Leikkaus kesti melkein kolme tuntia.

Tänään suoritettiin jokasyksyinen leikkausoperaatio. Terijoen salavalta poistettiin 577 kasvainta. Jollei kasvaimia poisteta, potilas pudottaa lehtensä tuohon pikkutalvion päälle, josta niitä on erittäin työläs haravoida pois. Sitäpaitsi potilas kasvattaa muuten elimensä niin korkeiksi, että pimentää saunan ikkunan ja pahimmassa tapauksessa pudottaa lehtensä räystäskouruun. Kasvaimet kirurgi työnsi julmasti oksasilppuriin lehtineen päivineen. Leikkaus kesti kaksi tuntia neljäkymmentäviisi minuuttia.

Potilas operaation jälkeen. Lienee vielä täydessä nukutuksessa, mutta kyllä se siitä herää viimeistään huhtikuussa, sanoi kirurgi.

Leikkaussalinhoitajasta ei ollut operaatiossa juurikaan apua. Hän seikkaili etsimässä mahdollista hiirtä ateriakseen. Kirurgi joi leikkauksen kestäessä kolme kuppia kahvia ja söi kaksi juustovoileipää, kaurakakun ja omenan.

Leikkaussalinhoitaja nautti luomusalaattia.

Ja tuijotti tappavalla katseella vierasta kissaa, josta ei ehditty kuvaa saada. Se oli niin nopea.

Operaatio saatiin onneksi päätökseen ennenkuin aurinko laski. Kuu ehti kylläkin nousta.

Vietettiin sitten tunnelmallista kekri-iltaa.

Neuvoja yksinhuoltajaäidille.

Yksinhuoltajaäiti tuli eilen tuohon rantaan syöttämään poikasiaan. Koska marraskuu on tuossa tuokiossa käsillä, ja yöksi oli ennustettu pakkasta, yritin antaa sille pari neuvoa.
Kerroin, että nyt alkaisi olla korkea aika ruveta suunnittelemaan matkaa etelään päin. Osoittelin suuntaa länteen ja mainitsin Hangon tai peräti Ahvenanmaan olevan noin aluksi hyvä suunta talvea silmälläpitäen.

Hän ei kuunnellut minua vaan pisti päänsä pensaaseen. Ei, vaan pohjamutaan. Mainitsin vielä nähneeni yhden perheen viime talvena lähtevän KÄVELLEN JÄÄTÄ PITKIN etelään päin, kun olivat niin myöhässä.

Hyvät neuvoni kaikuivat kuuroille korville. Koko perhe oli työntänyt päänsä pohjamutiin.

Ruvettiin ennustamaan.

Eilen aamulla havaitsimme, Amanda ja minä siis, merimaiseman kietoutuneen tiukkaan syyssumuun. Mietimme mitä se merkitsee. Onko sää kylmenemässä?

Iltapäivällä otimme tilanteen tiukkaan tarkasteluun. Yritimme ennustaa tulevaa säätä yhteisvoimin.

Kun tämä ruusupensas muuttuu näin keltaiseksi, se ennustaa kylmää.

Kun vanhan pihlajan pinnalla kasvavan jäkälän vihreys hohtaa, se tarkoittaa samaa asiaa.

Mutta mitä pitäisi tehdä tämän padan kanssa. Tuo margarita ei lakkaa kukkimasta. Onko se taas laitettava ruukkuun ja yritettävä talvettaa. Se ei kylläkään onnistunut viime talvena. Meille tuottaa tavatonta tuskaa heittää kukkivia kasveja kompostiin. Viime syksynä heitin yhden krysanteemin lehtikompostoriin. En hajottanut sen juuripaakkua, koska käsiä paleli. Otin vain ruukun pois. Keväällä huomasin sen työntävän uutta kasvua. Työnsin sen ruukkuun, kun kävi sitä niin sääliksi. Nyt syksyllä totesin sen aikaansaaneen muutaman nupun. Tällä hetkellä sekin vie tilaa olohuoneen kukkapöydällä. Kyselen siltä päivittäin aikooko se avata ne nuppunsa vai haluaako se takaisin lehtikompostoriin talvenviettoon. Se ei vielä tiedä.

Samassa padassa kukkii vielä vaivaisesti tuo vaaleanpunainen gaura. Ei sitäkään voi ottaa pois, koska sumun jälkeen tiivistynyt kosteus riippuu siinä kauniina pisaroina.

Sama täällä ruusupenkissä.

