Luin, näin ja hämmästyin.

Saarikylässä käy joka torstai kirjastoauto. Eräänä torstaina, jokunen viikko sitten, sen käynti oli peruutettu. Luin lehdestä, että naapurikaupungissa oli kirjastoautojen vuotuinen tapaaminen. Sinne oli kokoontunut kirjastoautoja eri paikoista ympäri Suomea. Aloin ymmärtää, että kirjastoautoilla täytyy olla inhimillisiä piirteitä. Ne haluavat välillä vaihtaa kokemuksiaan omituisista asiakkaistaan ja kauheistakin sääolosuhteista, joilla joutuvat olemaan liikkeellä. Saattavathan ne keskustella kirjallisuudestakin.
Mutta tänään mennessäni kirjastoautolle näin uskomattoman näyn. Kirjastoauto seisoi pysäköitynä saarikylän bussipysäkin eteen ja sen peräpäässä oli kiinni tavallinen vuorobussi. Kun tulin lähemmäksi vuorobussi lähti häveliäästi pois.
Mietin mielessäni, mitähän tuostakin seuraa. Nähdäänkö kenties maanteillämme ennen pitkää pikkubusseja, joissa matkustajat voivat aikansa kuluksi lukea siellä tarjolla olevia kirjoja?
Mutta, mutta! Kun astuin kirjastoautoon sisään, siellä touhusi 12 lasta alimpien kirjahyllyjen kimpussa. En tiedä mitä tästä tulee ajatella!!!

Näiden hämmästysten lisäksi olen hämmästyksekseni saanut taas huomionosoituksia blogipalkintojen muodossa. Ne ovat jo jonkin aikaa levänneet hyllylläni odottaen jakamista.

Tämän tarkkanäköisen kuvan sain Ritalta. Rita kertoi blogissaan, että siinä lukee portugaliksi "Tässä blogissa kannattaa käväistä". Ojennan sen eteenpäin Harmaalle pantterille hänen "Viimeiset tanssit"-nimiselle blogilleen. Siinä on mielestäni hyvä aihe: eläkkeellejäänti. Seuraan sitä mielenkiinnolla.

Tämän toisen sain Millanilta. Sen ojennan Noppulille.
Hän kertoo blogissaan "Minun Moskova" elämästään ja mukavista huomioistaan naapurimaamme oloissa.