Auringonkin arvelee...ja kuun

Nokisutari kävi.
Se on aina vuoden välein sattuva vierailu. Olen tässä miettinyt oliko se niin, että nokisutarin näkeminen tuottaa onnea. Mukavaa kun kerran vuodessa on tämä mahdollisuus nähdä häntä.
Jos nyt huomenna voitan lotossa, tiedän mistä se johtuu.
Onnen lisäksi nokisutari tuotaa koko joukon toimenpiteitä. Pitää levitellä sanomalehtiä sinne sun tänne. Pitiää poimia takan reunukselta koko kissapystien joukko pois. Mainio toimenpide, huomasin ettei ahkerampi pölyjen pyyhkiminen olisi pahitteeksi.

Laulussahan sanotaan: "Auringonkin arvelee". Tänään hän saattoi arvella myös kuun. Se paistaa mollotti keskellä päivää sinisellä taivaalla.

Mikä on tämä huonekasvi? Olen varma, että ostaessani sen kysyin kukkakaupassa sen nimen.
Siitä on jo yhdeksän vuotta aikaa. Taisin unohtaa nimen jo kotimatkalla. Nimitän sitä Amatsonin Ahmatiksi. Ei se kylläkään ole ketään vielä syönyt.

Lähempää tarkastellen se on kuitenkin sen näköinen että voisi. Lehdissä on nystyröitä.
Pysyttyään hengissä hoidossani kahdeksan vuotta, se viime vuonna intoutui kukkimaan.
Se tapahtui sen jälkeen, kun minulla oli ikkunaremontti ja kokopäiväinen läpiveto pyyhki sen yli.
Se väsäsi kukkavarren, johon aukeni sarja pieniä valkeita kukkia. Aina kun edellinen kukkavarsi kuihtui, se pusasi uuden. Tätä jatkui kahden kuukauden ajan.
Jos se kukkii vain ikkunaremontin yhteydessä, sen kukittaminen tulee kalliiksi.
Ei vaan tullut otettua yhtään kuvaa sen kukkiessa. Paha virhe.