La Paloma alkoi syyskuun puolivälissä kasvattaa uusia versoja. Nyt siinä on useita nuppuja. Sitäpaitsi versot kasvoivat niin korkeiksi, ettei sitä kukaan usko. Ovat minun pituisiani. Minä olen 160 senttinen.

Koska olimme lauantaina havainneet tämän punatulkkupariskunnan pihalla, ( AMANDA EI HAVANNOINNUT NIITÄ LIIAN LÄHELTÄ ) päättelimme siitä sekä muista merkeistä sään piakkoin kylmenevän. Me sitten hämmästyimme, kun illalla TV:ssä ennustettiin yöpakkasia tänne etelään asti. MISTÄ NE SEN SAATTOIVAT TIETÄÄ?

Saarikylän tytöt.

Maanantaikerho järjesti eilen ruokakekkerit. Vieraiksi oli kutsuttu muualla tässä kaupungissa asuvat, saarikylästä kotoisin olevat, tytöt. Sana "tytöt" hyväksytään tässä tapauksessa täydestä sydämestä. Kaikki kutsutut ja melkein kaikki maanantaikerholaisetkin ovat asuneet saarikylässä pienenä tyttönä. Pöydän ääreen kerääntyi 38 tyttöä syömään, juomaan kahvia ja ennen kaikkea puhumaan. Tämä kuva ei kerro juuri mitään, koska ääniefekti puuttuu. Sen "puheenkalkatuksen" kuuleminen tekee minut onnelliseksi. Halaukset, iloiset huudahdukset: "Ei olekaan nähty pitkään aikaan!" soivat korvissa. Ja se nauru!! Sitä kuunnellessa unohtaa täysin sen, että kaikki ovat jo eläkeikäisiä. Jokaisen "saarikylän tyttön" sisällä asuu pieni tyttö saarikylän kujilta.
Tarjottua ruokaa kehuttiin kilvan. Kahvin kanssa nautittu Yön kuningatar-niminen kakku oli suussasulavaa. Esitetty sketsi "Apteekissa" kirvoitti naurua tai ainakin hymyä huuleen.
Laulettiin yhdessä pari laulua. Jälkimmäinen laulu oli "Arvon mekin ansaitsemme". Lauloimme sen sillä pontevuudella, mikä meille oli saarikylän kansakoulussa opetettu. Taputimme itsellemme tästä esityksestä.
Arpajaisiin meni aikaa. Arpajaispalkintoja oli siinä määrin, että pelkäsin jo arpojen loppuvan ennen palkintoja.
Moneen kertaan vieraat kiittelivät ja ihmettelivät nähtyä vaivaa.
Tässä seurassa vietetty yhteinen aika korvaa kyllä vaivannäön.
Uskon, että tapaamme taas ennen liian pitkää!

Puutarhamuistio.

Eilen oli pakko todeta, että puutarhahommat ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Ei se varsinaisesti haittaa. Siellä on vielä monin paikoin kaunista. Kuten kuvasta näkyy, haravointiin olisi aihetta. Sen sai aikaan kova lounaistuuli viikonloppuna. Nyt ei kuitenkaan kannata aloittaa, sillä tänään tuulee taas koillisesta, ja lehdet saattavat päätyä naapurin puolelle.

Haravoinnin aloittaminen on siis tieteellisen tarkkaa puuhaa. Tämä ruusupensas lienee tyytyväinen syysasuunsa.

Maanpeiteruusut yrittävät vielä availla nuppujaan.

Kivikkotörmäkukka sinnittelee kauniine kukkineen. Se lienee Kaukaasiasta kotoisin, ja tottunut näihin olosuhteisiin.

Kiinanangervo haluaa myös vielä yrittää. Nimen perusteella voinee päätellä sen kasvaneen alunperin Kiinassa.

Iso maksaruoho on taattu syyskukkija. Sitä on puutarhassa useammassakin paikassa. Sen vieressä näkyvä viisilehtinen on jouluruusun lehti. Odotan mielenkiinnolla sen mahdollista kukkimista.

Kuunliljojen lehtien ruska on kaunista.

Tämä neidonkurjenpolvi ei kukkinut kesällä. Se haluaa varmaankin korvata puutteen tällä ihastuttavalla syysmekollaan.

Odotellessani eilen bussia havaitsin pysäkin eteen levitetyn hienon haavanlehtimaton.

Eipä ollut tässäkään näkymässä moittimista.

Hyötiksen kilpi esiintyy kyllä syysväreihin sopivasti. Se on kallistunut vahvasti oikealle. Eikö sen pitäisi kallistua vihreisiin. Vai onko takana oleva linkkimasto kallistumassa vasemmalle. Aioin tarkkailla tilannetta aina bussipysäkillä seisoessani.

