torstai 18. maaliskuuta 2010

Liikaa aikaa.

Minusta ei ole oikein sanoa, että aikaa on liikaa. Ei sitä ole. Se voi loppua milloin tahansa. Kyllähän minä sen tiedän. MUTTA; ihminen on riippuvainen julkisesta bussiliikenteestä ja hänellä on lähikeskustassa kampaaja klo 12. Kampaaja leikkaa viisi senttiä hänen kuontalostaan puolessa tunnissa. Bussi kotiin lähtee kahden tunnin kuluttua. Silloin ihmisestä tuntuu siltä, että hänellä on liikaa aikaa. Ihminen pistäytyy konditoriassa juomassa kahvin ja syömässä parsakaali-fetajustopiirakan. Hän voittaa kiusauksen käydä vaatekaupassa. Hän päättää tehdä kuvauslenkin. Ensiksi hän kävelee joelle ja ottaa ylläolevan kuvan.

Hän kävelee joen ylittävälle sillalle ja kuvaa Kymijoen itäisimmän haaran virtauksen keväällä 2010. Kotona hän ihmettelee joen oikealla laidalla kasvavien puiden värejä. Saattaa johtua keväästä tai sitten siitä, että kuvaajalla oli kuvaa ottaessa aurinkolasit päässä, mikä sekin johtuu keväästä. Sitäpaitsi oikealla olevat puut ovat epätarkkoja. Se saattaa johtua siitä, että kuvaajalla on molemissa silmissä harmaakaihit. Epäkypsät. Myös kuvaaja on korkeasta iästään huolimatta epäkypsä.

Ihminen (sama henkilö kuin kuvaaja) kävelee joelta Pajamäenkadulle, jossa ei ole monestikaan käynyt. Sieltä hän puuskuttaa mäkeä ylös ja havaitsee onneksi mäen päällä penkin. Hän istahtaa penkille ja huomaa vesitornin kutistuneen niin, että se on pienempi, kuin se juurella kasvavat männyt ja koivu.

Seuraavaksi ihminen kävelee vesitornin juurelle ja ottaa kuvan sen varresta. Vai onko se kanta, vesitornihan on sienen mallinen. Vesitornin rihmasto kasvaa tietenkin maan alla sen juurella. Kotiin tultuaan ihminen kallistaa kuvanmuokkausohjelman suorista-toiminnolla vesitornin kallelleen. Näyttää siltä, kuin vesitorni olisi kaatumaisillaan. Ihminen miettii, lähettäisikö hän kuvan heti Kymen Sanomiin. Ottaisivatkohan ne siellä sen todesta. Tämän pahan ajatuksen ajateltuaan ihminen katsahtaa ikkunasta ulos ja näkee merimaiseman kadonneen. Sumuun. Luulee ihminen. Ei, vaan LUNTA TUPRUTTAA TAIVAAN TÄYDELTÄ rangaistukseksi ihmisen pahoista ajatuksista.

Kaatumaisillaan olevan vesitornin kuvauksen jälkeen ihminen jatkaa matkaa ja kuvaa hienon mutkan.

Hän ohittaa Amandan mielikaupan matkalla kirjastoon ja voittaa kiusauksen piipahtaa kaupassa ostamassa Amandalle uuden lelun sarjassa "Ei ole kiva, en minä sillä leiki". Kirjastossa ihminen tappaa aikaa, ruma sanonta sekin. Aika on arvokasta, ei sitä saa tappaa. Ihminen kuluttaa aikaa kirjastossa selailemalla puutarhakirjoja ja kirjaa "Digikuvausopas senioreille" tai jotakin sinnepäin. Hän ei tunne tulevansa siitä yhtään viisaammaksi.

Lopuksi ihminen kuitenkin pistäytyy ruokakaupassa ja ostaa itselleen 10 senttiä Julkujärven lenkkiä ja Amandalle tuliaisiksi ylläolevan purkin. Sen sisältämiä raksuja kun heittelee yhden kerrallaan keittiön ovelta olohuoneeseen, Amanda säntäilee niiden perässä peppu heiluen. Meillä on NIIN HAUSKAA!

