Synnynnäinen huijari.

Tähän alkuun säätiedotus. Viime yönä satoi silkkaa vettä. Lämpötila pysyi nollan plus-puolella. Sade ropisi suorastaan miellyttävästi. Aamulla kello 6.54, jolloin se olikin jo 7.54 - kello nimittäin-, sade piti taukoa, ja ihania näkymiä ja värejä oli taas kuvattavana. Sade alkoi pian uudelleen ja ropisi suorastaan miellyttävästi poistaessaan isohkon määrän lunta.
Sitten asiaan.



Pitkän elämäni aikana olen joutunut (ilokseni) huomaamaan olevani synnynnäinen huijari. Huijaaminen sujuu minulta luontevasti. Nyt kävi niin, että tuli pakettikortti. Paketti sisälsi ylläolevat kaunistukset ja muita kaunistuksia. Saarikylän postilähetykset tulevat nykyisin ruokakauppaan, joka sijaitsee paikassa, jonne ei busilla saarikylästä pääse kovin lähelle. Kun paikallinen posti saarikylässä lopetettiin, istui Kuopiossa henkilö, joka katsoi kartasta missä saarikylää lähinnä oleva Itellan toimipiste sijaitsee ja laittoi saarikylän postin tulemaan sinne. Ei sillä väliä, että autottoman famun on mahdoton raahata painava paketti sieltä lähimmälle bussipysäkille, jonne on liian pitkä matka.
Poikkesin asiasta. Pakettikortti siis tuli. Onneksi tulivat myös sukulaistyttö ja hänen autonkuljettajansa käymään. Ottivat minut autoonsa. Lähdettiin hakemaan sitä pakettia. Koska posti on ruokakaupassa, ostin samalla ruokaa itselleni ja kissakullalleni. Ladoin ostokseni kassan hihnalle, avasin kauppakassini ja kiljaisin. Olin unohtanut lompakkoni kotiin. Sukulaistyttö sanoi autonkuljettajalleen jotakin siihen suuntaan, että se yrittää taas. Tarkoitti huijata. Minä hihitin hillittömästi. Sukulaistyttö maksoi ostokseni. Siirryin toiselle tiskille, mistä paketti piti lunastaa. Hihitin edelleen hillittömästi. Paketti ei ollut mitenkään halpa. Sukulaistyttö maksoi paketin. Kuittasin paketin hillittömästi hihittäen. Muut asiakkaat tuijottivat. Istuttuamme takaisin autoon sukulaistyttö sanoi autonkuljettajalleen jotakin mikä kuulosti sanalle "tyypillistä".
Asiaa selventääkseni kerron esimerkin. Työpaikallani työtoveri käveli luokseni ja kysyi olisiko minulla vaihtaa satanen pieneksi. Siihen aikaan se oli markkoja. Avasin lompakkoni ja aloin laskea seteleitä hänen käteensä. Minulla oli vain yhdeksän kymppiä. Sanoin työtoverilleni ettei se haittaa, hän voisi tuoda sen kympin minulle huomenna. Työtoveri kiitti ja lähti tyytyväisenä kävelemään poispäin. Noin 45 sekunnin kuluttua minulle valkeni mitä tuli tehtyä. Juoksin hänen peräänsä hillittömästi hihittäen selittämään, että minunhan se kymppi pitää tuoda.
Näistä ja muista lukemattomista luontaisista huijauksistani johtuen sukulaistyttö,hänen autonkuljettajansa, työtoverit, ystävät ja tuttavat osaavat suhtautua minuun luontevasti. "Se nyt on sellainen"-tyyliin.
P.S. laitoin rahat sukulaistytön tilille tänään.