Kirpputorilinnut.

Olin varannut kirpputoripöydän saarikylässä sunnuntaina pidetyltä kirpputorilta. Sitä varten piti etsiä myytävää. Vaatehuoneesta löytyi laatikko, jossa oli huolellisesti talouspaperiin käärittyjä lintuja. Tämä oli niin suloisen tuntuinen kädessä, että sitä en raaskinut laittaa myyntiin. Laitoin sen takanreunukselle.

Tämäkin on aivan hurmaava. Laitoin senkin takanreunukselle.

Tämän pohjassa lukee Made in USSR. Lisäksi näkyi olevan tehtaan leima. Ajattelin, että koska USSR:ää ei enää ole, tämä saattaisi hyvinkin tehdä kauppansa.

Kuten tämäkin. Laitoin hinnaksi muutaman euron. Tavaroita pöydälle laittaessani minulle kerrottiin, että samanlaiset olivat antiikkimarkkinoilla maksaneet toistakymmentä euroa. Kiitin tiedosta, ja lisäsin hinnan eteen ykkösen. Nyt nämäkin maksoivat toistakymmentä euroa.

Heti ensimmäinen asiakas otti käteensä tämän, jossa on samat leimat. Asiakas totesi sen olevan sen ja sen tehtaan valmistetta. Hän kysyi hintaa. Kerroin hinnan, jolloin asiakas totesi niiden olevan nykyisin sitä hintaluokkaa, koska tehdas on lopettanut toimintansa. Ei kuitenkaan ostanut, koska ovat nykyisin niin kalliita.

Seuraava asiakas otti käteensä tämän. Hän käänsi sen nurin ja maitsi saman tehtaan nimen. Kertoi tehtaan tuotteiden olevan todella kauniita ja hintatason olevan pyytämääni luokkaa. Ei kuitenkaan ostanut, koska ovat kalliita.

Kukkopilli meni kaupaksi. Sen hinnaksi sanoin muutaman euron.

Niin tämäkin. Nuo neljä, joiden hintaan olin lisännyt kympin sain kantaa takaisin kotiin. Tehtaan nimi ei jäänyt mieleeni, vaikka ainakin neljä asiakasta sen minulle kertoi. Kotiin tultuani kiedoin ne hellästi uusiin talouspapereihin ja laitoin takaisin laatikkoon. Laatikon vein vaatehuoneen hyllylle. Vien ne uudelleen kirpputorille. Jos niiden hinta on silloin taas noussut kympillä, mistä syystä niitä ei kukaan osta, laitan ne takanreunukselle. Jos vielä sitäkin seuraavalla kerralla saan kantaa ne takaisin kotiin, laitan ne vitriiniin. Pankkilokeroa en niille suostu vuokraamaan. Voi olla, että myyn ne joskus liian halvalla siitä huolimatta, että ostaja tulee jälkikäteen naureskelemaan ostaneensa ne yhdeltä mummolta, joka ei ymmärtänyt niiden arvoa.
Kaikenmaailman muut kapistukset tekivät kauppansa. Tosin sorruin ostamaan muilta myyjiltä sen verran, että lopputulokseksi laskin niinsanottua voittoa syntyneen noin yhden euron verran. Kirpputorimyynti siis kannattaa. Lisäksi siellä oli oikein rattoisaa.

Sitruunankeltainen kameli

Viikon värikollaasin väri on sitruunankeltainen. Tulen tässä taas jälkijunassa. Tein tämän kyllä jo alkuviikosta. Pitäähän tämä julkaista, vaikkakin myöhässä, ettei mene "ARVOKAS" työ hukkaan.
( Kehuin itseäni, se on tärkeää itsetunnon kannalta, hih, hih!) Ajantasalla olevien kollaasit löytyvät klikkaamalla allaolevaa nappia.