26 kommenttia:

  1. Aika on jännää, harvoin sitä on sopivasti mihinkään. Milloin liian vähän, milloin liikaa.
    Onneksi sitä kuitenkin on.

    VastaaPoista
  2. Käytit ajan kivasti hyväksesi kävellen ja kuvaillen. Vesitorninkin melkein kaadoit :D
    Ihana kertomus ajasta ja kaikesta, mitä siinä tapahtuu.
    Mutta lunta on JO liikaa!!!! Vaikka ajateltaisiin miten kilttejä, ei se sula.
    Peput heiluen vaan taas kolaamaan :D

    VastaaPoista
  3. laita toi kuva lehteen aprillipäivänä. kaatumaisillaan se todella.

    VastaaPoista
  4. Hyvin filosofisesti kirjoitettu ajasta. Eikös pyhä Augustinut sanonut jotain sellaista, että niin kauan kun kukaan ei kysy häneltä mitä aika on, niin hän kyllä uskoo tietävänsä.. :) Monet asiat ovat helpommin käsitettäviä silloin kun ne ottaa itsesäänselvyyksinä. Mutta annas kun niitä alkaa MIETTIÄ! :) Huh!

    Anti-hairball? Ai niin, kissoillahan kai tulee sellaisia karvapalloja, vaikka en ole koskaan oikein tiennyt miten ne tulevat?

    Musti & Mirri on Turussakin! :) Olemme siellä käyneet joskus ostoksilla. Ihana paikka, aina tuntuu kuin olisi "ihan pakko" ostaa sieltä jotain. Löysin sieltä kerran chihuahua-tarrojakin. Ostin. Muttei ne tarra-arkin koirat olleet niin söpöjä kuin meidän omat N-tytöt.

    VastaaPoista
  5. Aika on tosiaan kummallinen käsite.
    Minuutti hujahtaa nopeasti paitsi kiireessä kun odottaa pesukoneen luukun aukeamista.
    Tuo kuva tosiaan sopisi aprillipäivän lehteen!

    VastaaPoista
  6. Tulipa tunne, että kävelin siellä mukanasi ja tutustuin uuteen kaupunkiin. Ajattelehan, että ilman tuota liika-aikaa olisi nämäkin kuvat jääneet ottamatta. Mikä vahinko.

    VastaaPoista
  7. Kampaajareissulla käytitkin ajan hienosti....syvästi pohdiskellen ja hienoja kuvia ottaen. Siis otit ajan hyötykäyttöön. Elämmehän tässä ja nyt, eilinen meni ja huomisesta ei tiiä.
    Mukava kuvakertomus kampaajreissultasi :)

    VastaaPoista
  8. Kaiken kaikkiaan ihminen osasi käyttää tuon mielestään liian ajan oikein hyvin.
    Vielä jälestä päin kotonakin siitä oli hyötyä muistellen, kun ihminen latasi ottamiaankuvia koneelleen ja kirjoittaessaan parituntisestaan.

    VastaaPoista
  9. Ihminen on viettänyt laatuaikaa itsensä kanssa, ei suinkaan tappanut sitä.
    Toivottavasti torni ei ole enään kallellaan, vesi kaatuu maahan ja ihmisen kahvinkeitto jää haaveeksi.

    VastaaPoista
  10. SusuPetal!
    Onneksi on, toistaiseksi:)

    Taru!
    Lunta tuli varmasti saman verran mitä aurinko oli sitä sulattanut.

    Amalia!
    Aprillipäivä voisi olla hyvä.

    Ninni!
    Kun kissat nuolevat itseään, niiden vatsaan kertyy karvoja. Ne pitäisi saada pois oksentamalla. Parhaalle matolle tietenkin:D

    Mk!
    Pesukone ja tiskikone tekevät kiusaa. Etenkin, jos on lähdössä jonnekin:)

    Mayo!
    Niinpä. Kuvat jäivät talteen siitäkin ajasta.

    Kiirepakolainen!
    Ei mennyt aivan hukkaan sekään aika.

    VastaaPoista
  11. Aimarii!
    Ihminen oli oikein tyytyväinen päiväänsä.

