lauantai 9. toukokuuta 2009

Pikku kevätmyrsky.

Tulihan se kovin kaipaamani sade viimein. Se tuli pikku kevätmyrskyn kera.


Ei se tuuli kovin kummoinen ollut, ei ihan myrskykään, mutta houkutteli minut kävelemään saarikylän eteläpäähän kuvamaan loisketta.


Pitsireunaisia aaltoja.

Pärskähdystä.

Taidekuva vastavaloon.

Takaisinpäin kävellessäni huomasin tämän kerrostalon.
Eikö tämänviikkoisen tarinamaanantain aihe ollutkin autiotalo. Tässä on autio kerrostalo.


Kotipihalla Amanda Beata Cecilia Dorotheaa vähän harmitti, kun hän huomasi, että eihän tässä enää mitään tarvitse kastella.

Juuri kun hän oli saanut oman pikku kastelukannun.-

4 kommenttia:

  1. Kävin haistelemassa tyrskyjä asuinsaarellani. Pitkästä aikaa evakon jälkeen. On se vaan niin ihan tuoksu tuo suolavesi!
    Siinnä jää Chanelit toiseksi!

    VastaaPoista
  2. Tässä näin lähellä koko ajan ollessa, sitä ei enää rekisteröi. Kun on matkoilla pidempään, takaisin tultua se tuntuu sielussa asti. Samoin tuulen humina.

    VastaaPoista
  3. Komiat on tyrskyt, vähän uhkaavanoloisetkin. Hieno autiokerrostalobongaus - kenties se saa kesäasukkaan vielä :D

    VastaaPoista
  4. Elegia!
    Täytyypä tarkkailla millaisia kesäasukkaita tulee:)

    VastaaPoista