Popon ja Rosamundan muistolle.

Lähikeskustassa käydessäni juttelin tämä bichon frise´-hauvelin kanssa. Olin useita vuosia samannäköisen Popo-nimen tuntevan koiran mummo. Popo oli silloin tällöin hoidossani. Aluksi minua piti opettaa komentamaan koiraa. Sitä kun pitää pitää vähän eri tavalla komennossa kuin kissaa. Silloin minulla oli kissa nimeltä Rosamunda. Kun Popo ensi kertaa tuli luokseni hoitoon, oli aika jännittävää nähdä, miten Rosamunda siihen suhtautuu. Ensimmäisen yön niiden kanssa nukuin kyllä koko yön toinen silmä auki. Illalla nukkumaan mentäessä Popo asettui viereeni sänkyyn seinän puolelle ja Rosamunda laidan puolelle. Pelkäsin, että Popo lähtee yöllä liikkeelle ja hyppää ylitseni Rosamundan päälle. Siinä olisi varmasti viisi kynttä viuhahtanut. Onneksi ei kuitenkaan niin käynyt. Ne sopeutuivat vähitellen toisiinsa. Tavatessaan toisensa ne tervehtivät pistämällä hyvin lyhyeksi hetkeksi kuonot vastakkain. Milloinkaan ne eivät syöneet toistensa ruokakupeista, vaikka kupit olivat vierekkäin. Saatoin jättää ne kotiin työpäivän ajaksi. Ne eivät keskenään ollessaan keksineet mitään koiruuksia tai kissamaisuuksia, vaan viettivät rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Muistelen niitä joskus illalla ennen nukahtamista. Olen tehnyt niistä ylläolevan taulun. Ne ovat siinä kissojen ja koirien taivaassa onnellisina. Popo on kahdessa kohdassa ja Rosamunda kolmessa. Ne kun olivat eläessäänkin niin nopealiikkeisiä.