    Zilga!
    Keitin jo aamukahvit. Se toimii edelleen:))

    VastaaPoista
  12. Koska aika on rajallinen, kaikki aika on laatuaikaa. Sitähän ei voi olla liikaa vaan rajallisesti.

    Mukavaa laatuaikaa sinulla on ollutkin.

    VastaaPoista
  13. Minäkin kävin mukanasi kävelyretkellä, kiva kuvaus ajan kulusta!
    Meilläkään Sohvi ei arvosta mitään hilavitkuttimia, vaan paras lelu on naru..

    VastaaPoista
  14. Arleena!
    Ajan rajallisuus pitää muistaa.

    VastaaPoista
  15. Olihan kiva kirjoitus, pilkisti huumori liian vähän ja liikaa ajan välissä.

    VastaaPoista
  16. Kiva tarina - niin kuin aina. Me kutsumme noit akaprykoita jotka ovat tuossa viimeisessa pakkauksessa karamelleiksi ja Moumoune on niihin aivan hulluna. Nefertiti taas ei välita niista ollenkaan. Taitaa olla epanormaali kissa.
    Nayttaa silta etta kevat kaikesta huolimatta on tulossa sinnekin.

    VastaaPoista
  17. Saat liian ajan kuulostamaan hauskalta, minä täällä naureskellen väsään kommenttia, enkä tiedä mitä kirjoitan, kunhan vain kirjoitan.
    Nämä on niitä rivien väliltä luettavia kommentteja.
    Lohdutukseksi, täälläkin sataa..

    VastaaPoista
  18. Minäkin tallustelin perässäsi tuon reitin kuvien näkymiä katsellen. Nyt kyllä hengästyttää ja naurattaa. Kiitos mukavasta seurasta.

    VastaaPoista
  19. Elisa!
    Amanda on tänään ollut hyvillään siitä, että ulkona on plus-asteita. Toivottavasti teilläkinpäin lämpenee. Sohville terveisiä!

    Tia!
    Huumorille on aina aikaa.

    Hpy!
    Kevät tulee. Tänään on 4 astetta lämmintä.

    Kaanon!
    Sataneen lumen määrä yllätti minut täysin tänään.

    Simpukka!
    Siinä tuli liikuntaa sinullekin:D

    VastaaPoista
  20. Teit oikein maakuntamatkailua tai paremminkin kaupunkimatkailua, kamera rinnuksilla roikkuen niin kuin muutkin turistit. Pitää sen lumen tulla kaikki pois pilvistä, että saadaan se kesä. Jokihan oli teillä jo aivan auki! Onko siinä jäitä ollutkaan???? Lauhdevesiä?

    VastaaPoista
  21. Vilukissi!
    En tiedä onko joella tuossa kohtaa ollut jääpeite. Jonkin matkaa kuvauskohdan yläpuolella on vesivoimala, hylsy- ja kartonkitehdas ja jätteenpolttolaitos, kaipa sieltä lauhdevesiä tulee.

    VastaaPoista
  22. Mitkä ovat Amandan lempilelut? Tuo raksujen ilmaan heittely vaikuttaa hauskalta.

    Kuvat ovat niin hienot että hyvä kun jätit digikuvauskirjan paitsioon :). Käytäntö voittaa usein teorian.

    VastaaPoista
  23. Lastu!
    Amandan lempilelu on pieni, harmaa, mahdollisimman paljon oikeam hiiren näköinen lelu. Niitä "kuluu!!" useita vuodessa. Joskus kelpaa myös valkoinen vastaavanlainen.

    VastaaPoista
  24. Voivoi famu! Soosoo, amanda on dieetillä. Ei sille pidä syötellä kaiken maailman anti-hearballeja!!! Liikaa aikaa... hmm... en osaa kommentoida. Itselläni sitä tuntuu olevan aina LIIANVÄHÄN!!!

    VastaaPoista
  25. Hieno teksti se kumminkin oli filosofisine mietintöineen!

    VastaaPoista
  26. Alle!
    Yritetään Amandan kanssa vähentää herkkupaloja. Sen lupaamme!

    VastaaPoista