Ihanaa ja ihastuttavaa.

Aamulla Amanda tuijotti minua kysyvästi. Ymmärsin heti, että jotakin erikoista nyt on nähtävissä.

Ryntäsin katsomaan. Fasaanihan se siellä pihalla taapersi. Ennenkuin ehdin saada kameran käteeni, se ehti aika kauas. Amanda tarkoitti tietenkin kysyä: "Pitäisikö pyydystää paisti?"

Siinä aamupäivällä touhutessani katsahdin ulos, ja mitä näinkään. Sinistä vettä ja auringon kiloa.
Ihanaa. Kevät taitaa sittenkin tulla.

Parin tunnin päästä sinistä näkyi jo enemmän.

Vielä pari tuntia ja ensimmäinen soutelija oli jo liikkeellä. Tiedän aivan hyvin, että kun tuuli kääntyy, se tapahtuu todennäköisesti jo ylihuomenna, jäät ajautuvat takaisin.

Kun olin käynyt tällä viikolla jo maanantaikerhossa ja tiistaikerhossa, menin tänään keskiviikkokerhoon. Kerhossa oli tänään paikalla 16 ihastuttavaa herrasmiestä ja minä ainoana naisena. Se on postimerkkikerho. Sinne toivotaan lisää naisia. Miehet toivovat, en minä.