista
  3. Oih, nyt on massu täynnä herkkusia, silmillä oli silmänruokaa, sielu täytyyi sielunruoasta. Ja totean kuten orvokki, kirjallinen ilmaisusi oli mieleeni, siis oli myös mielenruokaa. Täydellistä famu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että maistui! Ranskanleipää ja voita ei saa kuin erikoistilanteissa:)

      Poista
  4. Tällainen maakrapu nautti suunnattomasti saaristoretkestä kanssanne!
    Näitä postauksiasi on vaan niin hauska lukea!!
    Kiitos ja mukavaa elokuuta sinulle ja tietty myös Hra Kivelle.

    VastaaPoista
  5. On teillä aika hulppeet maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole maisemissa valittamista. Eikä muutenkaan:))))))

      Poista
  6. Kiitokset mukavasta retkestä herkullisine eväin.
    Kahvia täytyy olla riittävästi, jotta se personkupposenkin voi nauttia.
    Antoisaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvi ei saa missään tapauksessa loppua saariretkellä kesken. Mieluummin liikaa kuin liian vähän.

      Poista
  7. Oikein mukava saariretki teillä on ollut,ihania kuvia:)

    VastaaPoista
  8. Lehmä on erittäin kaunis saaren nimi, niin ainakin lehmien ystävän mielestä. Vai niin, Herra Kiven pikkuserkku on maakrapu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehmällä on oikein hyvä nimi. Siis saarella. Lienee tullut siitä, että kauan sitten sinne on viety kesäksi lehmiä laiduntamaan. Täälläpäin oli tapana viedä lehmät ja lampaat asumattomiin saariin kesän ajaksi. Siinäpä olikin sitten homma saada ne syksyn tullen kiinni kotinnkuljetusta varten.

      Poista
  9. Ranskanleipä ja voi kuului lapsuuden herkkuhetkiin. Nami, mikä muisto.
    Tuo kuva lintukivestä kotimatkalla on satumaisen kaunis. Kiitos retkestä :D

    VastaaPoista
  10. Olin retkellä mukana. Siksi se kahvi loppui niin aikaisin.
    Hymyilin Lehmässä ja pidin näkemästäni.
    Nyt muistelen.

    VastaaPoista
  11. Voi kun kiva, että taas kirjoittelet enemmän, jotta minä voin lukea näitä tarinoita enemmän. Tekstisi menee suoraan ytimeen! Tuo kivi ihan punastelee terveisistä ja linnut on menneet aivan sekaisin nähdessään teidät : ) Mieleeni tulee Högsåran kesäni 1973. Meren saaressa on sellainen tunnelma, mitä ei muualla ole.
    Ranskanleipä, meijerivoi ja makkara oli lapsuuden herkkua. Makkaroita ei juuri saanut ja voi tehtiin kotona, mikä oli eri makuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Mayo! Piti oikein kaivaa vanha valokuva-albumi esiin. Yövyimme veneessä Högsåran lähimaisemissa heinäkuussa 1973. Olimme veneellämme matkalla ahvenanmaalle.

      Poista
  12. Olipa kiva retki, ja kurtturuusukin viheriöi pelkällä hiekalla !

    VastaaPoista