Ikävä tapaus ja muuta kamalaa.

Tänään menessäni tiistaikerhoon keskustaan kohtasi minua toisella puolen katua tämmöinen ikävä näky. Kuvassa näkyvä auto oli ajanut matkailuauton perään. En tiedä miten pahasti osapuolille oli käynyt. Heitä ei enää ollut paikalla.


Tiistaikerhon kokoushuoneen seinällä riippuu ylläoleva merimaisema. Aikamoinen myrsky. kokoukset saattavat tietysti olla joskus myrskyisiä.

Otsikossa mainittua muuta kamalaa oli se, että siellä näytettiin pari kerhon touhuista kuvattua videota. Jälkimmäinen niistä oli kuvattu viimekertaisesta pikkujoulusta. Ei toki mitään sellaista kamalaa mikä ensimmäiseksi juolahtaa mieleen. Kamalaa on se, että minua vaivaa vimma kirjoittaa sketsejä ja näytelmiä kerhojen tilaisuuksiin, ja tietysti myös esiintyä niissä. Sen vielä kestää, kun esiinnyttyään pohtii, että miten lienee mennyt. (Yleensä yleisö kyllä on nauranut.)
Mutta, mutta, kun vielä pitää nähdä itsensä videolla, niin se on jo liikaa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että itsensä munaaminen kerran vuodessa on pelkästään terveellistä. Mutta tämä kertaus!


Keskustan taideteoksista olen iloinen. Tämäkin talorykelmä! Siellä täytyy asua kaupungin miniasukkaita.