Tämä jäi näin myöhäiseen, koska on tällä viikolla pitänyt kirjoittaa yhden eläkeläiskerhon pöytäkirja, sen johtokunnan pöytäkirja, toimintasuunnitelma, syyskokouksen esityslista ja puurojuhlaan ilmoittautumiskaavake. Lisäksi on pitänyt harrastaa yhden yhdistyksen kirjanpitoa, suunnitella talousarviota ja huolehtia kioskin toiminnasta. Maanantaikerhon takia olen soitellut yhdelle kahvilanpitäjälle, että kerho aikoo vierailla siellä ensi maanantaina. Sekin vielä, että maanataikerho kutsuu entiset saarikylän tytöt kekkereihin sitä seuraavana maanantaina. Siitä syystä olen soittanut 22 puhelua, järjestänyt kuljetuksen heille saarikylään ja miettinyt tilaisuuteen ohjelmaa. Sitäpaitsi olen myynyt myyntipaikkoja huomenna saarikylässä järjestettävälle kirpputorille ja kaivanut esiin myyntitavaraa itselleni.
Onneksi olen ehtinyt käydä kampaajalla ja puhua puuta heinää kahdellekymmenelleyhdelle pelakuuntaimelle. Amalialle Mummon kammariin terveisiä, että hengissä ovat toistaiseksi!
Ilman muuta olen puuhaillut puutarhassa. Haravoimista ei vielä paljoa ole. Lehdet eivät ole pudonneet, ja nekin mitkä olivat, koillistuuli vei naapurin puolelle. Kyllä lounaistuuli tuo ne takaisin, olkaa huoletta. Yhtenä päivänä laitoin jauheliha-punajuurikastiketta ja keitin perunoita. Söin sitä samaa kolme päivää. Sitäpaitsi takista lähti nappi. Se piti ommella takaisin. Ihka uudesta neuleesta irtosi helmasta lanka. Se venyi makuukamarista keittiöön asti, ennenkuin huomasin tapahtuneen. Minulla ei ole ompelukonetta. En ole mikään käsityöihminen. Ompelin helman takaisin käsin. Lankaa meni huomattavasti vähemmän. Ehkä vain keittiön pöydän toisesta reunasta sen puoleenväliin. Paitsi, etten osaa ommella, en osaa etenkään ommella siksakia käsin.
Eipä tässä mitään! Olen silti ehtinyt ihailemaan merimaisemaa, valokuvaamaan ja tottelemaan Amandan määräyksiä.
Lähdenkin tästä availemaan ovia, että kirjakirpputorinpitäjät pääsevät tuomaan lastiaan ennakkoon kirpputoripaikalle.
Lopetan tämän muistuttamalla taas kerran vanhasta sananlaskusta: "LAISKA TÖITÄÄN LUKEE!"

Varvara.

Kävin maanantaikerhon kanssa Haminan teatterissa katsomassa "Varvara-monologia".
Kuvat samovaareista otin teatterin kahviossa, jossa ne olivat näytteillä. Kuvatkoot nämä Varvaran venäläisyyttä. Haminassa on Varvaraa esittävä patsaskin. Selasin Googlen Hamina-kuvia, mutta patsasta esittävää kuvaa ei löytynyt. Pitänee käydä kuvaamassa se seuraavalla Hamina-käynnillä.
Varvara syntyi 1870 venäläisperheeseen Haminassa. Nuorena hän elätti itsensä ompelijana. Hän tapasi venäläisen upseerikoulun oppilaan. He rakastuivat. Häät olivat ovella. Varvara oli ommellut itselleen maailman kauneimman hääpuvun. Upseerioppilaan äiti tuli Haminaan. Hän totesi, ettei hänen poikansa mene naimisiin köyhän haminalaistytön kanssa. Vei poikansa mennessään takaisi Venäjälle.
Varvarakin sai pojan. Hän elätti itseään ja aivovaurioista poikaansa myymällä pullaa ja rinkeleitä reserviupseerikoulun upseerioppilaille ja asevelvollisille. Hänestä tuli maankuulu, kun asevelvollisten eri vuosiluokat häneen näin tutustuivat.

Varvara-monologin kirjoittanut Eila Nieminen sanoo näin: "Siinä vasta nainen! Hän on tähän mennessä vaikuttanut omassa pienessä piirissään kolmella vuosisadalla ja kahdella vuosituhannella. Hänen tarinastaan oppii asioita, joiden merkitys ei koskaan katoa."
Varvara kuoli vuonna 1941.

Lokakuun kuva.

Lokakuun kuva 14.10.09. Kellonaika ja kameran asetukset samat kuin syyskuussa.
Otin tänään 12-kuvaa-haasteeseen lokakuun kuvani. Ei osunut aivan tarkalleen samaan. On tainnut olla kamera kääntyneenä pari piirua liikaa oikealle. Amanda Beata Cecilia Dorothea päätti tulla kuvaan mukaan.Se oli kovin ystävällistä hänen puoleltaan.

Syyskuun kuva.

Runsaasti kuukauden kuvia näkee klikkaamalla ylläolevaa linkkiä.