Vielä riittää iloa.

Puutarhassa riittää vielä yhtä sun toista ilon aihetta.

Hajuherneet tuntuvat suorastaan pitävän kaatosateista. Eivät ne pahastuneet toissapäiväisestä myrskytuulestakaan. Niiden nykynimeä, tuoksuherne, en suostu käyttämään.

Tämä ruusu on tämänvuotinen hankinta. Sen nimi on Black baccara. Ei sitä mustaksi voi sanoa, on aika tumma kuitenkin.

Bella weiss on nimensä mukainen. Tosin se juuri aukeamisvaiheessaan on kainon vaaleanpunainen.

Peittoruusu The fairy on keijumainen. Se kukkii yleensä lumentuloon asti.

Jaloangervo Flash red on myös uusi tämänvuotinen hankinta. Se kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Pidän erityisesti perennoista, joiden lehdet ovat koristeellisia. Tämä ei ole mikään sen lehtien syysväri, vaan ne ovat koko kesän näin kauniinväriset.

Valkoinen punatähkä on vasta puhkeamassa kukkaan. Miten voi olla valkoinen punatähkä.

Ei mikään ihme. Onhan tämäkin valkoinen punahattu.

Punaisten punahattujen ja aprikoosin väristen päivänliljojen värit sointuvat kumma kyllä yhteen.

Päivänliljan nimi on Double dream. Nimi on yhtä kaunis kuin kukkakin.

Rannan rinteessä voi jo havaita syysväritystä.

Ja senhän tietää, että Kanadanpiiskun kukkiessa kesä kallistuu syksyyn päin.

Alppikärhökin on jo kehittänyt kauniit siemenkotansa.

Ruusunkiulukat viittaavat syksyyn, mutta villiviinillä ei vaikuta vielä olevan tietoa siitä.

Amanda Beata Cecilia Dorothea on hankkinut terassilleen krysanteemin. Mielestäni pienempikin olisi riittänyt, mutta Amandalla on aina ollut taipumusta liiotteluun. Tänäänkin olen jo availlut ulko-ovia yksitoista kertaa, jotta hän on saanut tarkistaa ilman lämpötilan ja sateen määrän.