Vaihdoin taustaksi Elegian hienot puussa kasvavat sinivuokot. Kiitos Elegialle, joka jaksaa ilahduttaa uusilla näkymillä.
Saarikylässä mennessäni kotiin kuljen tämän 1700-luvun lopulla rakennetun reduutin ohi.
Ilta-aurinko loi mukavia värejä ja varjoja vanhaan muuriin.
Kotipihalle tullessani kohtasin tämän iltavalo-, väri-, varjoleikin.
Edellisessä kuvassa taustalla näkyvä Laikkukirjokanukka esitteli lehdetöntä kauneuttaan täydennettynä ilta-auringolla.
Kului muutama tunti, ja kuu kohosi merimaisemassa.
Illan pimetessä kuunsilta houkutteli.
Komea on valonleikki rakenuksen seinällä. Minä aina houkuttelen tuota entistä poikaystävää kanssani kuunsillalle, vaan eipä tuo koskaan suostu :(
VastaaPoistaKylläpä on taas niin tunnelmallisia kuvia. Ja hieno pohja!
VastaaPoistaAmalia!
VastaaPoistaEikö hän lähde? Yritä uudelleen elokuun kuutamolla. Pitäisi onnistua.
Tuija!
Kiitos. Minua niin viehättää Elegian taide.