Kannatan myös kirjastoautoa.

Kävin kirjastoautolla.
Se ilmestyy saarikylän bussipysäkille joka torstai.
Siellä tapaa lapsia, äitejä, isiä, mummoja , vaareja.
Henkilökunta on ystävällistä. Välillä hekin joutuvat kamppailemaan netti- ja tietokoneogelmien parissa. Voi olla aika stressaavaa, kun koneet hidastelevat ja aikataulustakin pitäisi pitää kiinni.
Olen huomannut kirjastoautossa sen hauskan puolen, että sieltä saattaa saada uuden paljon tilatun kirjan ihan vaan hyllystä nopeammin kuin varsinaisesta kirjastosta.
Kuka lie keksinyt kirjastoauton. Kukkakimppu hänellekin.

Tästä keksimisestä muistui mieleeni se, kun jompikumpi lapsistani esitti minulle kysymyksen:
"Aiti, kuka on keksinyt Kekkosen?"

Palautin sinne muiden lukemieni kirjojen mukana tämän.
Tähän asti olin lukenut vain Henning Mankellin kirjoittamia dekkareita. Tämä on romaani. Vanha afrikkalaismies kertoo afrikkalaisista uskomuksista, tavoista ja perinteistä kuulijalle, joka minusta tarinaa lukiessani tuntui olevan itse romaanin kirjoittaja. Hänhän asuu osan vuodesta Mosambikissa.
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja.